|
Post by Venetsia on Apr 27, 2023 16:20:02 GMT 2
Valitsemani fokus toiselle kierrokselle on sorto.
Hajaannuksen aika Antiikin ja suuren pakkasen välillä
Antiikin ajan kehittyneet sivilisaatiot ja voimakkaat valtakunnat Paliongiassa alkoivat olla kuin varjo entisestään. Keskusvallan ote reuna-alueista alkoi herpaantua. Sotajoukkojen komentajat ja paikallisväestön päälliköt pyrkivät käyttämään tilannetta hyödykseen. Alkoi jopa vuosisatoja kestänyt aikakausi, jolloin vahvimmat pyrkivät täyttämään valtakuntien jälkeensä jättämään valtatyhjiön. Sotien, väkivallan ja ryöstöjen sävyttämä aika sai jopa lukuisat kansat liikkeelle tavalla, jota ei ole aiemmin tapahtunut samassa mittakaavassa.
Oléronin vallankumous Höyrykoneiden aikakausi, ennen prinssin elvytystä ja Daikuso-restauraation jälkeen
Muuan Daattessa vaikuttaneen yhteiskuntafilosofi Karl Marxin ajatukset luokkataistelusta ja vallankumouksesta saavutti myös Oléronin, jossa hallitsevan ja omistavan luokan riisto sai vallankumoukselliset voimat liikkeelle. Kommunardit saivat varsin nopeasti Oléronin pääkaupungin Royanin haltuun, jonne vallankumoukselliset perustivat kaupunkiin Royanin kommuuniksi kutsumansa hallituksen. Vaikka liikkeen taustalla oli tahtoa demokratian edistämiselle, olivat erityisesti työväen olosuhteisiin tyytymättömät kommunardit varsin halukkaita viemään vallankumousta täysillä eteenpäin.
Vaikka kommuunin alkutaipaleet olivat varsin kivisiä, niin Oléronin kansallispankin valloitus ja rahavarojen takavarikointi oli kuninkaan joukoille varsin ikävä takapakki. Kun kuninkaalla ei ollut mahdollisuuksia rahoittaa asevoimien toimintaa varsinkin lukuisten lähivuosina käytyjen sotien myötä, se mahdollisti kommunardien toiminnan laajenemisen myös muihin Oléronin kaupunkeihin. Syntyi vallankumouksen aalto, jossa kaupunki toisensa jälkeen perustivat kommuuneita. Lopulta iso osa Oléronin kaupungeista oli kommuunien hallinnassa, kuninkaan joukkojen pitäessä valtaa maaseudulla. Tilanne eskaloitui lopulta sisällissodaksi, mutta merkittävästi heikentyneet kuninkaan joukot joutuivat nöyrtymään tappion edessä ja kommuunit saivat koko Oléronin hallintaansa.
|
|
|
Post by Sitoutumaton on Apr 28, 2023 17:01:19 GMT 2
Sijoitan oman tapahtumani Neriolaisen Hegemonian aikakaudelle ennen kaikkia muita tapahtumia. Ehtoollismellakat Amauta Kawallun ehtoollis-ukaasia Le Wiltsin katolilaisille ja sen seurauksia pidetään merkittävänä virstanpylväänä läntisen Paliongian kamppailussa vapautuakseen neriolaisen ikeen alta. Aikalaisille se kuitenkin oli ensisijaisesti uskonnollinen kiista.
Herramme vuonna 1722, Le Wiltsin kuningaskunta Angleterren niemimaalla oli joutunut huonon satovuoden eteen. Eräs tämän kurjan vuoden uhreista oli paikallinen viinisato, joka johti pulaan ja kohoaviin hintoihin. Kuningas Amauta Kawallu, paikallisittain Amaud ryhtyi kiistanalaisiin toimiin turvatakseen kirkkokansan ehtoollisviinitarpeet, mutta vain johanniittakristittyjen. Hänen antamansa ukaasi antoi etuosto-oikeudet aatelistolle ja johanniittapapistolle viinin suhteen. Enimmäkseen katolisena pysyneet porvarit, talonpojat ja katolilais-papisto joutuivat markkinoiden julman käden armoille, elleivät kokonaan puutteeseen ja hengellisen yhteyden katkeamisen uhan alle.
Kuningas joka uhkasi syöstä valtakuntansa syvät kansanrivit kadotuksen ja kiirastulen liekkien armoille tuonpuoleisessa, elleivät he ottaneet kastetta kerettiläisen uskon nimissä, katkaisi pitkään rasitteen alla olleen kamelinselän. Ukaasia kierrettiin sympaattisien viinitilallisien toimesta, ja virkavalta vuorostaan kohteli kiinnijääneitä mitä ankarimmalla kädellä, pahimmissa tapauksissa mestauksella ja huutokauppaamalla teloitetun omaisuuden johanniitoille, järkyttämällä kokonaisen elinkeinon ja paikallisien sukujen voimasuhteita.
Koko kuningaskunnan kattamaan levinneet mellakat saivat lähtölaukauksensa porvariston edustajien toimesta Chauncyn kaupungissa, missä suositun maanomistajan omaisuuden pakkohuutokauppa hajoitettiin syvästi närkästyneiden kiltojen toimesta, mutta talonpoikien liittyminen mukaan mellakoihin antoi selkkaukselle talonpoikaiskapinan ellei sisällissodan kaltaisen luonteen. Johanniittalainen valtiovalta kuitenkin peittosi levottomuudet lopulta usean vuoden jälkeen.--- ja kaavio:
|
|
|
Post by Daatt on May 2, 2023 15:49:47 GMT 2
Tapahtuumani sijoittuu 1890-luvun aikakaudella ja Vishmashtoolin mantereelle. Sorron ulkoistusMaailman itäisin manner ei kenties koskaan ollut erillään globaalista tapahtumista, mutta viimeistään venetsialaisen maailmankauppajärjestelmän synnyttyä se oli ollut osa laajempaa maailmaa hyvässä ja pahassa, omasta tahdostaan ja pakotettuna. Viimeiseistä suurimmassa vastuussa oli Daatten valtakunta, joka yritti toistuvasti luoda merentakaisia omistuksia itään, mutta menestyksensä oli vähäistä, harvinaista ja lyhytikkäistä kerta toisensa perään, ennen kuin 1800-luvun sisällissotansa lopettivat kaikki yritykset lähes vuosisadaksi.
