Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Mar 24, 2020 18:42:31 GMT 2
Post by Arvid on Mar 24, 2020 18:42:31 GMT 2
*Ajankohtaisen kameran tunnusvingutus*
"Tervetuloa Ajankohtaisen kameran pariin, hyvät katsojat. Päivän otsikot:
Daksan kansanarmeija valmistautuu isännöimään Wieselin sopimusjärjestön suursotaharjoituksia. DDR:n, Neuvostoliiton ja Kalnin asevoimien yksiköt harjoittelevat yhteistoimintaa maalla, merellä ja ilmassa. Keisarikunta asettui tukemaan Arpadzagin verenhimoista sotilasjunttaa. DDR ilmaisi solidaarisuuttaan maan lailliselle sosialistiselle hallitukselle.
Kuudes miljoonas Brabant valmistui Zweickaun tehtaalla. Auto luovutettiin juhlallisesti uudelle omistajalleen.
Daksan kansanarmeijan eri puolustushaarat ja DDR:n rajavartioston joukot valmistautuvat huhtikuussa alkaviin Wieselin sopimusjärjestön ensimmäisiin suursotaharjoituksiin. DDR:n maaperällä, ilmatilassa ja lähimerialueilla pidettävään West20-harjoitukseen osallistuu maa-, meri- ja ilmavoimien osastoja DDR:n, Kalnin ja Neuvostoliiton asevoimista ja se on mittakaavaltaan yksi kaikkien aikojen suurimmista Árkhialla järjestetyistä sotaharjoituksista.
NVA:n pääesikunnan julkaiseman tiedotteen mukaan harjoituksessa tullaan simuloimaan tilannetta, jossa kolmen sosialistisen valtion asevoimat yhdessä puolustautuvat maahan hyökkäävää vihollista vastaan. Lisäksi harjoitukseen sisältyy hyökkäys- ja maihinnousuoperaatioiden harjoittelua, ilmapuolustuksen ja ilmavoimien harjoituksia sekä Neuvostoliiton merivoimien ja DDR:n kansanlaivaston yhteistoimintaharjoitus.
Kansanarmeijan pääesikunnan tiedottaja, vara-amiraali Otto-Sigmund Gensch kommentoi sotaharjoitusta:
”DDR:n alueella suoritettava kolmen sosialistisen valtion asevoimien yhteisharjoitus on mitä parhain keino toteuttaa käytännössä Wieselin turvallisuussopimuksen velvoittamaa rauhanajan sotilasyhteistyötä. Sotilaamme ja laajemmassa mittakaavassa koko kansanarmeijan viestintä- sekä komentorakenne saavat harjoituksessa arvokasta kokemusta sotatilan olosuhteita tarkoin jäljittelevästä yhteistoiminnasta neuvostoliittolaisten ja kalnilaisten aseveljiensä kanssa. Voimme samalla vahvistaa ja syventää asevoimiemme välisiä toverillisia yhteistyösuhteita ja saada oppia toinen toisiltamme. Haluan painottaa, että sosialististen valtioidemme yhteissotaharjoitus ei ole sapelinkalistelua tai uhkaus minkään valtion suuntaan. Se on Wieselin sopimusjärjestön jäsenmaiden vahva tahdonilmaus rauhan ja vakauden säilyttämiselle Árkhialla ja koko maailmassa.”
Sotaharjoitukset ja niiden valmistelutyöt tulevat ensitietojen mukaan aiheuttamaan muutoksia liikenteessä lähes kaikkialla maassa maaliskuun lopusta huhtikuun puoliväliin saakka. Kansanpoliisi kehottaa autoilijoita varautumaan tiesulkuihin, ruuhkiin ja siviililiikennettä mahdollisesti häiritseviin raskaan kaluston kuljetuksiin.
Keisarikunnan julkinen tuki Arpadzagin sotilasvallankaappaajille ja Arpadzagin sosialistisen puolueen julistaminen terroristijärjestöksi on herättänyt ankaraa kansainvälistä tyrmistystä ja paheksuntaa. DDR:n ulkoministeriön tiedottaja kommentoi: ”Keisarikunnan hallituksen hiljattain antama ilmoitus maan asettumisesta Arpadzagissa laittomasti vallan kaapannen hirmuhallinnon tueksi on jälleen kerran osoittanut kouriintuntuvalla tavalla, kuinka vähäisen painoarvon läntisen naapurimaamme johto antaa ihmisoikeuksille, demokratialle ja valtioiden suvereniteetille. Ennen tätä julkilausumaansa keisarillinen hallitus oli käytännössä itse taloussaarrollaan, sekä muilla juonikkailla kirokaupoillaan orkestroinut Arpadzagin laillisen vallan kaataneen sotilasvallankaappauksen. Nyt Keisarikunta yrittää itselleen myötämielisen nukkehallituksen avulla päästä käsiksi maan luonnonvaroihin.”
DDR on vakuuttanut solidaarisuuttaan Arpadzagin sosialistiselle puolueelle ja keisarillisen suurpääoman pohjattoman ahneuden uhriksi joutuneelle Arpadzagin kansalle. Tasavaltamme on valmis ottamaan vastaan Arpadzagin vainottuja tovereita ja sotapakolaisia samalla kun se ilmaisee täyden tukensa Neuvostoliiton vaatimuksille välittömistä neuvotteluista Arpadzagin tilanteen ratkaisemiseksi rauhanomaisin keinoin.
Kansan omistamaan IFA-ajoneuvokombinaattiin kuuluvan VEB Dachsenring Automobilwerke Zweickaun tehtailla juhlittiin tiistaina suurta sosialistista tuotantosaavutusta, kun kuudes miljoonas Brabant-henkilöauto rullasi ulos tuotantolinjalta. Pyöreän tuotantoluvun saavuttanut Brabant on vaaleanpunainen kaksiovinen Brabant P601E, joka edustaa vuonna 2017 tuotantoon tullutta sähköautomallistoa.
Zweickaun tehtaan hallintokomitean puheenjohtaja Rudolf Ecker luovutti kuudennen miljoonannen Brabantin uudelle omistajalleen autotehtaan juhlasalissa pidetyssä seremoniassa. Reinsdorfin kylässä opettajana työskentelevä rouva Ingeborg Koppen puhkesi kyyneliin saadessaan kukkakimpun keralla uuden autonsa avaimet käteensä.
”Tämä on todella liikuttava hetki. En tänä päivänä istahtaisi upouuden Brabantin rattiin, ellei rakas ja kaukokatseinen isävainaani olisi vuonna 1991 rekisteröitynyt auton jonottajaksi. Hänen muistonsa tähden lupaan pitää tästä nelipyöräisestä aarteesta hyvää huolta!”
Luovutusseremoniassa rouva Koppenille ja tehtaan työläisille tarjottiin maittavat kakkukahvit ja kulttuurillisia viihdykkeitä runonlausunnan ja kuorolaulun muodossa.
SED:n keskuskomitean kunnialipulla ja työn sankaruuden mitalilla palkittu Zweickaun tehdas valmisti viime vuonna 118 578 Brabant-henkilöautoa kotimaan ja ulkomaiden markkinoille. Vaikka sähköautojen sarjatuotanto onkin pikkuhiljaa kasvanut jo reiluun 15 000 kappaleeseen vuodessa, on perinteinen kaksitahtimoottorilla varustettu Brabant P601S pitänyt pintansa maamme eniten tuotettuna automallina.
Hyvät katsojat, Ajankohtainen Kamera palaa kotimaan ja maailman merkittävimpiin uutistapauksiin taas huomisaamun lähetyksissään. Nyt toivotamme teille hyvää yötä."
