kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
Post by kurgg on May 9, 2023 12:10:53 GMT 2
"Rissinviero, iččevalta i kanzalližusideju" Höyrykoneiden aikakausi, ennen Daikuso-restauraatiota
Ortodoksisuus, autokratia ja nationalismi ovat Ruusinmaan keisarikunnan kolme ohjaavaa periaatetta ja valtiollinen motto. Ruusinmaan ollessa suurin ortodoksinen valtio maailmassa on se ottanut itselleen roolin todellisen kristinuskon suojelijana katolilaisuutta, protestanttisuutta ja johanniittalaisuutta vastaan. Kun siihen yhdistetään perinteinen ajatus monarkista Jumalan valitsemana hallitsijana, Ruusinmaan ortodoksisen kirkon alistaminen maallisen vallan alle, ja 1800-luvulla muodikkaaksi nousseet nationalismi ja pan-nationalismi, mikä Ruusinmaan tapauksessa näkyy sen pyrkimyksistä korostaa pohjois-Paliongian uralilaisten kansojen erityisyyttä ja yhtenäisyyttä, on soppa valmis.
Kun valtio pohjaa ulkopolitiikkansa siihen, että se on erilainen kuin rajanaapurinsa, yhteistyö voi olla hieman haastavaa. Niinpä Ruusinmaa on jäänyt viime aikoina kansainvälisen yhteisön ulkopuolelle sen jämähtäessä paikalle ja muun maailman edetessä eteenpäin arvojen kehityksessä. Tsaari on valtion virallisessa ideologiassa nostettu Jumalasta seuraavaksi, jonka vallan uhmaaminen on suoranainen kuolemansynti. Kantavana teemana on myös vainoharha, millä on oikeutettu pohjoisen takalistoon ammutun karhun ärjyntä ja räyhääminen mantereen pienempiä valtioita kohtaan.
Nämä ajatukset ovat nousseet yhä tärkeämmäksi, kun on noussut kilpailevia ajatusmalleja yhteiskunnasta, kuten sosialismi ja vähemmistökansojen nationalismi. Toisaalta on noussut myös ääriryhmiä, joista tunnetuimmat ovat niinsanotut Mustat Sadat, jotka ovat hallinnolle sekä siunaus että kirous heidän luodessa negatiivista mainetta maalle hakaten intellektuaaleja ja ulkomaalaisia.
|
|
|
Post by Sitoutumaton on May 9, 2023 13:11:36 GMT 2
Päätän pyhän fokuksen sitten seuraavin askelmerkein. Vifi valitsee perinnön. Oikeauskoinen Tihon Moskulainen Tapahtuma 1890-luvulla, liähkien kansanmurhan jälkeenIhme on laskeutunut Ruusinmaan tyranni-tsaarin piinaaman kansan pariin! Kirkolliset tahot ovat aloittaneet virallisen tutkinnan ihmeenomaisesta parantumisesta, jonka uskovainen skoliootikko koki väitetysti Moskun piirikunnassa rukoiltuaan Tihon Moskulaista, noin vuosisata ja vähän päälle sitten elänyttä aatelista jonka pajarit asettivat valtionhoitajaksi vajaavaltaiseksi julistetulle Suavoi Vasseleinpojalle.
Valtionhoitaja Tihonin valtakausi muistetaan historiankirjoissa lähinnä Taroin ja Vasselein veljessodan jälkien siivoamisena, ja hänen säätämästä 'silkkiverosta' joka ankarasti rajoitti talonpoikaiston ja porvariston vaatepartta. Siltikään ei voida suorasanaisesti todeta, että Tihon olisi ollut epäkirkollinen. Uusia piirteitä valtionhoitajan sielunelämästä on odotettavissa nyt kirkon tutkimuksien myötä.
Nähtäväksi jää miten tsaari Miikul toinen aikoo reagoida tutkimukseen, sillä hän on Jumalasta seuraava Ruusinmaan ortodokseille ja virallinen pyhimyksen titteli käy lopulta myös hänen kynänsä kautta.Toisena fokuksensulkunani...lisään uuden aikakauden Neriolaisen Hegemonian ja Höyrykoneiden aikakauden väliin! Komeetan Vuosikymmen
|
|
|
Post by Daatt on May 9, 2023 14:01:41 GMT 2
Pyhyyden perintö olkoon vallan pyhyys eli miten vallankäyttö ja vallankäyttäjät nähdään tavanomaisesta erilliseksi ja paremmaksi. Tapahtuma kuvatkoon tätä sen modernissa muodossa.
Shabeellen itsenäisyysjulistus Komeetan vuosikymmen
KONGRESSISSA, heinäkuun neljäntenä 1786.
Shabeellen yhdeksän yhdistetyn Osavaltion yksimielinen julistus.
Kun inhimillisten tapahtumien Edetessä tulee yhdelle kansakunnalle tarpeelliseksi purkaa ne poliittiset siteet jotka ovat yhdistäneet heidät toiseen kansakuntaan, ja omaksua maailman valtojen joukossa se erillinen ja tasa-arvoinen asema jonka Luonnonlait ja Jumala heille ovat suoneet, tapojen mukainen kunnioitus ihmiskunnan mielipiteitä kohtaan vaatii, että heidän tulee julistaa ne syyt, jotka pakottavat heidät eroon.
Meille nämä totuudet ovat itsestään selviä: että kaikki ihmiset on luotu omaan arvoonsa, että heidän Luojansa on heille asettanut heille arvonsa ja paikkansa, että kunkin tulee Elää, Työskennellä ja Rukoilla paikkansa mukaan. Että näiden luonnollisuuksien turvaamiseksi Ihmiset perustavat Hallituksia, jotka saavat oikeutensa valvomansa luonnontilan Jumalallisuudesta. Että kun mikä tahansa hallituksen muoto tulee rikkomaan näitä luonnollisuuksia, on Kansan Velvollisuus muuttaa sitä tai hajoittaa se, ja perustaa uusi Hallitus, joka laskee perustansa niille luonnonlaille ja järjestää valtansa siihen muotoon, jonka Jumala on säätänyt tämän Maailman ja sen Tulevaisuuden ja Historian Hyväksi Tilaksi.
