|
DDR
Feb 2, 2020 16:01:02 GMT 2
Post by Sitoutumaton on Feb 2, 2020 16:01:02 GMT 2
Virkailijatar nyökkäsi vaiti ja vastavuoroisesti otti yhden tarjotuista korpuista. Tavallisen kahvikeskustelun etiketti velvoitti Edittaa vastaamaan jollain helpolla höttösanoilla Claudian selostukseen, mutta nyt puhuttiin ihmishengistä ja vapauksista. Välinpitämättömät tokaisut suurien tilastojen kärsimyksille kuuluivat sikariportaan päättäjille, eivät kentälle.
"Valtion kanta on hiljainen tuomitseminen siis." Editta vastasi lopulta, kuunneltuaan Claudian selostusta. "Daksa ja Neuvostoliitto eivät ole reagoineet ollenkaan tekemisiinne, mitä ulkomaiden suuntaan annettuun kuvaan tulee. Novgorodkin on ilmeisesti hämmennyksissä tekojenne suhteen."
Keskustelu tuli salaisen poliisin törkeästi keskeyttämäksi. Editta sulloi omat leipänsä ja korpun takaisin laukkuunsa. "Siinä paha missä mainitaan." hän kuiskasi. "Oliko sinulla varasuunnitelmaa?"
Omassa mielessään virkailijatar kävi jo lävitse hänen omia vaihtoehtojaan. Varsinainen agentti hän ei ollut, mutta jotain tiedonmurusia oli kantautunut hänenkin työpöydälle vakoojien maailmasta. Turvatalot, mutkittelut varjostajien hukkaamiseksi ja väärät passit. Mutta mikä näistä auttaisi juuri nyt hänen tietolähdettä? Olisiko hänellä edes varaa moiseen?
Editta jäi odottamaan Claudian ensireaktiota, jos naisella itsellään olisi varmempi oljenkorsi valmisteltuna.
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Feb 3, 2020 12:37:03 GMT 2
Post by Arvid on Feb 3, 2020 12:37:03 GMT 2
Claudia yritti parhaansa mukaan hillitä päänsä sisällä vellovia pelon ja paniikin tuntemuksia. Vaikka hän olikin hyvin tietoinen toimintaansa liittyvistä riskeistä ja kiinnijäämisen mahdollisuudesta, ei tällaisiin tilanteisiin voinut ikinä täysin varautua. Onnekseen hän paljasjalkaisena wieseliläisenä kuitenkin tunsi Erich Klinsmannin puiston seudun ja tiesi mitä kautta sieltä kannattaisi poistua. Stasin agentit tulisivat puistoon heitä lähellä olevasta pääportista, mutta hieman kauempana sijaitsevalta Tannenwegin puoleiselta portilta olisi alle sadan metrin matka metroaseman sisäänkäynnille. Jos ajoitus olisi oikea, he voisivat hypätä keskustan suuntaan menevään metroon ja karistaa takaa-ajajat kannoiltaan ainakin hetkeksi. ”Poistutaan paikalta vähin äänin,” Claudia kuiskasi Edittalle noustessaan ylös. ”Pysy rinnallani äläkä vilkuile liikaa taaksesi. Yritetään päästä metroasemalle ja sieltä kohti keskustaa.” He lähtivät kävelemään kohti Tannenwegin puoleista porttia. Claudia yritti edes hieman keventää tunnelmaa jatkamalla keskustelua. ”Näyttää siltä, että valtio reagoi mielenosoituksiin muutenkin kuin hiljaisesti tuomitsemalla. Reinsdorfin tapauksen jälkeen he haluavat imagosyistä välttää avointa väkivaltaa mielenosoittajia kohtaan, joten Stasi pyrkii näivettämään liikkeen iskemällä sen johtajiin ja avainhenkilöihin. Ilmeisesti minut luetaan nyt heihin.” Claudia vilkaisi nopeasti taakseen. Stasin agentit olivat nyt pääportilla ja yksi miehistä tuijotti pahaenteisesti suoraan heidän suuntaansa. ”Halt! Stehen Bleiben!”Huudon kajahtaessa Claudia ja Editta alkoivat kiiruhtaa askeliaan. Myös agentit ampaisivat juoksuun heitä kohti. ”Olen vaarassa,” Claudia sai sanotuksi juoksuksi muuttuvan hölkän lomassa, ”Pystytkö järjestämään minulle turvapaikan suurlähetystöstä?” He putkahtivat puiston portista loskaiselle Tannenwegille. Maanalaiselle metroasemalle johtavat portaat häämöttivät jo edessäpäin, mutta mielessään Claudia toivoi, että Edittalla olisi takataskussaan jokin vieläkin ovelampi keino päästä Stasin kynsistä.