Mutta sisällissodat loppuvat, ja jälleen yhdistynyt Daatte oli, kaikista vioistaan huolimatta, moderni valtio eikä feodaalinen valtakunta. Teollisuutensa oli kasvamassa ja etsimässä raaka-aineita kasvuaan ruokkimaan, ja katseensa kääntyi jälleen kerran Vishmashtoolin suuntaan, jonne saapui lähetystöjen ja komissioiden tulva turvaamaan Daattelle edullisia sopimuksia. Kun itsenäisyyteensä tottuneet vishmashtoolilaiset kehtasivat kieltäytyä saamistaan tarjouksista, puhkesivat kaikki sisäiset jännitteensä avointen kapinoitten kukkiin.
Vain harva Vishmashtoolin valtio on selvinnyt jatkuvilta sisäisiltä levottomuuksilta, joiden turvin daattelaiset yhtiöt ovat tulleet perustamaan kaivuu, hakkuu ja porausoperaatioitaan, kun keskushallinnot kuin kapinallisetkin kaipaavat näiden ulkomaalaista pääomaa ostakseen daattelaisia sisällissotien veteraaneja palkkasotilaikseen. Monet muutkin ovat tehneet vastaavaa aiemmin, ja monet muut tulevat epäilemättä toimimaan vastaavasti tulevaisuudessa, mutta Daatten röyhkeys Vishmashtoolissa on asettanut kapitalistiselle imperialismille uuden ja korkean riman.
|
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
Post by kurgg on May 2, 2023 16:33:15 GMT 2
Maavallan tuhoutuminen Neriolaisten hegemonia, kuolleista nousseen predetentin jälkeen
Maavalta oli läntisen Paliongian suurimpia ja vaikutusvaltaisimpia valtakuntia, jonka katoaminen maailmankartalta ja jakautuminen Ruusinmaan sekä eräiden muiden paliongialaisvaltioiden kesken on yleisesti käytetty merkki neriolaisaikakauden loppumisesta. Kun neriolaisten vaikutusvalta mantereella loppui, itsekin neriolaisista alun saanut Hindpere-dynastian ei kyennyt enää pitämään arkkivihollisensa Moskun ruhtinaskunnan seuraajaa Ruusinmaan keisarikuntaa pois mailtaan useiden voitokkaiden sotien jälkeen, ja tsuari Huotarin joukot valtasivat Varsalan. Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet siihen.
Maavaltalaisilla, varsinkin aatelisilla oli selkeä identiteetti aatelisten tasa-arvon, katolilaisten ja johanniittojen yhteiselon ja siivellisten hussaarien maana, joten he eivät helpolla hyväksyneet vierasmaalaista, oikeauskoista ja itsevaltaista tsaaria johtajakseen. Ruusien vallan vakiintuminen alueella vaatikin monta raakaa kapinaa ja niiden voittamista, minkä seurauksena joka kerralla Maavaltaan ja sen kansaan, maarahvaaseen, kohdistetut sortotoimet ovat koventuneet. Ruusinmaan hallinto ei ole missään vaiheessa salaillut, että sen tavoitteena on hävittää maavaltalainen kulttuuri ja katolinen uskonto alueeltaan.
|
|
|
Post by Venetsia on May 2, 2023 20:46:14 GMT 2
Veneton viimeinen pakopaikka Hajaannuksen aika
Vuosikymmenten ajan barbaarien invaasot pohjoisesta tekivät Venetonniemen asukkaiden elämän yhä tukalammaksi. Kyliä poltettiin, omaisuutta ryöstettiin, naisia raiskattiin ja ihmisiä kaapattiin orjiksi. Kun Venetonniemen pohjoispuolella olevat alueet olivat vihamielisten barbaarien hallussa, alkoi pakolaisia suunnata hiljalleen etelään. Pakolaisten paine kohti etelää alkoi käydä vuosi vuodelta yhä suuremmaksi, kun yhä useampi näki tarpeelliseksi paeta barbaarien hirmutekoja.
Venetonniemen eteläpuolella oli saari. Kyseisen saaren hiekkainen ja kostea maaperä teki siitä olosuhteiltaan hankalan, ja tämän vuoksi saarella oli lähinnä joitakin pieniä kalastajakyliä. Barbaarien luoma paine kuitenkin pakotti Venetonniemen asukkaat kyseiselle saarelle. Sillä vaikka olosuhteet olivat karut, niin saari kuitenkin tarjosi suojaa barbaareilta. Paenneiden ihmisten oli pakko tulla toimeen saaren erityisolosuhteiden kanssa.
Ei ole selvää, milloin kyseiselle saarelle barbaareja paenneet pakolaiset perustivat Venetsian. Selvää kuitenkin oli, että saarelle muodostui lukuisista kanavista koostunut kaupunki, joka onnistui pysymään varsin hyvin eristyksissä. Koska Venetsiaa ei voinut saavuttaa muuten kuin meriteitse, nauttivat venetsialaiset varsin suurta autonomiaa verrattuna Venetonniemen asukkaisiin. Kun barbaarien sorto Venetonniemellä alkoi hiipua, niin johti se myös hiljalleen Venetsian kukoistukseen. Virallisesti Venetsia perustettiin itsenäisenä tasavaltana silloin, kun Venetsian kaksitoista perustajasukua valitsivat ensimmäisen dogen hallitsijaksi.
Nälkävitsaus Suuri pakkanen, vapahtajan toisen tulemisen jälkeen
On epäselvää, mikä Suuren Pakkasen aiheutti. Oli sen syynä mikä hyvänsä, niin sen seuraukset olivat varsin katastrofaaliset. Tämä korostui erityisesti nälkävitsauksen aikaan. Vaikka Suuren Pakkasen aiheuttama lämpötilan lasku teki sadoista pienempiä, niin ongelma oli nälkävitsauksen aikaan vielä huonompi. Keväthalla sai istuttamisen epäonnistumaan useina vuosina. Mikäli istutukset onnistuivat, niin monesti halla vei sadon elonkorjuun aikaan.