-Shabeellen valtioliiton itsenäisyysjulistuksen alku
Venetsian siirtomaaimperiumi koki yhden historiansa kovimman iskun, kun Shabeellenlahden valtakuntien kansat kohosivat yhteiseen kapinaan ja vallankumoukseen, joka syrjäytti Venetsian käsikassaroiksi muuttuneet hallitsijansa ja perustivat yhdeksän oligarkisen tasavallan liiton vastustamaan venetsialaisia vaikuitteita maillaan ja kulttuureissaan. Suurin syy vallankumousten alkuun oli venetsialaisten käskystä aloitetut yritykset uudistaa valtakuntien kastijärjestelmiä yksinkertaisemmaksi vapaiden alaimaisten ja orjien taloudellisesti tehokaaseen kaksijakoon, mikä rikkoi perinteistä käsitystä siitä maailmanjärjestyksestä, joka myös antoi hallitsijoille oikeuden hallita.
|
|
|
Post by Sitoutumaton on May 9, 2023 14:11:26 GMT 2
Kaavion päivitys:
|
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
Post by kurgg on May 9, 2023 14:40:16 GMT 2
Uusi fookkus olkoon historiassa ja Valtiroolipelissä enemmän kuin yhdellä tavalla aliedustettu ihmisryhmä nimeltä naiset.
Ensimmäinen yliopistokoulutettu nainen Ruusinmaassa 1890-luku, ennen sorron ulkoistusta
Ruusinmaan keisarillisesta yliopistosta matematiikan kandidaatiksi valmistunut Maria Iivanantytär Miikkulaisen nimi nousi sivistyneen maailman huulille lyhyessä ajassa usean kerran, ensin ollessaan Ruusinmaan ensimmäinen nainen, jolle myönnettiin virallinen yliopistotutkinto. Miikkulainen liittyi harvalukuisten naisten joukkoon, joka on todistanut maailmalle naisten olevan aivan yhtä toimeentulevia akateemisessa maailmassa. Valitettavasti hän joutui pian tulonsa jälkeen poistumaan tästä joukosta.
Moskulaisen naispuolinen asuinkumppani heräsi päiväuniltaan kovaan pamaukseen ja ärsyyntyminen vaihtui suureen suruun hänen löytäessään ulko-ovelta Moskulaisen vetämässä viimeisiä henkäyksiään saadessaan muutaman gramman annosta luotia ihon kautta. Tappajaa ei koskaan löydetty, mutta naimattoman Moskulaisen murhan motiivi tuntui varsin selkeältä.
Oléronin Johanna Neriolaisten hegemonia, Ehtoollismellakoiden jälkeen
Oléronin piispatar Johanna, oléroniksi Jeanne on sen suojeluspyhimys ja yksi sen vapauden symboleista. Hänen urotekoihinsa kuuluu Oléronin pelastaminen ulkomaisilta valloittajilta ja saaren väestön käännyttäminen kataarisuuteen, kristinuskon erääseen omintakeiseen lahkoon käännyttäminen hänen saatua itsensä mukaan suoraan Neitsyt Marialta käskyn. Hänen elämäänsä tekee dramaattisemmaksi myös hänen vangiksi joutuminen neriolaisten armeijoille ja harhaopista roviolla polttaminen. Vaikka Johannan tarinaa lienee liioiteltu hyvinkin paljon, pidetään häntä yhtenä Paliongian historian merkittävimmistä naisista.
|
|
|
Post by Daatt on May 9, 2023 15:09:58 GMT 2
Kuningattaren testamentti Höyrykoneiden aikakausi, kokeellisen elvytyksen jälkeen
Daatten valtakunta oli ollut sisällissotiensa vuosikymmen vuosikymmeneltä aina vain enemmän hajalle repimänä 80 vuoden ajan, kun tuon ajan päättävät yhdistymissodat alkoivat. Noiden sotien aikaan niiden sankareina nähtiin sellaiset tasavaltaiset nimet kuin Max Holz, nuorempi Friedrich Hecker ja Gustav Olsson, ja nykyään kunnioitetaan eritoten Matthias Eilhard von Fårea, joka saattoi tasavaltalaiset ja idän monarkian yhdistyssodat käyneeseen liittoon.
Viimeksi mainittu on kuitenkin alusta asti toistanut ja toistaa edelleenkin, että hän oli ja on kaikkea ylistystä itselleen ansaitsevaa tehdessään vain nöyrästi noudattanut edesmenneen kuningattarensa testamenttia, joka nimesi hänet toimeksipanijakseen. Monarkia testamentattiin tasavaltaiselle liikkeelle, ja von Fårea pyydettiin siitä syntyvää tasavaltaa nöyrästi palvelemaan parhaansa mukaan. Nyt, kun tasavaltalaiset sankarit ovat kuolleet ja von Fåre on elävistä sankareista viimeinen, tämä usein toistamansa huomio on levinnyt laajalti daattelaisten ja laajemmankin maailman keskuuteen.