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Mar 24, 2020 22:10:01 GMT 2
Post by Arvid on Mar 24, 2020 22:10:01 GMT 2
Stralsundin satama
DDR:n kauppamerenkulun pääsatama ei hiljentynyt yölläkään. Laiturit, lastausta odottavien konttien rivistöt, tavaramakasiinit ja ratapiha levittäytyivät liki 200 hehtaarin suuruiselle alueelle Stralsundin perinteikkään hansakaupungin välittömässä läheisyydessä. Näillä tyrskyisillä rannoilla oli käyty kauppaa jo keskiajalta lähtien, eikä viimeiset 70 vuotta vallalla ollut kommunismi ollut juuri tuonut muutosta asianlaitaan. Stralsundiin saapui tavaraa kaikkialta maailmasta ja täältä myös lähti tavaraa kaikkialle maailmaan.
Tuona yönä trukkien, kuorma-autojen ja konttinostureiden hyörinän keskellä näkyi myös harvinaisempaa liikennettä: DDR:n valtion turvallisuusministeriön kilvissä oleva kiiltävän musta Volga kaarsi sataman syrjäisemmässä kolkassa sijaitsevaa laituria kohti ja pysähtyi sen vieressä olevan makasiinin eteen. Piikkilangoin aidattua laiturialuetta, siihen ankkuroitua DDR:n kauppalaivaston rahtialusta ja makasiinia vartioivat kansanlaivaston aseistetut sotilaat, jotka riensivät sotilaallisen palvelualttiina avaamaan ovea ja napauttamaan asentoa Volgan kyydistä nouseville upseereille. He olivat valtion turvallisuusministeri Rudolf Kersten ja DDR:n valtiontalouden erityiskomission puheenjohtaja, kenraalimajuri Janus Brenn.
”Ainakin näytätte ottavan turvallisuuspuolen tosissanne,” Kersten hörähti nähdessään laiturialueelle sijoitetun runsaan vartijamäärän. ”Piruako te täällä muuten piilottelette?” hän tiuskaisi Brennille, ”Ja mikä perkele on mukamas niin tärkeää, että sillä olisi pitänyt vaivata toveri pääsihteeriä tähän aikaan yöstä? Hänellä on nyt riittävästi kaikkea muutakin huolehdittavaa valtionhallinnon asioissa.”
Brenn kaivoi taskustaan kalliita länsimaisia savukkeita ja tarjosi yhden Kerstenillekin.
”Kyse on erityiskomissiomme uusimmasta operaatiosta valtiontalouden tasapainottamiseksi ja kaipaamamme länsivaluutan saamiseksi,” kenraalimajuri selitti tarjotessaan tulta. ”Toveri pääsihteeri on myöntänyt komissiollemme laajat valtuudet tavoitteen saavuttamiseksi ja olemmekin jo saaneet mukavan rahavirran valtion kassaan realisoimalla taidetta, myymällä aseita, verivalmisteita ja sisäelimiä ties kenelle, mutta uusimman toimintasektorimme rinnalla nämä ovat pelkkää nappikauppaa.”
”Sehän kuulostaa hyvältä,” Kersten puhalsi savukiehkuroita kylmään yöilmaan, ”Millä ajattelitte siis seuraavaksi käydä kauppaa?”
”Noh…”
Brenn antoi vartijoille merkin ja nämä vetivät auki makasiinin lastausoven. Jopa sisätilan luokattoman heikossa valaistuksessa Kersten pystyi erottamaan silmänkantamattomiin jatkuvat lavarivistöt, joiden päälle oli ladottu tiiviisiin kelmukääreisiin pakattua valkoista jauhetta.
”Onko tuo…?” hän ähkäisi silmät ymmyrkäisenä.
”Juuri sitä, toveri ministeri. Suoraan Santo Stefanosta huumekeisari Maurizio Escobarilta. Hän maksaa erittäin anteliaasti kuriiripalvelustamme ja saamme jopa pitää osuuden myyntivoitoista.”
”Mutta ette kai te sentään…”
”Emme toki, toveri ministeri. Emme missään nimessä päästäisi näitä aineita turmelemaan sosialistisen isänmaamme nuorisoa ja kansamme terveyttä. Sen sijaan pyrimme takaamaan sille mahdollisimman vapaan kulun lännen markkinoille jouduttamaan jo valmiiksi rappiolla olevien yhteiskuntien ja kulttuurin tuhoutumista.”
Kersten taputti Brenniä olkapäälle toverillisesti.
”Saatte täyden siunaukseni operaation jatkamiselle, Genosse Brenn! Ja sovitaanko, ettei näistä bisneksistä hiiskuta liiaksi toveri pääsihteerille tai muillekaan tovereille valtion ja puolueen johdossa? Heille riittäkööt mielenrauha siitä, että kirstuihin virtaa rahaa.”
”Kuten haluatte, toveri ministeri.”
|
|
Moffe
Kollegireistraattori
Posts: 74
|
DDR
Mar 24, 2020 22:33:01 GMT 2
Post by Moffe on Mar 24, 2020 22:33:01 GMT 2
Musiikki, joka tässä tapahtumassa kuuluu taustalla
"Es schreien die faschishtminister - Hört, hört ihr es nicht?"Muuan kerrostalokompleksissa Suur-Suomen Rovaniemellä kaikui musiikki, jollaista ei oltu kuultu kuuna päivänä - ja kun sellaista kuuli, musiikin soittajan puolesta pelkäsi. Daksalaisten kommunistiset propagandalaulut nimittäin olivat viimeinen asia, jota fasistisen isänmaan ihanneyhteiskunnassa hyväksyttäisiin. Joskus kuitenkin löytyy kapinallisia, jotka tieten tahtoen haluavat provosoida ja kokeilla rajojaan. Tällainen tapaus on kyseessä nytkin; harmajan kerrostalorakennuksen rappukäytävältä saattoi löytää nimikyltin Abramowitz, joka viittasi juutalaiseen, daksalaista alkuperää olevaan henkilöön - ken tietää mitä näin vahvasti suomalaisia ihanteita rikkovalla henkilöllä on tarkoituksenaan tehdä Rovaniemellä asti. Kun kuvakulmaa vaihtaa asunnon sisälle, vähäkalusteisesta yksiöstä löytää kaksi nuorta miestä. Toinen heistä on Abel Abramowitz. Nuori, pitkähiuksinen kommunisti joka sääteli volyymia radiossaan. Vieressä istuu hänen ystävänsä Lauri: perisuomalainen kapinallinen, joka yrittää hillitä provokaationhimoista ystäväänsä. Hän tiesi, mitä tuleman pitää - joku naapureista on täysin varmasti hetken kuunneltuaan soittanut korkeammalle taholle. Välillä Laurin oli pakko vilkuilla ovelle hermostuneena. Se tapahtuisi milloin hyvänsä. Valpon kanssa ei ollut leikkimistä; Suomen valtiollisen poliisin tunnuksissa liikkuvat miehet olisivat kohta ovella ja iskisivät kaksi rystysenkopautusta puiseen asunnonoveen. Teidät on pidätetty epäiltynä epäisänmaallisesta toiminnasta, pystyi hän jo kuvittelemaan viranomaisten ensimmäisen lauseen.
"Arbeiter, Bauern, fester die Waffen - Heut' ist das heilige Pflicht"
"Laita jo pienemmälle sitä mankkaa", Lauri komensi, vaikka tiesi ettei hänen daksalainen ystävänsä ymmärtänyt kovin hyvin suomea. Vaikka toisaalta ei hän olisi uskonut sellaistakaan komentoa, joka tuli englanniksi. Pitihän tälle fasistimaalle haistattaa pitkät. Ei kukaan kumminkaan ilmoita tästä kenellekään. " Well, eiväthän he minua voi pidättää jos olen turisti, ja?" vastasi Abel englannin-saksan sekaisesti. Eihän hän käskyä ymmärtänyt, mutta tiesi mitä Lauri tarkoitti äänen korotuksellaan. "Onko oikeasti sinun mielestäsi järkevää tulla pitämään yhden miehen mielenosoitusta tänne fasismin luvattuun maahan ja luulla pääseväsi kuin koira veräjästä vain, koska olet daksalainen turisti? Sinä sitäpaitsi asut täällä väliaikaisesti, et ole mikään turisti. Minä ihmettelen, miten olet edes päässyt tästä rasistisesta seulasta läpi saadaksesi asunnon", kimitti Lauri englanniksi Abelille. Abel pyöräytti silmiään ja naputti tahtia propagandakasetin rytmiä myötäillen: "Heut' ist der Sozialismus Weltmacht..."