Viljaa säännöstelemällä moni Paliongian alueen asukas olisi voinut selvitä näistä haastavista olosuhteista. Feodaalijärjestelmän ollessa kuitenkin voimissaan, maahan sidotut viljelijät joutuivat kuitenkin täyttämään maaherrojen määrittämät kiintiöt olosuhteista riippumatta. Maaorjien oma osuus viljasta jäikin vajaaksi tai jopa olemattomaksi. Mikäli nälkä ei tappanut maaorjia suoraan, niin he kyllä kuolivat aikanaan työrasitukseen maaherrojen kiintiöt täyttääkseen.
Nälkävitsausta kesti useampi vuosi, ja tuona aikana Paliongian asukkaista kuoli arviolta jopa useita kymmeniä prosentteja, enimmäkseen maaseudulla. Tästä seurasi työvoimapula, mikä antoi maaorjille mahdollisuuden parantaa olosuhteitaan. Enää maaherrat eivät voineet riistää viljelijöitä mielivaltaisesti. Ennen pitkää tämä yhteiskunnallinen muutos johti maaorjuuden lakkauttamiseen ja feodalismin romahtamiseen useimmista osista Paliongiaa.
|
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
Post by kurgg on May 3, 2023 15:47:57 GMT 2
Perintönä tälle fokukselle olkoon luokkataistelu.
Sosialismin synty Höyrykoneiden aikakausi, Daikuso-restauraation ja Oléronin vallankumouksen välissä
Teollinen vallankumous, ja sen lieveilmiönä syntynyt porvariston vallan ja omaisuuden kasvu, perinteisen aristokratian mureneminen, taloudellisten erojen kasvu ja työläisten järjestäytyminen etujaan puolustaviksi ammattiliitoiksi synnytti uudenlaisen yhteiskuntafilosofisen liikkeen jatkumoksi aikakautena vahvasti vaikuttaneelle liberalismille. Kun poliittiset oikeudet alkoivat lisääntyä kussakin maassa, monet huomasivat, että niiden toteuttamiseksi tarvitaan myös taloudellista hyvinvointia. Kaikki eivät uskoneet teknologian kehityksen tuomaan loputtomaan taloudelliseen kasvuun ja sen ennen pitkää myös työläisiä hyödyttävään vaikutukseen.
Niinpä työläisten perustaessa ammattiliittojen lisäksi myös omia keskustelu- ja harrasteseuroja, sekä pyrkiessä vaikuttamaan valtiollisella tasolla he rupesivat lukemaan näitä filosofeja. Osa puhui väkivaltaisesta vallankumouksesta, osa taas nykyisen järjestelmän varovaisesta parantelusta. Osa puhui kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta, osa taas arvojen tuhoamisesta ja terveestä itsekkyydestä. Osa halusi työläisten johtavan valtiota kovalla kädellä, osa taas halusi purkaa kaikki hierarkiat sortavina rakenteina. Marx, Kautsky, Pakkuninen, yhä useampi alkoi vannoa heidän nimeensä. Niin tai näin, näitä aatteita yhdisti kyky vakuuttaa työläiset vallanpitäjiä ja omistajia vastaan, ja sosialismiksi kutsuttu joukko aatteita alkoi yhä useamman silmissä myös vaikuttaa peloisalta ja tuhoisalta möröltä.
|
|
|
Post by Daatt on May 4, 2023 0:01:24 GMT 2
Fokuseni jatkaa edellisen iloisella linjalla olemalla rikollisuus.
Hispaniolan merirosvot Hajaannuksen aika, jälkeen Veneton pakopaikan
Venetsian merivalta nostetaan usein historoitsijoiden, etenkin venetsialaisten, toimesta yhdeksi maailmanhistorian suurista vaikuttajista. Oli tämä totta tai ei, tuo oletus tuo vanavedessään kasallisen muita kysymyksiä, joista yksi on syyt Venetsian merivallan syntyyn. Yleensä on tapana keskittyä puhumaan hyvästä, kaupan suuresta porkkanasta, joka houkutteli yritteliäät miehet merille sitä kaitsemaan, mutta kukaan ei voi siltikään unohtaa vielä suurempaa keppiä: Hispaniolan merirosvojen pelkoa.
Ei olla varmoja keitä nämä merirosvot olivat. He saattoivat olla hispaniolalaisia alkuperäisasukkaita, valloittajia Teutoniasta tai Izubrivasta, Hispaniolaan paenneita venettolaisia tai jokin sekoitus näitä kaikkia. Se on varmaa, että Venetsian kaupungin noustessa ensimmäiseen kukoistukseensa, kaikki Etelä-Paliongian rannikot olivat säännöllisten ryöstöretkien kohde Hispaniiolasta seilaaville nopeille pitkäveneille, joiden julmat miehistöt iskivät ja karkasivat paikalta varoittamattoman nopeasti.
Monet rantojen barbaarikuninkaat koittivat torjua nämä rantojensa ryöstäjät, mutta vain harvan valta perustui tarpeeksi merenkäyntiin, että saattoivat koittaa voittoa merellä. Oléronien kuninkaiden tiedetään varmasti notattaneen laivastoja, jotka kävivät merellisiä taisteluita ryöstelijöitä vastaan, mutta vain vähäisellä menestyksellä. Anglien ja bataavien uskotaan tehneen samaa, mutta tämä perustuu vain perinteeseen, ja bataavien rannikkokaupunkien rauniot tältä ajalta kertovat yrityksensä, jos sellaisia oli, turhiksi.
Venetsialaiset ovat ainoa kansa, jonka tiedetään voittaneen ryöstelijät merellä. Vanhat lähteet kertovat Venetsian suojeluksessa olleiden venettonniemen asutusten, mahdollisesti Venetsian itsensäkin, joutuneen ryöstöretkien kohteeksi. Tästä pahasti suivaantuneet venetsialaiset rakensivat kaksi laivastoa tulevia retkiä torjumaan. Ensimmäinen menetettiin myrskylle ja hävitylle taistelulle, mutta toinen oli suuri voitto, jota juhlistettiin kaukana Venetsiastakin merirosvoja inhoavien kansojen keskuudessa ja jonka tuoman arvostuksen sanotaan olleen monen Venetsian kauppasuhteen alku.