Ja näin edesmennyt kuningatar Wilhelmine Amalie Fabiana Bardaloksen testamentti on 1900-luvun alussa kohoamassa symboliksi sekä tasavaltalaisten että monarkistien keskuudessa halki maailman. Hän oli vapaaehtoisesti sukunsa yli tuhatvuotisesta vallasta luopunut hallitsija, vaikka ei siitä eläessään luopunutkaan, mutta hän on myös selvästi hyveellinen hallitsija, jonka suuri uhraus päätti lähes satavuotisen sodan ja väkivallan kauden.
|
|
|
Post by Sitoutumaton on May 9, 2023 22:50:53 GMT 2
Kuningatar Maltake ja Riiman ryöstö Tapahtuma Antiikin lopussa, "Kuolemalla kuoleman voitti" jälkeen. Niinä aikoina kun Rauman mahti oli käynyt heikoksi, sen keisarit olivat tulleet itäisestä Sitasta purjehtivien pitkien laivojen antimien turmelemiksi, keisarin viranhaltijat käyttivät väärin valtaansa ja elivät lihaviksi veroista, ja maaorjat olivat henkitoreissa, ja kenraalit juonivat oman valtakunnansa tuhoksi, tuli etelästä Susainin ja Nippurin ja Etahin mailta suuri sotalaivasto.
Tätä valtavaa sotalaivastoa johti Susainin kuningatar Maltake, hirmuinen musta amatsoni, joka soti kuin mies. Hän oli syössyt veljensä ja rinnakkaishallitsijat Mubakkun ja Daadin syrjään vallasta ja mestannut heidät. Tämä laivasto oli tullut kostamaan menneet nöyryytykset Raumalle, sillä voimiensa tunnossa keisari Baton valtakaudella Rauma oli vallannut Susainin ja pannut sen kuninkaan maksamaan Raumalle seitsemänkymmentä tuhatta solidusta ja kolmesataa tuhatta denariusta kunnianosoituksena ja kieltänyt Susainia käymästä sotaan ilman Rauman lupaa.
Maltaken laivat sulkivat Rauman satamat ja polttivat pellot kaupungin muurien ulkopuolelta. Kuningatar asetti vetäytymisensä ehdoiksi keisarin perheen luovuttamisen hänen vangikseen ja sata muulikärryä jotka tuli täyttää kullalla, hopealla, lasilla, kristallilla, kankailla, oopiumilla, viinillä, garum-kastikkeella ja miekoilla. Keisari Tiburtius kieltäytyi ehdoista ja Maltaken sotajoukot pystyttivät piirityksen.
Kolmen kuukauden jälkeen nälkä ja taudit olivat vallanneet Rauman muurien sisäpuolen ja valloittajien toivo ehtyi pelastuksesta. Raumalaiset syyllistyivät moneen irstaaseen, epäpyhään ja epäsovinnaiseen tekoon pysyäkseen hengissä. Silloin Maltaken sotajoukot mursivat portit ja rynnistivät sisään ryöstämään ja surmaamaan sotilaat ja kaupunkilaiset erottelematta. Kokonainen kolmasosa Raumaa joutui ryöväreiden armoille ja sen mukana myös keisarin palatsi. Maltaken sotajoukot eivät saaneet kaikkea haluamaansa, mutta he kaappasivat Tiburtiuksen pojat Crescesin ja Dexippuksen. Tuona kamala yönä Rauma paloi ja valloittajat palasivat laivoihinsa.
Sotaretki lamautti Rauman kaupungin ja sitä seurannut kaaos nostatti kapinamielen suuren valtakunnan kenraaleissa heikkoa keisaria kohtaan. Kuningatar Maltake palasi voitokkaana kotiin ja piti Crescesin ja Dexippuksen panttivankeinaan. Kun Cresces tuli ikään, Maltake otti hänet rakastajakseen.
- Nicator Riimalainen, 'Historian suurista valtakunnista'
|
|
|
Post by Venetsia on May 9, 2023 23:56:39 GMT 2
Väli-Karpatian matriarkaaliset klaanit Hajaannuksen aika, ennen Veneton viimeistä pakopaikkaa
Vaikka Rauman valtakunnan mahti ylsikin suuruuden vuosinaan pitkälle Paliongian sisämaahan, niin mantereen keskiosia hallitseva Väli-Karpatian alue oli aina Rauman ulottumattomissa. Aluetta asuttavat slaavilaiset paimentolaisheimot tekivät raumalaisten elämästä hankalaa, ja vaikka Rauma perustikin Väli-Karpatian rajamaille useita linnoituskaupunkeja helpottamaan pohjoisia valloitusyrityksiä, niin äärimmilleen paisuneen valtakunnan resurssit eivät riittäneet kaatamaan sotaisia slaaveja.
Rauman valtakunnan romahtaessa nämä linnoituskaupungit jäivät oman onnensa nojaan, ja ne alkoivat käydä slaavien lisäksi toistensa kimppuun. Linnoituskaupungit kuitenkin joutuivat yksi toisensa jälkeen slaavien valloittamiksi, tarjoten heille mahdollisuuden edetä kohti etelää ja Rauman valtakunnan sydänmaita. Slaavilaisheimojen pääosin miehistä koostuvat sotajoukot lähtivätkin viikkoja, jopa kuukausia kestäneille ryöstöretkille, jättäen naiset, lapset ja vanhukset oman onnensa nojaan Väli-Karpatiaan. Parhaassa iässä olevat naiset joutuivatkin tämän vuoksi kantamaan vastuun yhteisöistään.
Vastuunkanto erityisesti miesten jättämässä valtatyhjiössä toi naisille huomattavat määrät valtaa. Vaikka aluksi naiset hallitsivatkin miesten sijasta, niin ajan saatossa Väli-Karpatian klaanit alkoivat järjestäytyä matriarkaalisesti. Miesten tehtävänä oli ensisijaisesti vastata ryöstöretkien lisäksi klaanien puolustamisesta, mutta muuten klaanien naiset olivat määräävässä asemassa. Tämä osaltaan passivoitti klaanien miehiä, jotka alistuivat asemaansa. Kun Väli-Karpatian alueelle alkoi ajan saatossa muodostua valtiorakenteita, niin matriarkaalisuus säilytti vahvan leimansa alueelle syntyneissä kaupungeissa ja kylissä.
|
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
Post by kurgg on May 10, 2023 12:12:18 GMT 2
Mari Kurja ja Vähktobiniitin pamaus 1890-luku, Maailmanhengen airueiden kuolemansairauden jälkeen
Mari Kurja on ruusinmaan-maarahvalaisnainen, joka seurasi Miikkulaista Ruusinmaan yliopistokoulutettujen naisten joukossa, opiskellen itse kemiaa. Hän oli kiinnostunut erityisesti magnetismista ja vastikään syntyneestä kemian ja fysiikan haarasta, radioaktiivisuudesta. Kurja, joka oli ollut maan edistyneimpien kemistien oppilaana, sai tutkimuksiinsa paljon tukea, vaikka radioaktiivisille aineille ei oltu vielä keksitty hyödyllisiä käyttötarkoituksia.