"Olet juutalainen sosialisti, nyt järki päähän!" huudahti Lauri. Samaan aikaan musta pakettiauto kurvasi rovaniemeläisen kerrostalon pihalle. Kaksi hoikkaa miestä astui ulos autosta, perässään pakun takaosasta poistuneet, aseistautuneet poliisit. He kävelivät kohti rakennuksen etuovea, jonka lasipaneelin takaa erottui pullean miehen siluetti. Kohta loppuunpalanutta sätkää huulillaan roikottava, parransängen ajamatta jättänyt haalaripukuinen mies avasi oven ja asteli ulos. "Kas, päällikkö Ratamo!" haalaripukuinen mies sanoi tervehtien miehiä. "Korhonen. Olisi meiltä löytynyt avaimetkin tuohon oveen. Meilläkö oli täällä kommunisteja talossa?" tiedusteli Valpon paikallisosaston päällikkö Ratamo. Talonmies Putkonen oli hetken hiljaa, kuin epäröidäkseen, mutta nyökkäsi vastaukseksi. "Toinen kerros, nimikyltti Abramowitz", talonmies kertoi ja lausui nimen sähähtäen, kuin peläten sen lausumista. "Eipä sitä sorttia täällä pahemmin nähdä. " "Hmh. Ja tuskinpa tullaan tämän jälkeen näkemäänkään", mutisi Ratamo ja käveli sisälle rakennukseen. "Gegen dich und die Sowjetunion!"
Ratamo nyrpisti nokkaansa kuullessaan hurmoksellisesti kommunismin puolesta laulavan äänen, joka soi taukoamatta asunnon sisällä sijaitsevassa radiossa. Hän ei edes vaivautunut koputtamaan, vaan antoi poliiseille merkin murtaa ovi. Kohta, kriittisten iskujen tehtyä tehtävänsä heiveröiselle ovelle, neljä poliisia asteli pikavauhtia sisälle asuntoon ja osoitti nuorta kaksikkoa aseillaan. Lauri nosti saman tien kädet ilmaan, ja Abel säikähti silmin nähden. Yksi poliiseista määräsi daksalaista pitkätukkaa noudattamaan käskyjä ja nostamaan kädet ylös välittömästi tämän viivyteltyä ensin hieman. Kohta päällikkö Ratamo käveli rauhalliseen tahtiin asunnon sisälle, nostaen jalkaansa ovensäpäleiden kohdalla. Ratamo käveli poliisien ja nuorukaisten luo antaen alaisilleen käskyn käsimerkillä, joka komensi heidät Abelin ja Laurin vierelle osoittamaan näitä aseella. "Nyt voittekin laskea kätenne ja ojentaa henkilötietonne minulle", Ratamo ohjeisti rauhallisesti, kuin nauttien tilanteesta jossa hän oli päässyt pidättämään typeriä kommunisteja rysän päältä. Yksi poliiseista kävi sammuttamassa radion. Ratamo tarkasteli miesten hänelle antamia henkilökortteja vertaillen heitä korteissa pällisteleviin kansalaisiin. "Tsk, tsk... hyvä suomalainen poika, tällaisessa seurassa", Ratamo päivitteli vilkaistuaan Laurin tietoja. Vilkaistuaan Abelin henkilökorttia, hänen koko olemuksensa tuntui muuttuvan. Hän katsoi nokanvarttaan pitkin edessään seisovaa daksalaista ja katsoi vielä tämän tietoja kuin varmistaakseen läsnäolevan henkilön olemassaolon. "Abel Abramowitz, daksan kansalainen", totesi Ratamo. Abel nyökkäsi. "Miten ne ovat edes kehdanneet päästää tällaisen tähän maahan?" mies mutisi epäuskoisena ja vilkaisi kollegoitaan. Abel kertoi opiskelevansa viimeistä vuotta daksalaisessa yliopistossa. "Mitä sitten teet täällä?" tivasi päällikkö. Ei vastausta. "Koulutettu juutalainen, siis. Kuin Karl Marx itse", Ratamo tuhahti ja ojensi tämän henkilötiedot vieressä seisovalle työparilleen, joka oli kirjannut tietoja ylös nuorukaisista. "Tällä likaisella kommunistilla ei ole puhtaita jauhoja pussissa. Otetaan molemmat huostaan, suomipoika voi ehkä selvitä pienellä uudelleenkoulutuksella Kauko-Lapissa. Daksalainen lähtee selliin", Ratamo jatkoi. Valpon poliisit lähtivät viemään käsirautoihin laitettuja miehiä pihalla odottavaan autoon. Ratamo ja hänen työparinsa Mustavaara jäivät hetkeksi asuntoon. "Arto, eikö tästä seuraa ongelmia? Daksalta ei voi odottaa lempeää vastausta kun vangitsemme heidän kansalaisensa.. mitä valtakunnanjohtajakin sanoo.. me voimme olla kohta yhdyskuntapalvelussa!" Mustavaara hätääntyi. "Rami. Minä teen vain työtäni", Ratamo vastasi ja lähti kävelemään ulos asunnosta. Mustavaara antoi katseensa seisoa hetken puuoven säpäleiden peittämässä lattiassa, kunnes lähti työparinsa perässä ulos. (OOC: Arvid voi siis valita, onko tällä daksalaisella jokin tarkoitus oleilla Suomessa, vai onko kyseessä vain typerä kansalainen, jonka oikeudet pitää kaikesta huolimatta ottaa huomioon ja joka tulee saada DDR:n huostaan. Pientä roolipelin tynkää ja ideologisten ääripäiden välistä kähinää)
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Mar 26, 2020 17:59:11 GMT 2
Post by Arvid on Mar 26, 2020 17:59:11 GMT 2
DDR reagoi Suomen tapahtumiin
Koska DDR:llä ei ollut diplomaattisuhteita eikä näin ollen myöskään edustustoa Suomessa, hoituivat kaikki kyseistä maata koskettavat asiat Huitsin-Nevadan pääkaupungissa Takapajulassa sijaitsevan Daksan suurlähetystön kautta. Siellä majaansa pitävä suurlähettiläs Egon Grützner oli lukuisten palvelusvuosiensa aikana jo tottunut asemapaikkansa rauhallisuuteen ja pelkäsi kuolla kupsahtavansa poikkeuksellisen työtaakan aiheuttamaan ylirasitukseen tai stressiin, kun Suomesta kantautui tieto kansalainen Abel Abramowitzin pidätyksestä.
” Donner und Blitzen! Nyt on Teufel merrassa!” Grützner huusi naama punaisena sihteereilleen vaivautumatta edes nousemaan työpöytänsä takaa. ”Laatikaa tästä heti tiedonanto Wieseliin ja pyytäkää toimintaohjeita! Schnell!” ***
Tieto fasistisessa vihollismaassa kiipeliin joutuneesta Daksan kansalaisesta ennätti pikavauhtia sähköistä tietoverkkoa pitkin Wieseliin ja määränpäähänsä ulkoministeriöön, mutta koska kaikkivoipa valtion turvallisuusministeriö sattui monitoroimaan myös kaikkea virallista tietoliikennettä, alkoivat hälytyskellot soida myös sen päämajassa Rosslauerstrassella. Etenkin, kun kiinniotettu sattui olemaan Stasin palkkalistoilla.
Abramowitzia koskevat tiedot, arvioinnit ja toimeksiannot koottiin pikavauhtia Stasin arkistojen kätköistä ja kiikutettiin ulkomaantiedustelusta vastaavan kenraali Werner Steinhoffin työpöydälle.