Merirosvot itse katosivat pian tuon tappionsa jälkeen kaikilta rannoilta. Perinteinen venetsialainen historiankerronta sanoo merirosvokuninkaiden mahdin tulleen totaalisesti ja lopullisesti murskatuksi, mutta uudempi ei-venetsialainen teoria painottaa rannikkoasutusten kehittyviä puolustuksia ja varoitusjärjestelmiä, jotka tekivät rannikkoryöstelystä taloudellisesti tehotonta toimintaa. Oli miten oli, Hispaniolassa vain vuosisataa myöhemmin olleiden valtakuntien tiedetään olleen pitkälti rauhanomaisia ja enemmän omasta maastaan kuin merentakaisista välittäviä.
Germaaniset veljeskunnat Höyrykoneiden aikakausi, sosialismin synnyn jälkeen
Daatten sisällissodat olivat lähes vuosisadan mittainen huonentuvien elinolojen ja jatkuvan väkivallan uhan aika lähes kaiken Daatten alueen asukkaille. Tästä huolimatta se oli myös väestöräjähdyksen aikaa, ja Daatten väkiluku olisi ilman sotaa mahdollisesti kaksinkertaistunut tai enemmänkin. Sota ja sen tuomat taudit ja nälät eivät kuitenkaan tappaneet kaikkea menetettyä väestöä, vaan suurempi osa karkasi sotaa, tauteja ja nälkää halki maailman germaanisessa diasporassa.
Germaanisten kansojen maine ei ollut kehittyvien rotutieden maailmassa kovinkaan korkealla. Daatten valtakunta oli ollut yksi Paliongian suurin, mutta myös kaikien naapureittensa pelkäämä ja vihaama, ja se oli hajonnut monisukupolviseen sotien sarjaan. Tyhmä, laiska, julma, juonitteleva ja ahne pyrkyri, sellainen oli yleinen kuva lähes kaikista germaaneista näiden tullessa vieraitten valtojen maille turvapaikkaa ja elantoa etsimään. Missä heidät otettiin vastaan, germaaneille tarjottiin huointa maata asutettavaksi, huonoimpia töitä tehtäviksi ja ankarimmat rangaistukset vähäisimmistäkin rikoksista. Poikkeuksia toki oli, mutta tämä on yleinen kuva karusta kohtelustaan halki Paliongian.
Ei ole siten kenties ihme, jälkikäteen ajatellen, että pakolaisgermaanit eristäytyivät muusta yhteiskunnasta pakopaikoissaan ja, kun määränsä sisällissotien jatkuessa kasvoi suureksi, germaanisista kylistä ja ghetoista kehittyi laittomuuden pesäkkeitä niin maaseudulle kuin kaupunkeihin. Halki Paliongian on yhdessä sukupolvessa kehittynyt germaanisten rikollisorganisaatioiden joukko, joka on osoittanut niitä samoja ominaisuuksia, joilla Daatten valtakunta aikoinaan rakennettiin: järjestelmällisyys, kärsivällisyys, verisiteiden kunnioittaminen ja armottomuus vastustajia kohtaan.
|
|
|
Post by Sitoutumaton on May 4, 2023 14:47:18 GMT 2
Sijoitan oman tapahtumani Hajaannuksen ajan loppuun, Hispanolian merirosvojen jälkeen. Kirjaston tuhopolttaja Aikalaiskirje nykyisen Avzian alueelta, koillis-Izubrivasta. Oi veli, kuule tätä valitustani ja tiedä miten alas hallitsijamme on vajonnut, miten hänen tiaransa on tullut synnin patinoimaksi ja hänen viisautensa valunut pois päästään! Synkät ajat ovat edessämme. Pahansuovat juorut leviävät yrttihuoneissa ja kylpylöissämme jotka manaavat kapinaa ja oikeamielistä hallitsijaa ottamaan oikeutetun paikkansa. Veli, pelkään pahoin, että vain veri voi tyydyttää tämän oikeuden janon.
Tiedäthän bait allafayihin, suuren kirjaston jonka kuningas Zayin rakensi valtakaudellaan, rauha hänen muistolleen. Se on palanut maan tasalle. Viisaat ja kirjurit ja kaupunkimme asukkaat tekivät parhaansa pelastaakseen sen kääröt ja papyrukset ja sammuttaakseen raivoavat liekit. Silti pelkään että meitä on kohdannut perikato. Tulesta pelastetut korilliset voi laskea kymmenen ihmisen sormilla, kun taas savuna ilmaan haihtuneet korilliset ovat armeijan käsin ja sormin laskettavissa.
Veli, mitä kauheinta, vannon Maghdan ja Lilitun nimiin, kuningas Himsin poika, Basim sytytti kirjaston tuleen! Hän on pahansuopa ja helposti raivostuva. Siitä tämä palo syttyikin. Palatsin palvelijat näkivät Basimin heittävän öljylampun kääröhyllyyn raivon kourissa kesken oppitunnin. Kuninkaan tulisi rangaista häntä tästä, mutta Hims on kuin hänen poikansa olisi viaton koko paloon.
Pysy poissa täältä veli jos haluat varjella henkeäsi. Tulen tämän kirjeen perässä perheeni kanssa enkä palaa kunnes kaupungin vallannut paha henki hälvenee.--- ja kaavio
|
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
Post by kurgg on May 5, 2023 9:42:44 GMT 2
Liähkien kansanmurha 1890-luku, sorron ulkoistuksen jälkeen
Lechit, tai liähkät ruusin kielellä, olivat yksi Ruusinmaan armeijan kohtaamista slaavikansoista Ruusinmaan tunkeutuessa etelämmäs kohti sen ja Daatten rajaseutuja. Niin kuin muutkin kansat, liähkät eivät ottaneet vieraan vallan alle joutumista kovin suopeasti, mutta he erottuivat muiden joukosta katolisella uskollaan ja suurella jääräpäisyydellään, jolla he vastustivat ruusien valtaa kotometsistään käsin, aiheuttaen nolon paljon tappioita Ruusinmaan armeijalle. Heidän menestyksensä vaikutti kannustavan muitakin kansoja kapinamielisyyteen, joten heistä piti tehdä esimerkki.