Eräs lähde Kurjan tutkimuksissaan käyttämille materiaaleille oli Vähktobiniit entisessä Maavallassa, jonka kaivoksissa louhittiin erinäisiä radioaktiivisia metalleja. Vähktobiniit, maakieleksi Syöpäniitty, sai mairittelevan nimensä alueen lukuisista syöpäkuolemista johtuen, mutta tämä ei kuitenkaan estänyt asutusta tai taloudellista toimintaa alueella, vaan päinvastoin radioaktiivisuuden tutkiminen sai alueen kaivostoiminnan kuhisemaan, kunnes eräänä päivänä kaivoksessa tapahtui suuri, tunnelit sorruttanut räjähdys. Kaivos sijaitsi onneksi vähän matkan päässä asutuskeskuksissa, mutta seuraavien viikkojen aikana näissä alkoi ilmetä epidemiamaisesti pahoinvointia ja yleistä heikkoutta.
Kurja saapui räjähdyksen jälkeen itse henkilökohtaisesti keräämään talteen räjähdyksestä selvinnyttä tutkimusmateriaalia, mutta joutui itsekin lopettamaan toimet aikaisin pahoinvoinnin takia. Vähktobiniitin pamaus kohistutti kansakuntaa; uskovaisemmat pitivät tätä jumalallisena kostona sukupuoliroolien vääristämisestä, kun taas kyynisemmät pitivät tätä nimenomaan konservatiivien mustasatalaisten salaliittona. Valitettavasti pahoinvointiepidemian ja räjähdyksen tuhon vuoksi tutkimukset eivät edistyneet hirveän pitkälle. Kurja myös itse sairastui myöhemmin rintasyöpään, mikä vahvisti teoriaa jumalallisesta kostosta.
Prinsessa Alexandran protesti Höyrykoneiden aikakausi, Oléronin vallankumouksen jälkeen
Prinsessa Alexandra "Santra" Romanoinen, tsoari Santeri toisen vanhin tytär ja tämän seuraajan Santeri kolmannen isosisko, joka oli isänsä silmäterä ja älykkääksi kuvattu nainen, katkeroitui pahanpäiväisesti, kun isänsä kuoleman jälkeen hänen pikkuveljestään tuli maan hallitsija sukupuolensa vuoksi. Hän oli vakaasti siinä uskossa, että naiset ovat täysin yhtä päteviä hallitsijoita kuin miehet, ja väitti isänsä paljastaneen hänelle salaa olevansa samaa mieltä ja toivovansa Santrasta tsoaritarta. Ruusinmaan perimyslakihan salli naisten nousta hallitsijoiksi miesperillisten puuttuessa, ja Ruusinmaan lähihistorian suuret naishallitsijat, kuten Anna ja Kateriinu ensimmäinen ja toinen olivat vielä kansan muistissa.
Protestina tälle vääryydelle Santra meni maanpakoon Venetsiaan, minkä vuoksi hän menetti Ruusinmaan kansalaisuuden ja sai kiellon olla koskaan palaamatta. Kyynikot tosin pitävät tämän lähdön syynä sisarusten huonoja välejä ja puhuvat jopa salaliitosta, jossa tsoari Santeri pakotti siskonsa lähtemään maasta. Oli miten oli, hän on vieläkin elossa Venetsiassa ja hänestä on muodostunut symboli sekä Ruusinmaan intellektuallille liberaalille oppositiolle että koko Paliongian kattavalle naisasialiikkeelle.
|
|
|
Post by Sitoutumaton on May 10, 2023 14:12:01 GMT 2
Perinnökseni valitsen Kurggin luokkataistelun väistyvän fokuksen suomassa uudessa perspektiivissä. Rue Lacédémonen Päälliköt Tapahtuma höyrykoneiden aikakaudella Oléronin vallankumouksen jälkeen (periaatteessa yhtäaikaa) ...aivan kuin Valois-kuninkaiden syrjäytys ei olisi ollut tarpeeksi loukkaavaa kaikkea pyhää ja hyvää kohtaan, Royanin 'kommunardit' syöksivät heti pistimensä vallankumouksessa auttaneiden porvareiden selkään! Luokka, sääty, uskonto, järki, sukupuoli, kaikki joutivat romukoppaan! Tämän roskajoukon huulilla oli Marx mutta ajatuksissaan heillä oli nihilistinen hedonismi, keskiajan karnevaalit joissa kuninkaat ryömivät katuojissa ja renki tanssii pöydällä! Heidän naiset vielä pahimmiten! Ne housuihin pukeutuvat hupakot ja huorat jotka ampuvat ja ryöstävät ja kulkevat miesten käsistä toisiin kuin mitkäkin kataariporttopapittaret, muhamettilaiset haaremiorjat! Tämä on tulevaisuus jos emme nyt murskaa Royania heti! Perheet on revitty rikki, lapset hunningolla, miehet kahlittuna kotiin ja hameväki mestaamassa pappeja toreilla ja palatseissa.