”Meerschweinchen?” Steinhoff luki kansion kansilehdeltä agentin koodinimen. ”Korjatkaa, mikäli nimen perusteella tekemäni analyysi menee aivan metsään, mutta vuorilla piipittävän jyrsijän mukaan nimetty agentti tuskin on mikään elintärkeä ratas tasavaltamme tiedustelukoneistossa.”
”Ette ole aivan väärässä, Genosse General. Kansalainen Abramowitz on eittämättä puoluelojaali ja vakaumuksellinen kommunisti, mutta… eh… hieman turhan innokas sellainen. Kansanarmeijassa palvellessaan Abramowitz oli tietämättään hetken aikaa kokelaana Romeo-projektiin, muttei selvinnyt valintaprosessissa alkuarviointeja pidemmälle. Arvioinnin suorittanut luutnantti Pöscher luonnehti Abramowitzia liian ehdottomaksi, riidanhaluiseksi, impulsiiviseksi ja eritoten provokatiiviseksi luonteeksi tiedustelutehtäviin. Hänenlaisensa ihmiset ovat parhaimmillaan agitaattoreina tai provokaattoreina, jollaiseksi valtion turvallisuusministeriö hänet lopulta palkkasikin.”
”Ja hän oli siis suorittamassa jotain agitointiin tai provosointiin liittyvää tehtävää Suomessa?”
”Niin, Genosse General.”
Steinhoff huokaisi syvään.
”Kuka riemuidiootti näitä kohteita oikein valitsee? Agitaatioresurssejamme tulee käyttää sellaisiin maihin, joiden poliittinen ilmapiiri on potentiaalisesti vastaanottavainen ja altis ulkovaltiollisten tahojen ohjailulle. Tukahduttava fasistinen diktatuuri ei todellakaan kuulu tähän kategoriaan! Abramowitzin kaltaisen kokemattoman idiootin usuttaminen räksyttämään keskelle vihollismaata ja pidätettäväksi on törkeää resurssiemme tuhlausta ja valtion turvallisuusministeriön maineen tahraamista!”
”Genosse General, ajattelim…”
”No nyt saatte alkaa ajattelemaan, kuinka hankitte sen Meerschweincheninne mahdollisimman ripeästi ja kustannustehokkaasti takaisin kotimaahan. Sen jälkeen hänen uransa ministeriössä on kertakaikkisen loppu.”
” Jawohl, Genosse General!”
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Mar 29, 2020 6:27:05 GMT 2
Post by Arvid on Mar 29, 2020 6:27:05 GMT 2
DDR:n tilanne maaliskuun 2020 lopulla
Puoluekokous riemuitsee Heideckerin uudelleenvalinnasta.
Daksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen 12. puoluekokous on päättynyt. Menneiden viikkojen aikana puolueen lukuisat eri komiteat, neuvostot, alueosastot, työpaikka- ja alakohtaiset osastot ja muut organisaatiot ovat kokoustaneet, keskustelleet sosialismin suunnasta ja kehittämisestä sekä laatineet loputtomat määrät julistuksia, kommunikeoita ja toimintaehdotuksia puolueen korkeimmalle johdolle, tietysti daksalaisen reaalisosialismin nykytodellisuuden raameissa. Ne vähäisetkin uudistukset, jotka SED aikoo toteuttaa, ovat lähinnä kosmeettisia. Muilta osin maan jo ennestään yskivä suunnitelmatalous, sosiaalipolitiikka, ulkopolitiikka ja puolustuspolitiikka tulevat jatkamaan vanhoissa uomissaan. Puoluekokousrupeaman kruunasi Ernst Heideckerin sydämellisen yksimielinen uudelleenvalinta pääsihteeriksi. Kriittisiä äänenpainoja ei ole puoluekokouksen aikana kuultu. Puolueorganisaatio on sitäkin voimakkaammin ja yhdessä tuumin suitsuttanut puolueen pitkäaikaista daksalaisen reaalisosialismin linjaa ja sen mahtavia saavutuksia hyvinvoinnin, vakauden ja yhteiskunnallisen edistystyön saralla. Pääsihteeri Heidecker ja hänen uskolliset harmaahapsiset kaaderinsa ovat jälleen kerran paistatelleet suursuosion ja ylistyksen keskipisteessä, vastaanottaneet pari kapallista mitaleita mieheen ja taputelleet toisiaan toverillisesti selkään. Sen sijaan jokaiselle, joka on ylläpitänyt edes pientä toivonkipinää uudistuksista ja muutoksesta, on puoluekokous ollut kuin ämpärillinen jääkylmää vettä rempseästi niskaan heitettynä. Vanhoillisen siiven voitonriemu saattaa kuitenkin olla ennenaikaista. Puolueen uudistusmielinen siipi on saanut lisäpotkua johtohahmonsa Axel Fechnerin valinnasta ministerineuvoston puheenjohtajaksi ja myös maanalaisen opposition huhutaan olevan järjestäytymässä uusiin tiistaimielenosoituksiin. Mikäli DDR:n valtiollista mediaa ja juhlapuheita on uskominen, DDR on nyt entistä voimakkaammin sitoutunut muihin sosialistisiin valtioihin, Neuvostoliittoon ja Kalniin. Periaatteessa Wieselin turvallisuussopimus onkin lähentänyt maita ja vahvistanut niiden kansainvälistä asemaa ja selustaa sotilaallisen yhteistyön sekä keskinäisten puolustusvelvoitteiden kautta. Kansojen ystävyyttä ja sosialististen maiden veljeyttä uhkuvan julkisivun takana näiden valtioiden johtajien välit ovat kuitenkin melko kalseat, parhaimmillaankin kohteliaan etäiset. Popovin ja Heideckerin syvät näkemyserot sosialistisesta talousmallista ja uudistusten tarpeellisuudesta heijastuvat entistä selvemmin maiden kahdenvälisiin suhteisiin: DDR on mm. alkanut sensuroida demokratisoimista ja markkinasosialismia käsitteleviä neuvostoliittolaisia julkaisuja, jotteivät moiset haitalliset hapatukset leviäisi ideologisesti puhdasoppisempaa sosialismia edustavan DDR:n poliittisiin piireihin. Myös maiden välistä rajavalvontaa ollaan tehostamassa, koska Neuvostoliittoon suuntautuvan muuttoliikkeen pelätään kasvavan. Kalnin nykyjohtoa taas pidetään yltiöpäisen kansallismielisyytensä ja kapitalistisia länsimaita liehittelevien uudistuspyrkimystensä tähden epäluotettavana ja maan uskotaan olevan ajautumassa vääjäämättömästi poispäin sosialististen valtioiden yhteisöstä. Tämä voi samalla enteillä muutosta Daksan linjauksiin koskien Luabalaa ja sen kansan vapautustaistelua. Paineita muutokseen on joka tapauksessa ollut olemassa jo vuosikymmenten ajan, sillä enemmistö SED:n puoluejohdosta ei hyväksy siirtomaavaltaa edes sosialistisen maan ylläpitämässä muodossa.
|
|
|
DDR
Mar 29, 2020 7:30:14 GMT 2
Post by Venetsia on Mar 29, 2020 7:30:14 GMT 2
Virallinen kutsu
Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto lähettää myöhästyneet onnittelunsa Axel Fechnerille tultuaan valittua ministerineuvoston puheenjohtajaksi! Uskomme valintanne viitoittavan tietä kohti parempaa, sosialistista huomenta. Neuvostoliiton Daksan-suurlähetystö haluaakin järjestää valinnan kunniaksi juhlabrunssin heti, kun aikataulunne sen sallii.