Kun ns. sissisodankäynnistä alkoi muodostua käsite liähkien sodankäynnin myötä, myös sitä vastaan alkoi kehittyä taktiikoita. Yksi toimivimmista taktiikoista sissisotaa vastaan on estää sitä saamasta tarvikkeita myötämielisiltä siviileiltä, joten ruusit alkoivat valvoa ja rangaista heitä kovemmin. Tämä muuttui ajan myötä epäiltyjen sissitaistelijoiden omaisten panttivangiksi ottamiseen, ja pian Ruusinmaan armeijan esikunta sai omasta mielestä nerokkaan idean - sissit lakkaavat taistelemasta, jos heillä ei ole mitään, minkä puolesta enää taistella.
Niinpä ruusit alkoivat tuhota järjestelmällisesti asutuskeskuksia, tappaa umpimähkään siviilejä ja karkoittaa eloonjääneet valtakunnan syrjäisiin kolkkiin. He käyttivät hyödykseen teknologian uusimpia saavutuksia, kuten konekiväärejä ja junia. Koska ruusit eivät erityisesti yrittäneet piilotella tekemisiään ja koska tällainen luonnollisesti saa ihmiset äänestämään jaloillaan, oli pian koko sivistynyt maailma tietoinen, mitä Liähkämaassa tapahtui. Ruusit pitivät asiaa puhtaasti omana sisäisenä asianaan, mutta liberalismin ja ihmisoikeuksien muokkaama maailma tuomitsi sen silti, sillä tämä oli muiden maiden harjoittamaan kolonialismiin ja imperialismiin verrattuna todella raakaa. Alettiin puhua rikoksista, joita valtio suorittaa, omia kansalaisia tai miehittämiensä alueiden asukkaita vastaan.
|
|
|
Post by Venetsia on May 5, 2023 11:20:16 GMT 2
Ishkibalin laki Antiikki, ennen "Kuolemalla kuoleman voitti" -tapahtumaa
Ei ollut mitenkään yllättävää, että maanviljely syntyi Izubrivan pohjoisosissa. Ilmasto-olosuhteet, sekä lukuisten järvien ja jokien täplittämä alue oli mitä otollisin maanviljelyyn. Ja koska maanviljely oli edellytyksenä yhteiskunnalliselle kehitykselle, myös monet varhaiset korkeakulttuurit syntyivät näille alueille. Yksi näistä varhaisista korkeakulttuureista oli Nippurin valtakunta, jonka tarkoista rajoista ei nykypäivänä ole tietoa, mutta jonka arvioitiin sijainneen Akkadinjärven luoteispuolella.
Nippurin valtakunta tunnettiin erityisesti kuningas Ishkibalin kokoamasta lakikokoelmasta, joka kantaa nimeä Ishkibalin laki. Väkiluvun kasvaminen ja kaupunkien perustaminen johti myös rikollisuuden kasvamiseen. Ishkibalin laki pyrki vastaamaan tähän ongelmaan tuomaan yhdenmukaisuutta Nippurin valtakunnan rangaistusperiaatteisiin. Vaikka Ishkibalin laki ei käsitellyt pelkästään rangaistuksia, niin kokoelman useista sadoista lakipykälistä selvä enemmistö oli rangaistus johonkin valtakunnalle tyypillisistä rikoksista.
Yleisesti ottaen Ishkibalin laki noudatti niin sanoa kostoperiaatetta, jossa rikoksista säädettiin saman periaatteen mukaiset rangaistukset. Jotkin rangaistukset pyrkivät myös ennaltaehkäisempään rikoksia nykypäivän mittapuulla varsin vulgaarilla tavalla. Esimerkiksi varkaalta katkaistiin käsi ja väkisinmakaajalta poistettiin sukukalleudet. Vaikka Ishkibalin lain periaatteita pidetäänkin nykypäivän oikeustajuun katsottuna varsin vanhentuneina, niin on se kuitenkin ensimmäinen kirjallinen esimerkki siitä, kuinka rikollisuutta pyrittiin rajoittamaan.
|
|
|
Post by Daatt on May 5, 2023 15:11:23 GMT 2
Punainen joki Neriolaisen hegemonian aikaan, ehtoollismellakiden jälkeen
Daatten valtakunnan laajeneminen länteen oli ollut monivuosisatainen projekti, kun se saavutti Teutonian niemimaan rajan ja ei-germaanisen kansan, oksitaanien, maat. Niiden valtaus ei olisi Daatten viimeinen onnistunut valtaussota, se kunnia kuuluisi Puolalle, mutta oksitaanien tekemä vastarinta ja sen voittamiseksi vaaditut teot tekivät Daatten länsilaajentumisen jatkamisesta hankalaa ellei mahdotonta useammallakin tapaa.
Oksitaanien armeijalla oli halki sodan suuri etu, kun rajansa Daatten kanssa oli suuri Loiren joki, jonka daattelaiset yrittivät sodan ensimmäisinä vuosina ylittää viisi kertaa kertaakaan onnistumatta. Vasta joen taakse maihinnousun tehnyt armeija tukemassa jokea ylittävää antoi onnistumisen, mutta siitä huolimatta Marselhan taistelu oli yksi 1700-luvun verisimmistä ellei verisin. Se kesti kahdeksan päivää ja seitsemän yötä, ja siihen osallistui arviolta kolmesataatuhatta sotilasta. Oksitaanit olisivat kenties lopulta voittaneet taistelun, jos sitä ei olisi käyty kuuman kesän kuivimpana kautena, ja Daatten armeijaa komentava prinssi, Franz Christian Fabian Bardalos, olisi ollut valmis käyttämään tätä edukseen.