Siksi minä vaadin poliisia hajoittamaan heti tämän mätäpaiseen, tämän Saatanan porttolan joka on pesiytynyt rue Lacédémonelle! Madame Langey, olette hädintuskin tittelinne arvoinen, mutta puhuttelen teitä suoraan. Lähtekää pois ja älkää koskaan palatko takaisin Oléroniaan. Sulkekaa salonkinne tai minun kaltaiseni ihmiset näytämme teille ja teidän karpaattifiili-kerhollenne esimakua miten 'kommunardi'-rutto tuhotaan! Monsieur Langey, sama myös teille, näin käy jos luovutte puolisonne kurissa pitämisestä, siitä tulee meidän naapureinne taakka ja kärsivällisyytemme on lopussa...-Huolestunut herrasmies, lukijakirje Les Temps et le Record-sanomalehdessä, Moissac, Oléronia, 15/V 1866--- ja kaavio
|
|
|
Post by Venetsia on May 10, 2023 16:45:06 GMT 2
Jatkettakoot niinkin abstraktila fokuksella kuin löydöt.
Uusi meritie Nerioon Suuri Pakkanen, runsauden vuoden jälkeen
Venetsialla oli varsin vakiintunut asema eteläisen Paliongian kaupankäynnissä, ja venetsialaiset kaleerit olivatkin tyypillinen näky alueen satamissa. Suuren Pakkasen aikaan venetsialaisen kauppalaivaston merkitys korostui entisestään, sillä tuohon aikaan ruoan lisäksi ylellisyystuotteet tekivät hyvin kauppansa. Venetsialaisilla kauppiailla olivatkin asiat varsin hyvin, vaikka kurjuus olikin lisääntynyt huomattaviin mittasuhteisiin.
Tämä oli myös syy sille, miksi Venetsiassa suhtauduttiin tuossa vaiheessa uusien kauppareittien etsimiseen varsin penseästi. Venetsialaiset kaleerit olivat tehneet kauppaa aina Vishmastoolissa saakka, mutta kaupankäynti keskittyi kuitenkin pääosin Paliongiaan. Venetsialaisilla oli myös tiedossa, että Paliongian länsipuolella sijaitsi manner. Izubrivalaiset olivat jo käyneet siellä, ja oli venetsialaisistakin käynyt siellä pienimuotoinen retkikunta. Vaikka kyseinen retkikunta onnistui löytämään uudelta mantereelta rikkauksia, niin Paliongian alueen hyvin käynyt kauppa sai asian jäämään sikseen.
Suuri muutos tapahtui nälkävitsauksen aikaan. Vaikka Venetsia onnistuikin selviämään nälkävitsauksesta varsin ehjin nahoin, niin se kuitenkin tyrehdytti Paliongian alueen kaupan. Enää mammona ei valunut Venetsiaan samalla tavalla, mitä Suuren Pakkasen huippuvuosina. Tämä saikin venetsialaiset kauppiaat kääntämään katseensa kohti itää. Varallisuutta keränneet kauppiaat perustivat Venetsian kauppakomppanian, joka dogen siunauksella alkoi rahoittaa riittävän kokoista retkikuntaa, tavoitteena kartoittaa uusi meritie itään.
Arsenalen telakalle annettiin tehtäväksi rakennuttaa viimeistä huutoa olevia purjelaivoja, jotka kykenisivät selviämään tuosta matkasta. Soutuvetoiset kaleerit toimivat hyvin Paliongian ja Hispaniolan rannikoilla, mutta avomerelle tarvittiin purjeita. Tuulet olivat kuitenkin suotuisia länteen, joten merimatkaa ei nähty vaikeana palana. Kun retkikunta oli saanut laivansa, se lähti purjehtimaan kohti itää. Viikkoja matkustettuaan retkikunta onnistui löytämään maata. Retkikunta kartoitti saaren, nimesi sen Uudeksi Muranoksi ja perusti saaren länsiosiin, varsin suojaisaan mutta helposti saavutettavan lahjen pohdukkaan Porto Campalton sataman. Uusi meritie oli perustettu, ja se tulisi olemaan venetsialaisten rikkauden lähde vuosiksi eteenpäin.
Ilias Nomikoksen painovoimalaki Neriolaiset valloittajat, Venetsian Mammonan jälkeen
Ilias Nomikos oli varsin nimekäs tiedemies. Tämä Epiruksessa sijainneen Kórinthoksen yliopiston kasvatti oli onnistunut niittämään mainetta fysiikan, matematiikan, astronomian ja filosofian tieteenalojen parissa. Mutta se asia, josta Ilias Nomikos tunnetaan, on hänen painovoimalakinsa. Ja niiden keksimiseen liittyy tarina, joka on jäänyt elämään. Nuoren Iliaksen kerrottiin käyskennelleen Dafnospilian kylässä sijainneen kotitalonsa puutarhassa, kunnes huomasi päärynän pudonneen puusta. Tämä löytö ja havainto kypsyi vuosien ajan Ilias Nomikoksen päässä. Tämän kerrotaan inspiroineen Ilias Nomikosta, jonka filosofiset pohdinnat päärynän putoamisesta jalostuivat lopulta painovoimalaiksi, yhdeksi fysiikan alan kenties merkittävimmistä kehitysaskeleista sitten antiikin.
|
|
|
Post by Daatt on May 11, 2023 15:06:41 GMT 2
Vanhimman Moskun rauniot Höyrykoneiden aikana, Oléronin vallankumouksen ja kokeellisen elvytyksen välissä
Arkeologia on nopeasti kehittyvän maailman monien uusien tieteenalojenkin joukossa uusi tulokas. Vanhoja hautoja ja raunioita on kaivettu ryöstö- ja tutkimusmielessäkin vuosituhansia, mutta varsinainen tiede niistä kehittyi vasta yhden miehen, vuosikymmenten työn ja yhden maailmaa ällistyttäneen löydön jälkeen.