Jānis Bērziņš SNTL:n Wieselin-suurlähettiläs
Salainen lisäliite
Huolimatta virallisesti ystävällismielisistä suhteista DDR:n ja Neuvostoliiton välillä, kenellekään tuskin on epäselvää, ettei Neuvostoliitto pidä DDR:n muuttumattomuuden linjaa toivottavana. Siksi valintanne ministerineuvoston puheenjohtajaksi onkin kannaltamme erittäin hyvä uutinen. Olemme pistäneet jo pidemmän aikaa merkille halunne uudistaa daksalaista sosialismia ja tuomaan DDR:n nykyvuosisadalle. Siksi olenkin saanut valtuutuksen keskustella kanssanne niistä tavoista, joilla pystyisimme uudistamaan DDR:ää ja kuinka Neuvostoliitto pystyisi tukemaan tätä kehitystä.
|
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
DDR
Mar 29, 2020 10:38:41 GMT 2
Post by kurgg on Mar 29, 2020 10:38:41 GMT 2
Salainen viesti DDR:n turvallisuusministeriöön
Hyvät toverit,
tekin lienette jo kiinnittäneet huomiota Kalnin nykyhallinnon tekemiin muutoksiin Kalnin ulko- ja sisäpolitiikassa, ja olemme varmoja, että tekään ette niistä pidä. Me, Kalnin kommunistisen työväenpuolueen oikeaoppiset marxisti-leninistit, olemme myös tähän kiinnittäneet tähän huomiota, ja lojaaleina kommunisteina ja vallankumoussotureina emme voi vain katsoa vierestä, kun vallankumousta perutaan meidän omassa maassamme. Koska petturit ovat kuitenkin onnistuneet aika lailla syrjäyttämään vanhoilliset päätöksen teosta, emme välttämättä pysty palauttamaan Kalnia vallankumouksen reitille yksin. Meillä on onneksi vielä varapääsihteerin ja turvallisuuskomissaarin paikat vallassamme, joten asemamme ei ole täysin toivoton.
Suunnitelmamme lyhykäisyydessään tulee toteutumaan sen kautta, että pääsihteeri estyy tavalla tai toisella lopullisesti hoitamasta tehtäviään, ja turvallisuuskomitea estää armeijaa puuttumasta peliin.
Avuntarpeemme on ainakin tässä alkuvaiheessa seuraavanlainen: * Poliittinen tuki uusvanhalle hallitukselle, kun varapääsihteeri ottaa pääsihteerin paikan * Turvapaikka DDR:stä kaikille osallistuville * Tietotaitoa, välineitä, rahaa
Lähetämme tämän viestin luottavaisin mielin. Uskoaksemme Neuvostoliittoa tähän ei välttämättä tarvitse sekoittaa, heidän läsnäolonsa vain pahentaisi asioita, joten tämän viestin voi pitää meidän välisenä.
Kalnin kommunistisen työväenpuolueen varapääsihteeri Matje Sohraselga Kalnin sosialistisen kansantasavallan turvallisuuskomissaari Ristope Rihtavohri[/i9
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Mar 30, 2020 13:02:34 GMT 2
Post by Arvid on Mar 30, 2020 13:02:34 GMT 2
Virallinen kutsu
Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto lähettää myöhästyneet onnittelunsa Axel Fechnerille tultuaan valittua ministerineuvoston puheenjohtajaksi! Uskomme valintanne viitoittavan tietä kohti parempaa, sosialistista huomenta. Neuvostoliiton Daksan-suurlähetystö haluaakin järjestää valinnan kunniaksi juhlabrunssin heti, kun aikataulunne sen sallii.
Jānis Bērziņš SNTL:n Wieselin-suurlähettiläs
Salainen lisäliite
Huolimatta virallisesti ystävällismielisistä suhteista DDR:n ja Neuvostoliiton välillä, kenellekään tuskin on epäselvää, ettei Neuvostoliitto pidä DDR:n muuttumattomuuden linjaa toivottavana. Siksi valintanne ministerineuvoston puheenjohtajaksi onkin kannaltamme erittäin hyvä uutinen. Olemme pistäneet jo pidemmän aikaa merkille halunne uudistaa daksalaista sosialismia ja tuomaan DDR:n nykyvuosisadalle. Siksi olenkin saanut valtuutuksen keskustella kanssanne niistä tavoista, joilla pystyisimme uudistamaan DDR:ää ja kuinka Neuvostoliitto pystyisi tukemaan tätä kehitystä.
Luottamuksellinen vastausKiitän tästä suurenmoisesta luottamuksen- ja huomionosoituksestanne. Teidän laillanne olen suorastaan kivuliaan tietoinen tasavaltamme nykyisen valtion- ja puoluejohdon torjuvasta asenteesta sosialistisen yhteiskuntamme selviytymisen ja hyvinvoinnin turvaamisen kannalta välttämättömiin uudistuksiin. Näin ollen olenkin enemmän kuin halukas jakamaan mielipiteitäni ja kuulemaan myös SNTL:n edustajain mietteitä ja ehdotuksia koskien Daksan demokraattisen tasavallan tulevaisuutta. Omasta aikataulustani löytyy aina aikaa näin merkitykselliseksi ja hyödylliseksi olettamalleni tapaamiselle, joten voin saapua vierailulle lähetystöönne heti kun katsotte tämän sopivaksi. Sosialistisin terveisin,
Axel Fechner DDR:n ministerineuvoston puheenjohtaja
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Mar 30, 2020 13:35:22 GMT 2
Post by Arvid on Mar 30, 2020 13:35:22 GMT 2
Salainen viesti DDR:n turvallisuusministeriöönHyvät toverit, tekin lienette jo kiinnittäneet huomiota Kalnin nykyhallinnon tekemiin muutoksiin Kalnin ulko- ja sisäpolitiikassa, ja olemme varmoja, että tekään ette niistä pidä. Me, Kalnin kommunistisen työväenpuolueen oikeaoppiset marxisti-leninistit, olemme myös tähän kiinnittäneet tähän huomiota, ja lojaaleina kommunisteina ja vallankumoussotureina emme voi vain katsoa vierestä, kun vallankumousta perutaan meidän omassa maassamme. Koska petturit ovat kuitenkin onnistuneet aika lailla syrjäyttämään vanhoilliset päätöksen teosta, emme välttämättä pysty palauttamaan Kalnia vallankumouksen reitille yksin. Meillä on onneksi vielä varapääsihteerin ja turvallisuuskomissaarin paikat vallassamme, joten asemamme ei ole täysin toivoton. Suunnitelmamme lyhykäisyydessään tulee toteutumaan sen kautta, että pääsihteeri estyy tavalla tai toisella lopullisesti hoitamasta tehtäviään, ja turvallisuuskomitea estää armeijaa puuttumasta peliin. Avuntarpeemme on ainakin tässä alkuvaiheessa seuraavanlainen: * Poliittinen tuki uusvanhalle hallitukselle, kun varapääsihteeri ottaa pääsihteerin paikan * Turvapaikka DDR:stä kaikille osallistuville * Tietotaitoa, välineitä, rahaa Lähetämme tämän viestin luottavaisin mielin. Uskoaksemme Neuvostoliittoa tähän ei välttämättä tarvitse sekoittaa, heidän läsnäolonsa vain pahentaisi asioita, joten tämän viestin voi pitää meidän välisenä. Kalnin kommunistisen työväenpuolueen varapääsihteeri Matje SohraselgaKalnin sosialistisen kansantasavallan turvallisuuskomissaari Ristope Rihtavohri[/i9
Erittäin salaista, kerrassaan Streng Geheim
Daksan demokraattisen tasavallan korkeimmat tahot jakavat huolenne Kalnin nykyisen kansallismielisen hallinnon aikana alkaneesta kielteisestä kehityssuunnasta yhteiskunnassanne. On ilmiselvää, että toveri Saukkonehmin traagisen poismenon jälkeen KSRV on ajautunut luokkavihollista liehittelevien, kenties jopa näiden kanssa salaisesti liittoutuneiden vastavallankumouksellisten revisionistien komentoon. Näiden vallankumoukselle haitallisten elementtien poistaminen vallasta ja Kalnin sosialistisen järjestelmän uudelleenvakauttaminen on paitsi DDR:n, myös koko sosialistisen valtioyhteisön ja kansainvälisen taistelevan työväenliikkeen etujen mukaista. Siksi olemmekin halukkaita tukemaan rohkeaa hankettanne. DDR asettuu tietysti myös virallisesti nk. ”uusvanhan” hallituksen puolelle sitten kun vallanvaihdos on varmistunut ja tilanne kylliksi vakautunut. Tähän vaiheeseen asti maamme tulee suhtautumaan tilanteeseen virallisissa yhteyksissä passiivisesti, mutta tietysti kulissientakaista rahallista, tietotaidollista ja materiaalista tukeaan teille tarjoten. Mikäli hanke jostain syystä epäonnistuisi, pyrkii DDR varmistamaan kalnilaisille tovereilleen turvallisen pääsyn tasavaltamme suojiin MfS:n ulkomaantiedustelun resursseja hyödyntäen. Mitä tulee taloudelliseen tukeen, valtion turvallisuusministeriö voi alaisuudessaan toimivan DDR:n valtiontalouden erityiskomission operaatioiden kautta kanavoida teille tarvitsemianne resursseja. Erityiskomission kansainväliset kontaktit (lue: rikollisjärjestöt, kartellit ja muu pohjasakka) mahdollistavat rahavirtojen ohjailun ilman liiallisen selkeää kytköstä maahamme. Voitte olla luottavaisin mielin; emme tule informoimaan Neuvostoliiton tiedusteluelimiä tästä operaatiosta.