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Feb 3, 2020 15:54:40 GMT 2
Post by Arvid on Feb 3, 2020 15:54:40 GMT 2
Wiesel, Tasavallanpalatsi
Helmikuun 3. päivän aamuna DDR:n ministerineuvosto kokoontui pääsihteeri Ernst Heideckerin kutsusta ylimääräiseen viikkokokoukseen. Valtion turvallisuusministeriö oli maan sisäisen valvontaverkostonsa kautta saanut tiedon, että oppositiovoimat yrittäisivät kokoontua huomenna jälleen uuteen tiistaimielenosoitukseen, joten valtionjohdon olisi sovittava yhtenäisestä toimintalinjasta tähän uhkaan. Sääntömääräisesti kokouksen puheenjohtajana olisi kuulunut toimia 89 vuoden profeetalliseen ikään ehtinyt Wilhelm Schinkel, mutta miesparka ei muistisairautensa tässä vaiheessa enää muistanut kuinka puheenjohtajan nuijaa kuuluisi käyttää tai ylipäätään käsittänyt mistä tässä kaikessa häslingissä oli kysymys, joten hänet sijoitettiin pöydän kauimmaiseen päätyyn askartelemaan paperilennokkeja sillä välin, kun muut ministerit ja pääsihteeri Heidecker punoivat katalia juoniaan opposition päänmenoksi. ”Rudolf hyvä,” Heidecker vätisi valtion turvallisuusministeri Rudolf Kerstenin suuntaan, ”Sinulla taisi olla jotain raportoitavaa vastuuministeriötäsi ja näitä opposition vastarannankiiskiä koskien.” Rudolf Kersten nyökkäsi ja hymyili lähes hyytävän maireasti pääsihteerille. ”Mielelläni, toveri Ernst.” ”Arvoisat toverit,” hän aloitti, ”Kuten tiedämme, tammikuun loppupuolella sosialistista tasavaltaamme koetellut oppositioliikehdintä ja erityisesti sen laajuus pääsivät yllättämään vastuullani olevan valtiollisen turvallisuuskoneiston. Myönnän, että varautumisemme tämän kokoluokan vastavallankumoukselliseen toimintaan oli luvattoman kehnolla tolalla ja että mielenosoituksia rajoitettaessa sorruttiin Reinsdorfin tapauksessa näkemiimme väkivaltaisiin ylilyönteihin, jotka vahingoittivat tasavaltamme ja sen kansanpoliisivoimien julkisuuskuvaa. Organisaatiomme on kuitenkin ottanut opiksi virheistään ja suorittanut toimenpiteitä tilanteen normalisoimiseksi. Luonnollisesti olemme siirtäneet Reinsdorfissa turistien kameroille arveluttavassa tilanteessa tallentuneen kansanpoliisikokelaan muihin tehtäviin. Tapauksesta lähiaikoina valmistuva ja poikkeusmenettelyllä julkaistava tutkintaraportti tulee painottamaan mielenosoittajien väkivaltaisuutta ja hyökkäävää käytöstä kokelasta kohtaan. Tasavaltamme niin sanotun maanalaisen opposition suhteen olemme edenneet tammikuun lopussa pidetyssä kokouksessa sovitun linjan mukaisesti. Tuolloin päätimme, että vältämme alkuvaiheessa ajautumista väkivaltaisiin yhteenottoihin mielenosoittajien kanssa ja pyrimme kukistamaan oppositioliikkeen kulissientakaisella operaatiolla sen johtohahmoja ja merkittävimpiä aktivisteja vastaan. Operaatiomme on tähän mennessä kantanut hedelmää. Kuluneiden kahden viikon aikana olemme vanginneet yhteensä 2792 oppositioaktivistia ja johtajaa. Erityiskiitos tästä sosialistista yhteiskuntajärjestystä suojelevasta taistelusaavutuksesta kuuluu kotimaamme tehokkaalle kansanvalvontaverkostolle ja sen työtä avustaville DDR:n kansalaisille. Heidän ansiostaan oppositiovoimien huominen tiistaimielenosoitus tulee luultavimmin olemaan vain tammikuisten protestien kalpea varjo.” Tyytyväisesti myhäilevä