Honoré Gautier oli Oléronilainen aatelismies, joka, sympatioistaan huolimatta, karkasi kommunistivallankumousta Ruusinmaanhan. Uudessa kotissaan hän alkoi harrastamaan, kuten vanhassaankin, historiantutkimusta, mutta ikäväkseen huomasi Ruusinmaan kahvilat tyhjäksi alan harrastajista, ruusiien herrasmieskulttuurin keskittyessä toisiin asioihin. Suuremmaksi ikäväkseen Honoré tajusi Ruusinmaan historian perustuvan kasalliseen toisiaan tukevia dogmaattisia totuuksia, jotka, vaikka varmasti olivat enimmäkseen tosia, kaipasivat suuren todisteen puolestaan.
Tästä kehittyi Honorélle päähänpiintymä ja vuosikymmenten ajat hän tuhlasi suuren omaisuutensa tutkien ja etsien jotain tapaa todistaa Ruusinmaan historian suuruus. Kaltaisensa amatöörit eivät olleet harvinaisia etelämpänä, mutta Ruusinmaassa Honoré upotti kätensä työnsä kannalta neitsyeen maahan ja ne, kätensä, paljastuivat harvinaisen taitaviksi työssään. Asiaa myös auttoi, että Ruusinmaassa oli tapahtunut, kuten muallakin maailmassa, viime vuosikymmeninä filologinen vallankumous, ja monet ennen katkelmina tunnetut tekstit ja kokonaan unohdetutkin oli löydetty uudestaan. Rahoittamalla Ruusinmaan filologeja, Honorén onnistui kerätä ympärilleen asiantuntijoiden ja ystäviien joukko, jonka kanssa vietettyinä kosteina iltoina hänen onnistui runoja ja karttoja tutkimalla määrittää missä vanhin Moskun kaupunki varmaan sijaitsisi.
Ja niin Honoré sijoitti viimeiset varansa, ja otti lainankin, järjestääkseen suuret kaivaukset 37 kilometriä nyky-Moskusta koiliseen, jossa uskoi joen kulkeneen vuosituhansia sitten ja vanhimman Moskun kaupungin seisseen. Kolmen viikon kaivaksien jälkeen Honoré löysi ensimmäisen kerroksen raunioita., ja viidessä viikossa oli päässyt yhdeksänteen ja viimeiseen, jota piti muinaisimpana Moskun kaupunkina ja itsensä Iibu ensimmäisen hautana.
Ruusinmaan keisari, ja lähes koko maailma, katsoi Honorén todistaneen kaukana pohjoisessa olleen suuria kaupunkivaltiota jo muinaisimman Riiman aikaan, minkä katsottiin todistaneen eräitten vanhempien ruusilaisten tarujen totuuden, jotka todistavat vuorostaan toisia. Palkkioksi Honoré sai aatelisarvon Ruusinmaassa itsessään, velansa maksettiin valtion varoista ja hänelle annettiin suuri eläke kuolemansa päiviin asti.
Vaikka myöhemmät tutkijat uskovat Honorén tuhonneen monia arvokkaita löytöjä, ja etsimänsä vanhimman kaupunginkin, löytönsä pohjalle pyrkiessään, löytämänsä muinaiset haudat, niiden rikkaudet ja ylipäätään kadonneen kaupungin sijainennin selvittäminen, nämä olivat kaikki ihmeitä aikalaisilleen, ja tekivät Honorésta kuuluisaan ja käyttämistään tutkimusmenetelmistä yliopistoissakin opetetun arkeologisen metodin.
|
|
|
Post by Sitoutumaton on May 11, 2023 19:39:00 GMT 2
Kuningas Vu Ngocin tähti Tapahtuma hajaannuksen ajan lopussa, Kirjaston tuhopolttajan jälkeen Aamun ensimmäiset sarastukset olivat alkaneet kavuta horisontin takaa valaisemaan Chính Đôngia, itäistä pääkaupunkia. Dongdalun manner-saaren idässä, Auringon syliksi kutsutun pyöreän lahden äärillä sijainneen kaupungin kaduilla kulkivat vain yövartijat lyhtyineen, lantakärryt ja vakoojat. Kuninkaan palatsissa kuningas Vu Ngoc oli jo hereillä. Itään merelle katsovalla parvekkeella oppinut Khuc Loi säpsähti kuullessaan liukuoven kolahtavan kiinni takanaan. Hän kääntyi katsomaan taakseen ja kumartui saman tein tunnistaessaan häirikön kuninkaaksi. "Teidän majesteettinne." "Arvoisa Khuc. Kertokaa, onko se tähti jo noussut? Minun täytyy tietää, hymyilevätkö jumalat minulle?" Vu Ngoc kysyi hiljaa, epävarmuuden sävy äänessään. Goryeojen ryövärit olivat ylittäneet rajan luoteessa viikko pari sitten. Rajaseudun varuskunnat olivat tulleet lyödyiksi ja Vu Ngoc oli nimittänyt serkkunsa Vu Camin armeijan retkikunnan johtoon joka löisi barbaarit takaisin. Ratsukuriirin kirje oli saapunut muutamia päiviä sitten. Kuninkaan joukot olivat valmistautumassa kohtaamaan goryejot taistelussa. Silloin taivaalle oli syttynyt uusi tähti. Vu Ngocin täytyi tietää oliko se enne Vu Camin ja hänen joukkojensa kohtalosta. Khuc Loi oikaisi itsensä takaisin suoraan ja viittasi kohti kaukoputkea joka osoitti kohti itäistä horisonttia. "On vielä aikaista sanoa. Uuden tähden tulisi nousta pian ja näen sitten miten se on kehittynyt." He molemmat kävelivät sen luokse, kaavut hiljaa kahisten kivilaattoja vasten. "Onnekseni avustajani löysivät aikakirjoista maininnan samanlaisesta tähdestä. Tämä tapahtui kuningas-keisari Gia-Longin aikakaudella monta sukupolvea sitten. Hänen tähtensä oli säkenöivä sateenkaaren väreissä. Teidän vuorostaan on ollut tasaisen valkoinen." "Niin? Mitä se merkitsee...?" Vu Ngoc kysyi kärsimättömänä. Khuc Loi kävi sivelemään viiksiänsä ajatuksissaan. "Gia-Longin tähti oli syttynyt Isosaksiseen rapuun...sen sammuttua suuri