Salamyhkäisin sosialistisin terveisin,
Rudolf Kersten Valtion turvallisuusministeri
|
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
DDR
Mar 30, 2020 17:20:41 GMT 2
Post by kurgg on Mar 30, 2020 17:20:41 GMT 2
Erittäin salaista
Kiitämme teitä tuhansittain lupaamastanne tuesta. Sen turvin voimme jatkaa suunnittelutyötä kansamme palauttamiseksi vallankumouksen tielle.
Kalnin kommunistisen työväenpuolueen varapääsihteeri Matje Sohraselga Kalnin sosialistisen kansantasavallan turvallisuuskomissaari Ristope Rihtavohri
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Mar 31, 2020 17:15:33 GMT 2
Post by Arvid on Mar 31, 2020 17:15:33 GMT 2
Friedrich-Engels-Stadt
Friedrich-Engels-Stadtin piirikuntapääkaupunki tunnettiin vanhoina pahoina aikoina Kaisershofina. Komeasta keskiaikaisesta vanhastakaupungistaan ja sitä ympäröineistä kivimuureista tunnetun kaupungin tuhoksi koitui suursodan viimeinen vuosi 1945: Kaisershofin muureilla, kaduilla ja kujilla keisarillisen armeijan 13. armeijakunta taisteli epätoivon vimmalla lähes viimeiseen mieheen ja patruunaan jouduttuaan neuvostoarmeijan saartamaksi. Kaksi kuukautta jatkuneen piirityksen aikana puna-armeijan tykistö ja pommikoneet jauhoivat ennen niin uljaan kaupungin surkeaksi rauniokasaksi. Sen vähän mitä Kaisershofista oli keisarillisen armeijan rippeiden antautuessa vielä jäljellä, vandalisoivat, ryöstivät ja polttivat kaupunkiin rynnineet neuvostosotilaat voitonhuumassaan ja votkapäissään.
Neuvostoliiton miehit... siis vapauttamille alueille jäänyt Kaisershof uudelleennimettiin ensin Leninskiksi ja DDR:n perustamisen jälkeen vuonna 1952 Friedrich-Engels-Stadtiksi. 1950-1980-luvuilla kaupunki uudelleenrakennettiin sosialistisen kaupunkisuunnittelun filosofian mukaisesti. Monarkian ja preussilaisen militarismin symboleina pidetyt vanhankaupungin ja linnoituksen rauniot lanattiin matalaksi ja niiden tilalle rakennettiin uusi ja avarampi keskusta betonia, asbestisementtilevyjä ja lasijulkisivuja säästelemättä. Sen ympärille nousivat vuosikymmenten saatossa valtavat kerrostalolähiöt asunnoiksi Friedrich-Engels-Stadtin tekstiili- ja koneteollisuuskombinaattien työläisille ja heidän perheilleen.
Näistä kerrostaloalueista uusin, 7. Oktober, oli valmistunut SED:n 12. puoluekokouksen alla, mutta sen vihkiäiset pidettiin vasta puoluekokouksen päättymistä seuraavalla viikolla, jotta pääsihteeri Ernst Heidecker ehtisi henkilökohtaisesti paikanpäälle juhlistamaan tätä sosialistisen rakennustyön ja puolueen asunto-ohjelman uusinta saavutusta. Ja kuten tavallista, pääsihteerin vierailu kerrostaloalueelle oli tarkoin ennalta suunniteltu propagandanäytös. Heidecker astuisi limusiinistaan tervehtimään ja kättelemään rakennustyöläisiä, onnittelisi ja kiittäisi näitä vuolaasti, vastaanottaisi kukkakimpun Friedrich-Engels-Stadtin pioneereilta ja pörröttäisi muutaman lapsen hiuksia, poseeraisi televisiokameroille ja esiintyisi niin joviaalina kansakunnan päämiehenä kuin suinkin osaisi.
Tai ainakin niin pääsihteerin avustajat olivat koreografian suunnitelleet. Valitettavasti pääsihteeri Heidecker ei ollut koskaan ollut mikään kovin sujuva ja karismaattinen esiintyjä. Televisiokameroille tallentunut kohtaaminen rakennustyöläisten kanssa oli sujunut hyvin puisevan ja teennäisen dialogin sekä tutisevien kädenpuristusten merkeissä. Pääsihteeri oli tavaramerkikseen muodostuneella horjuvalla äänellään ladellut työmiehille jotain umpitylsää kommunistista jargonia ja sen enempiä aikaansa tuhlaamatta siirtynyt sitten pioneerien luo. Seitsemänvuotiaat Liselotte ja Hans olivat kukkakimpun saatteeksi piirtäneet Ernst-sedälle hienon kuvan neuvostoliittolaisista rauhanohjuksista lentämässä sateenkaarien ja sosialististen kukkapeltojen yllä kohti Kaiserreichin pahoja imperialisteja. Pääsihteeri ei kuitenkaan suonut sen enempää piirrokselle kuin kukkakimpullekaan vilkaisuakaan, vaan sysäsi ne vieressään seisseelle työ- ja sosiaaliministeri Roland Dragunskylle ja köpötteli delegaatioineen taas tiehensä.
”Havainnoinko nyt ihan omiani, vai vaikuttaako Genosse Generalsekretär sinustakin tänään jotenkin poikkeavan vaisulta ja väsyneeltä?” ministeri Dragunsky kysyi teollisuusministeri Karl Junkerilta heidän kävellessään muun seurueen mukana erään vastavalmistuneen kerrostalon rappukäytävään. ”Voi olla,” tämä vastasi, ”Ehkäpä hallinnolliset vastuut ja huolet painavat miesparan harteilla. Hän otti aika raskaasti Fechnerin valinnan ministerineuvoston puheenjohtajaksi.”
Heidecker ja televisiokamerat piipahtivat seuraavaksi spontaanille vierailulle 8. kerroksessa asuvan Müllerin perheen luo. Perheenäiti Hilda Müller, vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen sosialistisen naisen mallikappale ja kaksinkertainen työn sankari, oli ovella vastassa pikkuleipätarjottimen ja kolmen lapsensa kanssa.
”Genosse Heidecker,” rouva Müller puhutteli virallisesti, ”On kunnia saada teidät uuden asuntomme ensimmäiseksi vieraaksi. Haluan koko perheemme puolesta esittää nöyrät kiitokseni erinomaisesta ja uhrautuvaisesta työstänne Daksan työläiskansan hyväksi.”