Taistelun kuudentena päivänä Daatten joentakaiset joukot onnistuivat puskemaan ylitse viimeisten puolustushautojen ja aivan suuren kaupungin muureihin käsiksi. Nuo suuret maavallit olisivat olleet vielä hautojakin suurempi este voitettavaksi, mutta piirittäjät olivat saaneet prinssi-kenraaliltaan käskyn olla koittamatta niiden ylitse, vaan vain turvata läheinen mäki tykistöä varten. Tuona yönä Daatten tykit kiipesivät tuuolel mäelle, sytyttivät suuren ahjon ja ampuivat lähes tuhatkunta punaiseva hohtavaa tykinkuulaa muurien yli kaupunkiin ja tuhatkunta laivaston räjähdyspanosta niiden tukena. Niin ammuttuja olivat tykit tuon yön jälkeen, että ne vain jätettiiin mäen huipulle käyttökelvottomina, ja niin paljon ne ampuivat, että Daatten laivasto purjehti vailla ammuksia kotisatamiinsa. Mutta nuo laukaukset voittivat taistelun, sillä sen seuraavat kaksi päivää olivat Daatten armeijalle vain muuriensa sisällä palavan kaupungin katselua, ja sen roihusta tulevan antautumispyyntöjen kieltämistä.
Marselha oli ennen taisteluaan Oksitanian toisiksi suurin kaupunki, jossa asui kenties kaksisataatuhatta ihmistä, ja taistelu oli tuonut sinne yli satatuhatta Oksitanian sotilasta. Suuresta palosta ja sitä pakenemaan koittaneiden teloituksista sanotaan selvinneen vain viisituhatta ihmistä, joista puolet olivat halkii piirityslinjojen pommituksen yönä murtaneita ratsumiehiä.
Oksitania vallattiin vain muutamassa kuukaudessa tämän hirmuteon jälkeen, linnakekaupunki toisensa perään antautuen taisteluitta ja Oksitania kykenemätön nostamaan uutta armeijaa nopeasti. Voiton hinta oli kuitenkin suuri. Pian prinssistä kuninkaaksi kohoava Franz Christian vietti koko kautensa taltuttaen tekonsa takia aloitettuja vallankaappausyrityksiä ja läntisiä liittoumia. Häntä ei koskaan todella voitettaisi, mutta valtakautensa kulutti suuren valtakuntansa kaikki varat aina Daatten sisällissotien alkuun asti. Suuren palon muisto näkyy vielä tänä päivänäkin monella tavalla, mutta näistä vähäisin ei ole Geneven sopimus ja moderni käsitys sotarikoksista. Vaikka ensimmäinen sopimus solmittiin vasta sata vuotta suuren palon jälkeen, ensimmäiset yritykset sellaisen solmimiseksi aloitettiin vain kuukausia sen lopulta sammuttua. Ei ole myöskään sattumaa, että lopulta saatu sopimus solmittiin Genevessä, Oksitanian pääkaupungissa, vaikka Daatt oli tuolloin sisällissotiensa kourima. Myös Loire-joki vaihtoi niimensä Fosangiksi oksitanien keskuudessa, ristiretkien aikaan juontavan runonimensä tullessa yleiseen käyttöön.
Noitavainot Neriolaisten valloittajien aikaan, pappiskuningas Johanneksen jälkeen
Katolisen kirkon oma syntitaakka ei ole olematon, jos toisilta uskoilta, uskottomilta ja joltain katolisiltakin kysytään. Usein käytetty, kenties klassisin, esimerkki tästä on noitavainot, joita katolisen kirkon sanotaan tehneen hajaannuksen ajan alusta aina valistuksen aikoihin asti. Tämä on kuitenkin yksi syyte, joka on lähes täydellisen väärä ja kertoo kenties enemmän syyttäjistä kuin syytetystä.
Paliongian ensimmäiset kristilliset noitavainot tapahtuivat luultavasti pappiskuningas Johanneksen elämän ehtoopuolella, kun Angleterren viimeiset itsenäiset kuningaskunnat olivat kääntyneet tuomiopäivää omassa ajassaan näkevään kristinuskoon, jolle Johannes oli imestyskirjan eräs ihminen, jonka seuraajat harjoittivat neriolaista pakanuutta. Johanneksen kultti vuorostaan näki kaikki kuningastaan profeettana pitämättömät kerettiläisinä yhtälailla. Vanhan kuninkaan sotien loppuessa ja rauhattoman rauhan alkaessa, rajan molemmin puolin tehtävät ryöstöretket kehittivät nopeasti yhden karun piirteen: vankien kantamisen retkeltä mukanaan, näiden kerettiläisyydestä ja noituudesta syyttämisen ja elävältä polttamisen.
Tämä noituuden idea levisi nopeasti muihin Paliongian reformiuskoihin, myös Johanneksen omaan kulttiin, ja valmiiksi vääräuskoisuutta rikollisina pitäneet uskot kokivat herätyksen toisenlaisen uskonnollisen rikollisuuden uhasta. Tästä alkoi pian laajempi noitakammo, ja seuraavan vuosisadan aikana uudet kristinuskot polttivat tai muuten tappoivat lukuisia tuhansia tästä rikoksesta.
|
|
|
Post by Venetsia on May 5, 2023 15:43:07 GMT 2
Rikollisuuden perintö: palo. Historian saatossa on syttynyt useita paloja. Osa on ollut tahallisia tuhopolttoja, osa taas on syttynyt vahingossa. Useimmiten palot rajoittuivat korkeintaan yhteen tai muutamaan rakennukseen, mutta joskus ne saattavat levitä hallitsemattomasti, tuhoten kokonaisia kaupunkeja.
Lindopoliksen suurpalo Neriolaiset Valloittajat, noitavainojen jälkeen
Sporaadien saaristossa sijainnut Epiruksen kuningaskunta oli yksi niistä Paliongian kolkista, jotka suhtautuivat alati kasvavaan johanneslaisuuteen varsin penseästi. Vaikka Epiruksen eteläpuolella sijainneen Angleterren kuningaskunnat kääntyivätkin johanneksen kulttiin, niin kuningas Erríkos VII teki kaikkensa rajoittaakseen johanneslaisuuden leviämistä Epiruksessa. Kuningas sääti useita johanneslaisia vastaan kohdistettuja lakeja. Heidän mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoa rajoitettiin, heitä karkoitettiin, pakkokäännytettiin ja jopa tuomittiin tekaistuista rikoksista kuolemaan.