maanjäristys vavisutti maata ja aiheutti suuren hävityksen. Teidän tähtenne vuorostaan on Jousiampujan ja Taivaallisen hovin välissä joten...hm...tämäpä eriskummallista." hän totesi, hajamielisesti katsellessa itään. Vu Ngoc tarrasi Khuc Loin kaapuihin. "Hyvä mies, älkää leikitelkö kanssani! Mitä se merkitsee!" hän torui ja riuhtoi Khuc Loita. "Teidän- äh- majesteettinne! Tähti on kadonnut!" tietäjä parahti ja osoitti horisonttiin. Yön pimeästä vaalean sinertävään vaalentunut horisontti näytti tavanomaiset tähtensä ja planeettansa, mutta uusi tähti oli kaikonnut paikaltaan. Kuningas päästi irti Khuc Loista ja riensi parvekkeen kaiteelle äimistyneenä. "Mitä! Onko se- oliko se varoitus? Ovatko barbaarit lyöty?" "En osaa sanoa, minun täytyy pohtia- jos se on vielä taivaankannella meren takana niin tähti on aloittanut vaelluksen kohti Hevosmiestä..." "Katso!" Vu Ngoc huusi ja osoitti jälleen itään. Khuc Loi nosti katseensa. Vieraan tähden valkoinen kiekko oli noussut horisontin takaa esiin. Se oli suurempi kuin viime yönä. Se kasvoi kasvamistaan. Sen pinnalla oli laikkuja kuin Kuun kiekossa. Tähti oli miltein neljäsosan Kuun kiekon koosta. Mutta se pian katosi takaisin horisontin taa. Horisontin takaa nousi hiljainen patsas, pylväs, reunoiltaan rosoinen. Pian se syttyi tuleen, valaistui. Pylvään kohotessa korkeammalle sen ympärille syntyi kaarimaisia pilviä, yksi, toinen, kolmas. Koko rannikko kylpi tämän tulipatsaan pahassa valossa. "Jumalat varjelkoon-" kuningas kuiskasi järkyttyneenä. Hän näki mereltä lähestyvän suuren muurin. Miten eriskummallinen ilmestys! Kuin- Tuhannen tykinlaukauksen ja salamaniskun kuuloinen paineaalto pyyhkäisi Chính Đôngin ylitse.
|
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
Post by kurgg on May 12, 2023 9:34:55 GMT 2
Kataarien kadonnut arkkipiispa 1890-luku, liähkien kansanmurhan jälkeen
Kataarien omintakeisimpiin uskomuksiin kuuluu jälleensyntymä. He uskovat ihmisten olevan tuomittuja jälleensyntymään, kunnes päättävät elää täysin puhdasta elämäntapaa ja hylätä materiaalinen maailma, minkä jälkeen he nousevat taivaaseen. Myöhemmin kataarikirkon järjestäytyessä alettiin uskoa, että kirkon johtaja, arkkipiispa, jälleensyntyy maailmaan puhtaasta elämäntavastaan huolimatta vapaasta tahdostaan pelastaa maailma, ja niinpä edellisen kuollessa alettiin etsiä uutta arkkipiispaa kataarien keskuudessa vastikään syntyneistä lapsista, joka "muistaisi" edellisen arkkipiispan esineet ja osaisi hänen kieltään.
Edellisen arkkipiispan Paavali kolmannen kuoleman jälkeen kuitenkaan kataarienemmistöisiltä alueilta ja valtioilta ei kuitenkaan tuntunut löytyvän seuraajaa, joten etsintöjä tehtiin poikkeuksellisesti myös kataarialueiden ulkopuolelta ympäri maailmaa, missä ikinä onkaan kataariyhteisöjä vähemmistössä. Eräs alue, jossa kataarit olivat huomattava vähemmistö, oli Ruusinmaassa sijaitseva Latgallia, syrjäisen valtakunnan syrjäinen alue, jossa kataarit kohtasivat syrjintää sekä valtaapitävien ruusien että katolisten enemmistön taholta. Paikallisten kataarien hiljaiselosta huolimatta kataarikirkon miehet löysivät pienen Kristaps-pojan, joka oli edellisen arkkipiispan tapaan, mutta valtaväestöstä poiketen tumma ja pienikokoinen.
Kataarikirkko iloitsi uudesta johtajastaan, mutta Ruusinmaan valtaapitävät eivät olleet tyytyväisiä, kun Ruusinmaan vähemmistökansa ja -uskonto saa huomiota ulkomailla, ja he halusivat puolustaa oikeauskoisuuden dominanssia Ruusinmaassa, joten poika tuli pidättää heti. Poika ja hänen perheensä kuitenkin katosivat, ennen kuin ruusilaiset saivat heidät kiinni. Kataarikirkko myöhemmin ilmoittikin pojan olevan elossa, mutta olinpaikassa, jonka vain kataarikirkon sisäisin sisäpiiri tietää, ja ilmoitti pojan pysyvän piilossa, kunnes aika on oikea. Kataarit iloitsivat uuden arkkipiispan turvasta ja Jeesuksen elämää myötäilevistä tapahtumista, jotka enteilivät optimistisimmissa mielessä kataarien kultakautta. Joitain kuitenkin epäilyttää kataarikirkon byrokratian salamyhkäisyys tilanteen suhteen, ja jotkut pitävät tätä virkamiehien vallankaappauksena, turvanaan arkkipiispa, joka kätevästi puhuu vain heille.
|
|
|
Post by Venetsia on May 12, 2023 18:26:31 GMT 2
Venetsia vajoaa Komeetan vuosikymmen, Prinsessa Alexandran protestin jälkeen
Venetsian kaupunkia voitiin vielä 1700-luvun lopulla pitää yhtenä kaupunkisuunnittelun suurimmista taidonnäytteistä. On suoranainen ihme, miten vettyneeseen maaperään on saatu rakennettua kaupunki jopa sadoille tuhansille asukkaille. Venetsia on kuitenkin tuhatvuotisen historiansa aikana harjaantunut näissä haastavissa olosuhteissa luovimaan mitä kekseliäimpiä ratkaisuja, jotta kaupungin laajeneminen voidaan taata. Mutta edes etevimmät insinöörit ja rakennusmiehet eivät voi mitään luonnonvoimia vastaan.