”Danke Schön!” Heidecker hymyili kuivakkaan tapaansa ja astui sisään ihmettelemään eteisen ruskeita kukkatapetteja. ”Kylläpäs teillä on hieno ja nykyaikainen asunto. Hmm-hmm! Kerrassaan mainiota!”
Rouva Müller tarjosi pääsihteerille muutaman pikkuleivän ja työnsi sitten lapsensa tämän tykö. ”Tässä ovat lapseni Karl, Rosa ja Friedrich. Sanokaas päivää toveri pääsihteerille.”
”Ach, toverit lapset!” Heidecker taputteli lapsukaisia poskelle, ”Olettepa onnekkaita, kun saatte asua näin hienossa ja nykyaikaisessa asunnossa hyvinvoivassa sosialistisessa tasavallassamme! Ei minun lapsuudessani Keisarikunnassa ollut kenelläkään juoksevaa vettä ja sähköjä kotonaan. Silloin vain lehmiä ammutettiin ja kanoja kaakatettiin ja piika kantoi vedet sisään. Hyvä jos saatiin lauantaisin juoda kulaukset siirappia.”
Heidecker ja kamerat jatkoivat matkaansa olohuoneeseen, jonka yleisilme oli kuin 70-luvulta. ”Kylläpä teillä on hieno ja nykyaikainen olohuone. Lasi-ikkunat ja kaikki. Onpas mainiota. Harvoin sitä saa asua ikkunallisessa asunnossa.”
”Totisesti, totisesti,” rouva Müller säesti paatoksellisesti, ”Sosialistisen tasavaltamme lasitehtaan ja ikkunatehtaan työläiset ovat esimerkillisesti täyttäneet laadulliset ja tuotannolliset velvoitteensa.”
”Ja kuinka hieno ja nykyaikainen vessa teillä onkaan!” Heidecker huikkasi lavatoorion ovelta, ”Niin kauniit ja luonnonläheiset vihreät kaakelit. Ei minun lapsuudessani ollut kuin ulkohuusseja ja riukuja.” ”Mutta vessapaperia ei ole,” Rosa huomautti tomerasti. ”Grossvati tosin sanoi, että äidin Neues Dachsenlandit ajaa saman asian.” Kameramiesten pidätellessä nauruntirskahduksiaan Heidecker katsoi hämmentyneenä vuoroin lasta ja tämän äitiä, joka oli punastunut korviaan myöten.
”Noh, sehän on… hienoa ja… nykyaikais…”
Siinä samassa pääsihteeri ulvahti kivusta ja kaatui vessan lattialle vatsaansa pidellen.
”Toveri pääsihteeri?” ministeri Dragunsky riensi lattialla vaikeroivan ja kouristelevan Heideckerin luo, ”Kutsukaa ambulanssi! Schnell!”
|
|
Moffe
Kollegireistraattori
Posts: 74
|
DDR
Apr 2, 2020 14:35:08 GMT 2
Post by Moffe on Apr 2, 2020 14:35:08 GMT 2
"Kas niin. Herr Abramowitz?"
"Herr Abramowitz?"
Kolkossa Rovaniemen Valpon selliosastossa kaikui metallinen kalske. Kirveellä veistettyjen piirteiden omaava Valtiollisen poliisin harteikas kuulustelija paukutti pari viikkoa takaperin hämminkiä aiheuttaneen daksalaisnuorukaisen sellin ovea jollain metallisella kättä pidemmällä. Lopulta huudeltuaan saksaksi Abramowitzille ja paukutettuaan jonkin aikaa sellin ovea, vanki nousi ylös kylkimakuuasennostaan siristäen silmiään. Oven toisella puolella sellikoppiin kurkkiva yrmynaama tuijotti heikosta unesta herännyttä daksalaista aikansa, kunnes avasi oven kokonaan ja asteli sisään toinen kuulustelija mukanaan. Abramowitzia ei selvästikään innostanut liikaa se fakta, että kuulustelijoilla oli mukanaan kättä pidempää ja vesiämpäri. Alistuisivatko nuo fasistielukat tuollaiseen? Eihän sitä koskaan tiedä. Rovaniemen välikohtauksen jälkeen sellielämä oli maistunut, eikä Suomella ja Daksalla ollut nähtävästi mitään kiirettä hoitaa välikohtauksen jälkimaininkeja pois alta.
"Oolrait, Abel Abramowitz, daksan kansalainen, Dornburgin yliopiston opiskelija", luetteli isompikokoinen kuulustelija. "Mmm, juutalainen, vai niin. Mitäs sinä täällä teet?"
Abramowitz oli aikeissa vastata, mutta nähtävästi kuulustelijakörmyllä ei ollut aikomustakaan esittää kysymystä, vaan vain todeta jotain kysyvässä muodossa. Tämä Tauno-niminen gorilla naputti varsin häiritsevästi metallista objektia kädessään sellin penkkiä vasten, ja sai Abramowitzin otsalle pari hikikarpaloa. Selailtuaan daksalaiseen liittyvät paperit läpi, katsahti Tauno nuorukaiseen päin kuin tarkastellen, mitä miehiä tämä oikein oli. Juutalaista alkuperää - siitä ei pitänyt kumpikaan miehistä. Suomessa antisemitismi tapasi jakaantua niin, että mitä alemmas mentiin väestöhierarkiassa, sitä enemmän juutalaisia vihattiin. Viranomaistasolla negatiivinen suhtautuminen oli ottanut suurtakin jalansijaa. Tiedä sitten, mistä moinen johtui - perätikö siitä, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat? Moni saattoi soveltaa tätä sanontaa kovinkin pitkälle - eihän IKL ollut linjannut erityisesti juutalaisista lainkaan mitään koko valtakautenaan.
"Me emme sitten solkkaa täällä mitään erikoiskieliä. Minä osaan tasan pari sanaa saksaa, ja käytin nekin jo. Puhu suomea, jos puhut ja jos se ei luonnistu, englanti käy yhtä hyvin. Ymmärsitkö?"
Abramowitz katsahti silminnähden hermostuneesti välineisiin, jotka olivat kuin luotuja fyysiseen kuulusteluun. Mitä tästä seuraisi?
"Mitä sinä teet täällä?" Tauno kysyi Abramowitzilta luoden suoran katsekontaktin vankiin. Lienee parasta antaa noiden välineiden pysyä pelkkänä pelottimena - ainakin toistaiseksi, Tauno ajatteli, odottaen että daksalainen alkaisi jonkinnäköiseen vuoropuheluun.
|
|
|
DDR
Apr 2, 2020 18:54:51 GMT 2
Post by Venetsia on Apr 2, 2020 18:54:51 GMT 2
Neuvostoliiton Wieselin-suurlähetystöNeuvostoliiton Wieselin-suurlähetystö sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla Wieselin keskustassa. Sosialistista klassisismia edustava lähetystökompleksi oli yksi ensimmäisimpiä suuria rakennushankkeita, jotka Neuvostoliitto toteutti DDR:ssä heti sen perustamisen aikaan 40- ja 50-lukujen taitteessa. Tavallisesti suurlähetystön sisäänkäynti jäisi lehmusten taakse piiloon, mutta kevään ollessa vielä aluillaan paljastuu suurlähetystön mahtaileva julkisivu sitä sivuavalle lehmusbulevardille. Suurlähetystön henkilökunta oli aamupäivän koonnut juhlabrunssia, jossa oli elementtejä niin ruslavialaisesta, daksalaisesta kuin livonialaisesta keittiöstä. 62-vuotias Jānis Bērziņš on syntynyt ja viettänyt sekä lapsuutensa, että nuoruutensa Livoniassa. Tultuaan täysi-ikäiseksi hän liittyi NKP:n jäseneksi ja on toiminut siitä lähtien aktiivisesti sen toiminnassa. Hän pääsi opiskelemaan Novgorodin valtionyliopistoon poliittisia tieteitä. Valmistuttuaan hän on uransa aikana toiminut virkamiestehtävissä ulkoministeriössä, diplomaattina Elymossa ja Ilionissa, kunnes vuodesta 2014 hän on toiminut Neuvostoliiton Wieselin-suurlähettiläänä. Hän on ollut poliittisilta näkemyksiltään melko lähellä Popovia, mikä on varmasti edesauttanut hänen valintaansa suurlähettilääksi Daksaan. Pöytä on katettu valmiiksi, ja suurlähettiläs on odottamassa ministerineuvoston puheenjohtaja Fechneriä, jonka olisi tarkoitus saapua piakkoin.