Eräänä syyskuisena iltana syttyi eräässä Epiruksen pääkaupunki Lindopoliksen tavernassa tulipalo, joka lähti etenemään varsin nopeasti tiiviisti rakennetussa kaupungissa. Ensimmäiset palontorjunnan yritykset viivästyivät, ja palo pääsikin laajenemaan tuulisessa säässä hallitsemattomasti. Aamuyön aikana palo laajeni kattamaan suuren osan Lindopoliksen kaupunkialueesta. Tulipalo riehui päivien ajan, kunnes tuulen laannuttua palontorjunta alkoi tehota ja tulipalo hiipua.
Seuraavina päivinä tulipalon laajuus pääsi yllättämään: lähes koko kaupunginmuurin sisäinen alue Lindopoliksesta tuhoutui. Kymmenet tuhannet ihmiset menettivät kotinsa. Heti tulipalon jälkeen alkoi syyttely. Johanneslaisia syytettiin tuhopoltosta. Toisaalta huhujen mukaan tuhopolton alkupaikkana ollutta tavernaa epäiltiin johanneslaisten salaiseksi kokoontumispaikaksi, ja taverna olisi sytytetty palamaan antijohanneslaisten toimesta. Myös viime aikoina yleistyneet noituussyytökset eivät olleet täysin ennenkuulumattomia, ja joitakin ihmisiä jopa poltettiin lynkkauksenomaisesti roviolla tämän johdosta. Todennäköinen syy palolle oli kuinkin valvomatta jäänyt laardi, joka oli syttynyt palamaan ja lähtenyt leviämään hallitsemattomasti. Oli syy mikä hyvänsä, niin Lindopoliksen kaupunkikuva muuttui uudelleenrakennuksen myötä merkittävästi.
|
|
|
Post by Sitoutumaton on May 6, 2023 1:20:47 GMT 2
Omana fokuksenani olkoot PYHÄ. Pyhä eli sakraali on uskontoon liittyvä, alkuperältään jumalalliseksi oletettu ilmiö tai ilmestys. Pyhä on arjen ja maallisen, profaanin, vastakohta. Se on asia tai paikka, jolle on annettu erityisasema uskonnollisessa ajattelussa ja käyttäytymisessä. Vaikka on olemassa myös univeraaleja käsityksiä siitä, mikä on pyhää, pyhän käsitys riippuu usein uskonnollisesta traditiosta ja vaihtelee myös ajallisesti sekä yksilöllisesti.Suomen kielen sana ”pyhä” on kielentutkija Jorma Koivulehdon mukaan vanha kantagermaaninen lainasana, jonka merkitys oli ”erotettu”, ”merkitty”, ”rajattu”. - Suomenkielinen wikipedia Ja sen tapahtumina... MAAILMANHENGEN AIRUT KUOLEMANSAIRAS! Tapahtuma 1890-luvulla, sorron ulkoituksen ja liähkien kansanmurhan välissä Volkar Massuthe on poistunut Daattesta. Hän on lähtenyt maanpakoon. Meren taakse Endiin mitä hänen maanmiestensä lietsomat filibusteroijat ja kauppakomppanian agentit riivaavaat. Massuthen kynä on kuitenkin aseita ja rahaa ripeämpi. Henki jolle hän on antanut sanallisen muodon huokuu myös prinssi Ramdasista, se huokuu kaikista jotka lukeneet hänen teoksensa saksaksi, kaikista joille se on käännetty. Volkar Massuthen tomu ei laskeudu enää Daattin kamaralle, mutta Daatt hengittää, itkee, kiroaa ja karjuu Volkar Massuthen kynän jäljissä. Prinssi Ramdas, Durgin ja Najpurin ja Karimnagarin kaupunkien hallitsija Endin kuningaskunnassa on avannut palatsinsa ovet Volkar Massuthen maanpaolle. Ovet pysyvät myös auki Volkar Massuthen jalanjäljissä seuraaville. Vishmashtool ja maailma todistavat uuden hovin syntyhetkiä tuberkuloosissa riutuvan kirjoittajan, maalarin, visionäärin kuolemanpedin äärellä. Voiko Volkar Massuthe olla kuin toukka, joka on sulkeutunut koteloonsa syntyäkseen uudestaan, eri muodossa? Maailma pidättää henkeään. Autiosaaren risti Tapahtuma Neriolaisien valloittajien aikakaudella, ennen kuolematonta kapteenia 3/I 1900
Mielenkiintoinen löytö Kerguelenien eteläiseltä saarelta.
Laskimme laivan ankkuriin tähystäjän havaittua kiviröykkiön saarekkeelta. Oletimme haaksirikkoisen suojaksi. Laivasta tai pelastusveneestä ei havaintoa.
Puosu Bosunsman johti venekunnan maihin tutkimaan, hänen ilmoituksellaan kiviröykkiö oli kuten arvelimme, liuskekivistä koottu tuulensuoja. Sisältä löytyi useamman ihmisen jäänteitä kaluttuina puhtaiksi. Eläimet ja aika olivat kerenneet hyvin ennen meitä näiden luo, Jumala varjelkoon heitä.
Yksi maihinnousseista merimiehistä luonnosteli muistioon näkemäänsä. Puoleksi romahtanut suoja, ja sen onkaloissa seissyt laho risti vahtimassa haaksirikkoisten viimeisiä hetkiä.