Venetsia on rakennettu paaluttamalla kostea ja hiekkainen maaperä kyllästetyillä puupalkeilla, joiden varaan rakennukset on rakennettu. Näiden rakennusten väliin on sitten kaivettu kanaali vesiliikennettä varten. Tämä tapa juontaa juurensa tuhannen vuoden takaa, jolloin kostealle maaperälle oli hyvin vaikea rakentaa katuja. Vaikka teiden rakentaminen onkin helpottunut noista ajoista ja tietyissä strategisissa paikoissa teitä onkin, niin kanaalit on historian saatossa todettu varsin tehokkaaksi keinoksi järjestää tiheästi rakennetun kaupungin huolto.
Nämä ratkaisut toimivatkin hyvin pitkään, mutta Venetsian ongelmana olivat nousuveden aikaiset tulvat. Venetsian kaupungin yhteiskuntatekniikan toimiston kanaalihuollon osaston alempi virkamies Nicolo Rosso sai tehtäväkseen ratkaista, miten tulvia pystyttäisiin ehkäisemään. Tarkastuskirjoja tarkistaessaan hän teki mielenkiintoisen havainnon: tulvat eivät ole aina vaivanneet Venetsiaa. Tarkastuskirjoissa on tehty merkintöjä nousuveden aikaisista tulvista oikeastaan vain viimeisen 200 vuoden ajalta. Tarkastuskirjoissa on jopa sanallisia kuvauksia tulvinnasta. 200 vuoden takaisissa merkinnöissä kuvataan sitä, kuinka vesi oli noussut San Nicolan aukiolle niin, että kengänpohjat kastuivat kuten rankkasateen aikaan. 100 vuoden takaisissa kuvauksissa puhuttiin jo siitä, kuinka vesi sai jo kengän päällisen kosteaksi. Aivan viimevuotiset merkinnät kuvaavat vedennoususta aina nilkkaan saakka.
Kerrottuaan havainnostaan esimiehelleen Federico Barozzille, jätti tämä Nicolo Rosson havainnon sikseen. Tämä ei ollut tehtävä, mikä Nicolo Rossolle oli annettu: hänen tehtävänään oli kehittää mahdollisimman halpa ratkaisu sille, jolla tulvia voitaisiin ehkäistä. Nicolo Rosso palasi takaisin työpöydän ääreensä kehittämään jonkinlaisia vedenlaitaan asennettavia nousuvesivalleja. Hän kuitenkin kirjasi havaintonsa ylös sanoin: "Tarkastuskirjojen kuvausten mukaan on ilmiselvää, että Venetsia vajoaa. Ottaen huomioon heikosti rakentamiselle soveltuvan vettyneen ja hiekkaisan maaperän, sekä Venetsian rakennusten paalutusten riittämättömyyden, niin on odotettavissa että vajoaminen jatkuu. Asiaa on seurattava."
Nubian öljykentät 1890-luku, Mari Kurjan tapahtuman jälkeen
Höyrykoneet olivat hallinneet liki koko 1800-lukua niin hallitsevasti, että ne antoivat tuolle ajalle jopa nimensä. Kuitenkin 1890-luvulla alkoivat hiljalleen puhaltaa uudet tuulet. Maaöljystä oli tullut merkittävä resurssi, joka ei ole vielä edes saavuttanut täyttä potentiaaliaan. Ympäri maailmaa oli löytynyt useita eri öljylähteitä, joista pumpattiin tuota mustaa kultaa. Myös Venetsiassa tätä ei jätetty täysin huomiotta. Venetsialaisilla kauppiailla oli yhteinen tavoite: löytää öljyesiintymä, joka paitsi tuottaisi kauppiaille mittavat määrät mammonaa, niin tarjoaisivat myös energiaomavaraisuuden ja vahvistaisi näin Venetsian asemaa maailmankaupassa.
Venetsian kauppakomppania palkkasikin kovalla rahalla kaikki mahdolliset geologit tutkimaan, löytyisikö jostain päin Venetsiaa tai sen siirtomaita sopiva öljyesiintymä. Ja pitkän etsinnän jälkeen sellainen myös löytyi. Izubrivassa sijaitseva, Venetsian kauppakomppanian hallinnoiman Nubian kaakkoisosissa, lähellä Nubianjärveä, oli alue, joka tunnettiin syvältä maaperästä pulppuavasta tummasta liejusta. Geologien testitulokset vahvistivat, että tuo kyseinen lieju oli kuin olikin maaöljyä.
Venetsian kauppakomppania päätti perustaa Petrolio Vènetin, Venetsian öljy-yhtiön, lyhennettynä PV. Avoimen rahoituskierroksen ja riittävän omistuspohjan varmistamisen jälkeen alkoi venetsialaiseen tyyliin tavallinen suhmurointi, jossa paikallisista asukkaista piittaamatta PV hankki koko öljykentän hallintaansa. Seuraavien vuosien ajan rakennettiin riittävä öljynpumppaus, -kuljetus, ja -jalostusinfrastruktuuri, jonka tehtävänä oli myydä öljyjalosteita ensisijaisesti venetsialaisille, mutta tarpeen mukaan myös maailmanmarkkinoille.
|
|