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Apr 3, 2020 16:22:40 GMT 2
Post by Arvid on Apr 3, 2020 16:22:40 GMT 2
Gerhardt Klimkowski-sairaala, Wiesel-Eichensee
Elintoimintoja mittaavien kojeiden piippaukset, happimaskin läpi kohiseva hengitys ja ilmanvaihdon humina olivat ainoat äänet potilashuoneessa, jossa riutunut ja iholtaan kellertäväksi muuttunut DDR:n valtionpäämies makasi lääkkeillä aikaansaadun tajuttomuuden suloisessa syleilyssä. Pääsihteeri oli lennätetty ambulanssihelikopterilla DDR:n valtionjohdon yksityissairaalaan Eichenseelle sen jälkeen, kun tämä oli saanut sairauskohtauksen kesken Friedrich-Engels-Stadtin vierailuaan. Pääsihteerin puoliso Gerda Heidecker ja muu perhe sekä puolueen ja valtiovallan sisäpiiri olivat tietysti saaneet viipymättä tiedon tapahtuneesta, mutta ilmeisesti he eivät olleet vielä ehtineet paikalle siinä vaiheessa kun ministerineuvoston puheenjohtaja Axel Fechner ennätti sairaalalle. Fechner koki hieman kiusallisena olla potilashuoneessa kaksin pääsihteeri Heideckerin kanssa, vaikka tämä makasikin tiedottomana ja letkuissa. Muita odotellessaan Fechner istuutui vuoteen vierellä olevalle tuolille ja jäi mietteliäänä katselemaan puolustuskyvyttömään tilaan joutunutta poliittista vastustajaansa. Hän ei voinut olla tuntematta myötätuntoa tätä kohtaan. Siinä makasi heiveröinen vanha mies, jota Fechner oli nuoruudessaan pitänyt esikuvanaan, ja joka oli joskus tukenut ja auttanut häntä eteenpäin puolueuralla. Vuosien saatossa he olivat kuitenkin ajautuneet eri suuntiin ja päätyneet lopulta vastapuolille: Heideckerista oli tullut valta-asemaansa kynsin ja hampain takertuva pysähtyneisyyden ruumiillistuma ja Fechnerista kasvot puolueen uudistusmieliselle linjalle. ”Kunpa vain ymmärtäisit omankin parhaasi ja siirtyisit jo eläkkeelle, Onkel Ernst.” Fechner sanoi Heideckerille hyväntahtoisesti. Tämä ei arvatenkaan reagoinut mitenkään puhutteluun, vaan jatkoi lääkkein rauhoitettua syvää untaan vailla huolia ja murheita. Pääsihteerin hoidosta vastaava dr. Oetker astui huoneeseen ja hänen kannoillaan saapuivat Gerda Heidecker, puolustusministeri Leitha, turvallisuusministeri Kersten sekä politbyroon jäsen Garbitsch. ”Kappas. Genosse Fechner onkin jo ehtinyt haaskalle… tai siis paikalle,” Garbitsch sanoi myrkyllisesti. ”Ministerineuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa olen juuri siellä missä pitääkin, siis toveri pääsihteerin rinnalla.” ”Jättäkäämme nämä väsähtäneet sanailut tuonnemmaksi,” torui Kersten, ”Olemme kokoontuneet tänne kuulemaan lääkärin lausunnon rakkaan Staatsoberhauptimme tilasta ja tulevasta työkyvystä. Jos se siis Gerdalle sopii,” hän kääntyi katsomaan rouva Heideckeria, joka nyökkäsi. ”Toverit ministerit,” tohtori Oetker aloitti, ”Frau Heideckerin suostumuksella voin ilmoittaa, ettei toveri pääsihteeri ole hengenvaarassa. Thoraxin ja vatsanseudun kaikututkimuksessa havaittiin kuitenkin useita sappirakkoon muodostuneita sappikiviä, joista yksi tai mahdollisesti useampi on tukkinut sappitiehyen, aiheuttanut biliaarisen koliikin sekä tulehduksen sappirakossa. Tästä syystä suoritamme välittömänä toimenpiteenä kolekystektomian.” ”Minkä siis?” Leitha hämmästeli. ”Sappirakon poiston avoleikkauksessa,” tohtori Oetker täsmensi. ”Entä toveri pääsihteerin toipuminen ja työkykyisyys tämän jälkeen?” Fechner kysäisi toiveikkaana. ”Nukutuksessa tehtyyn leikkaukseen liittyy tietysti aina omat riskinsä, mutta kolekystektomia ei muilta osin ole erityisen vaarallinen operaatio, ja potilaat toipuvat siitä yleensä muutamassa viikossa. Arvioimme tilanteen tarkemmin sitten kun leikkaus on ohi.” Fechner nyökkäsi jokseenkin innottomasti tohtorin vastaukselle. Johan tämä olisikin ollut liian helppoa...Sitten dr. Oetker painoi pääsihteerin vuoteen vieressä olevaa kutsunappia ja hoitajat saapuivat paikalle. ”Alamme nyt valmistella toveri pääsihteeriä leikkaukseen,” hän sanoi Gerda Heideckerille ja ministereille, ”Jos saan pyytää, kaikki hoitohenkilökuntaan kuulumattomat voisivat nyt poistua.” ***
DDR:n valtiollisen uutistoimiston (Allgemeiner Dachser Nachrichtendienst) uutisia:
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Apr 3, 2020 16:27:20 GMT 2
Post by Arvid on Apr 3, 2020 16:27:20 GMT 2
"Mitä sinä teet täällä?" Tauno kysyi Abramowitzilta luoden suoran katsekontaktin vankiin. Lienee parasta antaa noiden välineiden pysyä pelkkänä pelottimena - ainakin toistaiseksi, Tauno ajatteli, odottaen että daksalainen alkaisi jonkinnäköiseen vuoropuheluun. Abel oli osin opintojaan, osin Suomeen suuntautunutta tehtäväänsä varten ehtinyt opiskella hieman kohdemaansa kieltä. Vahva saksalainen korostus sai hänet varmasti kuulostamaan melko huvittavalta näiden valpolaisten puoliapinoiden korviin, mutta hän päätti yrittää silti. Ehkä hän riittävän uskottavasti ja johdonmukaisesti tarinoidessaan saisi suomalaisfasistit vakuuttuneiksi viattomuudestaan.
”Olen kansainvälisen politiikan opiskelija Dornburgin yliopistosta ja teen minun Diplomarbeit… siis pro gradu-tutkielmaa Suomessa. Minun aihealue fasistivaltioiden toiminta kansainvälisessä yhteistyöorganisaatioissa vuosina 2000-2020,” hän selitti mahdollisimman rauhallisesti ja virallisessa tarinassaan pysyen. Mikäli Valpo oli jo tutkinut Abramowitzin henkilökohtaiset tavarat, he olivat taatusti löytäneet hänen pro gradunsa raakaversion, luonnostelmat ja oheismateriaalit.
”Teillä ilmeisesti jotakin juutalaisia vastaan, oder?” Abel kysyi hienoisen provokatiivisesti, kun hänen taustansa tuli puheeksi. ”Ei murhetta, hyvät Genosset. En ole ollenkaan uskonnollinen juutalainen vaan hyvä marxilainen. Uskonto oopiumia kansalle, ja?”
|
|