Bosunsman oli löytänyt myös joitain teriä tuulensuojasta. Veitsenteriä, työkaluja. Kotiloita joita näkisi ennemmin päiväntasaajan hiekkasannoilla kuin täällä.---
|
|
|
Post by Daatt on May 6, 2023 3:11:28 GMT 2
Venetsian Mammona Neriolaisten valloittajien aikaan, Lindopoliksen palon jälkeen
Miikul ei inhonnut Etelä-Vishmashtoolia missään nimessä. Hän oli selvinnyt taudeista, ruoka oli makuunsa hyvää, naiset kauniita, jatkuvaan kuumuuteenkin hän oli tottunut ja se oli kaukana Ruusinmaasta. Tuo viimeinen oli Miikulin mieleen kenties tärkeintä. Yksi huoli kuitenkin vaivasi ruusin mieltä, ja se oli miten San Marcon muu miehistö kiirehti ympäri laivaa kuin tämä päivä olisi ollut kuin mikä tahansa toinenkin.
"Kapteeni-herra," Miikul kääntyi kapteeni Lorenzon puoleen.
"Timperi, onko teillä jotain huomautettavaa?" vanha venetsialainen vastasi katseensa kääntäen.
"Ei, kapteeni-herra, ei minulla. San Marco on vahva ja valmis antamaan norjalaiset merelle."
"Mutta tahdoitte sanoa jotain", kapteenin mielenkiinto oli herännyt.
"Tahtooko kapteeni-herra rehellisesti hyökätä tänään? Jouluna?"
Kapteeni katsoi murteista kieltä puhuvaa laivaseppäänsä mietteliäästi hetken. Tämän puutyötaidot olivat osoittautuneet kaikkien suurien kehujen arvoisiksi ja tämä oli selvinnyt trooppisista taudeistakin, mutta miehen ruusilaisuus aina välillä yllätti kokeneen merikarhun.
"Paras aikamme hyökätä. Yllätys on etu, ja etuasemassa oleva voittaa, timperi."
"Ja... en tahdo loukata kapteeni-herraa, mutta me joimme viinejä norjalaisten kanssa vain viikko sitten ja toivotimme joulurauhaa toisillimme."
"Sivistyneet ihmiset etsivät toistensa seuraa, ja daattelaisten laiva satamassa oli meidän onnemme. Mutta hyvän seurallisen tavan ei saa antaa mennä hyvän kaupan-, meren- ja sodankäynnin tavan edelle. Ymmärrätkö timperi, paikalliset eivät pidä näistä daattelaisista, ja he kilpailevat meidän maustekaupastamme. Upottaisin laivansa, vaikka tämä raja tai mikä ikinä tittelinsä onkaan ei siitä maksaisikaan, ja tämä on paras hetkemme iskeä."
"Ymmärrän, kapteeni-herra", Miikul sanoi, vaikka ei todella ymmärtänytkään.
Tuona jouluyönä venetsialainen kauppalaiva San Marco iski läheiseen lahteen ankkoroidun Adler von Ulmin kimppuun ja täyden yllätyksensä turvin tapatti sen kymmenet jouluateriastaan juopuneet markomannit merimiehet, kantoivat sen ruumassa olevat mausterikkaudet omaansa ja sytyttivät sen tuleen. Käytyään noutamassa vielä kultalahjan läheisen sataman herralta, jolta Adler von Ulm oli enemmän kiristänyt kuin ostanut lastinsa, San Marco purjehti takaisin kotiinsa Venetsiaan.
Retki teki kapteeni Lorenzosta ja retkensä rahoittaneista kauppiaista kaikista entistäkin rikkaampia. Myös San Marcon ruusilainen laivaseppä, Miikul Miikulinpoika, sai osansa voitoista ja jäi rikkauksiensa turvin pois kapteenin seuraavalta matkalta. Ruusilta kului vain kolme kuuta juoda palkkansa ja yksi kuukausi lisää, ennen kuin muistojensa taakka, vyölleen sitomien kivien avustusella, painoi hänet Venetsian kanaalien pohjalle.
|
|
|
Post by Venetsia on May 6, 2023 16:30:55 GMT 2
Runsauden vuosi Suuri Pakkanen, nälkävitsauksen jälkeen
Vaikka Paliongian lukuisat kansat olivatkin oppineet elämään niukkuudessa Suuren Pakkasen aikaan, niin nälkävitsaus yllätti silti monet brutaaliudellaan. Se mittakaava, jolla ihmisiä kuoli nälkään ja uupumukseen erityisesti maaseudulla, oli jotain ennenkuulumatonta. Monet alkoivatkin epäillä nälkävitsausta jumalan langettamaksi rangaistukseksi, ja tätä tarinaa kirkko myös pyrki vahvasti levittämään. Nälkävitsaus johtui ennen kaikkea siitä, että kansa oli poikennut vanhurskauden tieltä ja langennut anteeksiantamattomiin synteihin, ja jumala oli siksi oikeutettu heitä rankaisemaan tällä tavalla. Tällä jumalanpelolla pyrittiin ensisijaisesti kaitsemaan vihaa, joka kohdistuisi valtaa pitäviin. Se saikin monet rukoilemaan vitsauksen loppumista ja parempia aikoja.
Ja yhtäkkiä rukouksiin vastattiin. Nälkävitsauksen viimeisen vuoden ankara talvi kääntyi lämpimimmäksi kevääksi miesmuistiin. Lämpötila oli sopivan lauhkea, eikä sateitakaan ollut liikaa tai liian vähän. Kevätistutus onnistui erittäin hyvin, ja hyvät sääolosuhteet jatkuivat aina syksyyn saakka. Vaikka runsaasti pienentynyt maaseudun väestö joutuikin tekemään kovasti töitä sadon eteen, niin korjattu sato tuon vuoden ajalta oli moninkertainen verrattuna nälkävitsauksen aikaan.
Syksyn kääntyessä talveksi alkoivat taas kovat pakkaset, joihin oli vuosien saatossa totuttu. Tämä ei kuitenkaan haitannut karaistuneita ihmisiä, sillä ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi talven varalle. Monet pitivät tätä runsauden vuotta merkkinä jumalan armollisuudesta ja parempien aikojen koittamisesta. Vaikka Suuri Pakkanen jatkuikin vielä monia vuosia, eikä seuraavina vuosina koettu samanlaisia viljelyolosuhteita mitä runsauden vuonna, niin nälkävitsaus oli kuitenkin selvästi takana päin.
|
|