pääsihteeri Heidecker ja ministerineuvoston jäsenet antoivat raikuvat aplodit näille ilouutisille. Myös viestintäministeri Axel Fechner taputti vastahakoisesti muiden mukana, mutta riensi niiden laannuttua ottamaan suunvuoron: ” Genosse Kersten on epäilemättä ja tapansa mukaan tehnyt perinpohjaista työtä jotta voisimme lakaista lattiaa oppositiolla ja heidän vaatimuksillaan, mutta haluan silti muistuttaa kaikkia tovereita siitä tosiasiasta, etteivät oppositiota protesteihin motivoineet epäkohdat yhteiskunnassamme ole poistuneet mihinkään. Maamme taloustilanne on edelleen heikoissa kantimissa, mikä laskee elintasoa ja nakertaa kansalaistemme uskoa ja luottamusta sosialistiseen järjestelmään. Mielestäni meidän on korkea aika suorittaa uudistuksia.” ”Uudistuksia?” Heidecker toisti niin perin pohjin hämmentyneenä, että Fechner alkoi epäillä, kuuluiko moinen sana ollenkaan pääsihteerin sanavarastoon. ”Mutta mehän olemme jo toteuttaneet kaikki tarpeelliset uudistukset. Vuonna 1977 sallimme rajatun yksityisyrittäjyyden ja 1982 Kaiserreichin kanssa käydyn rajakahakan jälkeen uudistimme rajavyöhykkeen piikkilangat ja miinoitteet paremmin sosialististen saavutustemme suojeluun sopiviksi.” ”Mutta toveri Ernst,” Fechner intti vastaan, ”Rajattu yksityisyrittäjyys, piikkilangat ja miinakentät eivät riitä suojelemaan tasavaltaamme sitä uhkaavalta taloudelliselta romahdukselta. Tilanne voisi olla parannettavissa jo sillä, että siirtyisimme nykyisestä suunnitelmataloudesta lähemmäs Neuvostoliiton markkinasosialistista mallia. Olen varma, että toveri Popov tukisi mielellään tällaista liikettä...” Keskussuunnittelukomitean puheenjohtaja Heinrich Rau löi hurjistuneena nyrkkinsä pöytään. ”Neuvostoliitto on aina ollut liian liberaali! Heidän nykyinen markkinasosialisminsa on petos toveri Leninin jaloja vallankumouksellisia ideaaleja kohtaan!” ”Tässä salissa ei arvostella suurta neuvostokansaa!” Heidecker kivahti väräjävä ääni särkyen. ”DDR on valinnut oman daksalaisen linjansa, jota uskollisesti ja järkähtämättä seuraten se saavuttaa kommunistisen yhteiskunnan korkeimman kehitysasteen." ” Tai ajautuu konkurssiin sitä yrittäessään…” Fechner mutisi itsekseen. ”Sitä paitsi olen jo asettanut erityiskomitean huolehtimaan valtiontaloutemme tasapainottamisesta.” Heidecker nyökkäsi kohti pöydän toisessa päässä istuvaa valtion turvallisuusministeriön kenraalimajuria: ”Genosse Brenn, raporttinne.” Brenn nousi ja paukautti asennon. ” Genosse Generalsekretär, erityiskomitea on myöntämillänne valtuuksilla ryhtynyt realisoimaan Daksan museoiden taidekokoelmia länsivaluutan saamiseksi. Olemme lisäksi tehneet sopimuksen kennemerlandilaisen huonekalumyymäläketju Nikean kanssa muutamien huonekalu- ja taloustavarasarjojen valmistamisen siirtämisestä DDR:n vankiloiden työpajoille ja myyneet lääkeyhtiö Mayerille oikeudet käyttää daksalaisten sairaaloiden ja vankimielisairaaloiden potilaita, erityisesti poliittisesti epäluotettavia yksilöitä, lääkkeidensä testaamiseen. Tutkimme myös paraikaa mahdollisuutta myydä poliittisten vankiemme sisäelimiä ja verta niitä tarvitseville yrityksille länteen ja harkitsemme…” Huomatessaan muutamien ministerineuvoston jäsenten kauhusta kalvenneet ja järkytyksestä venähtäneet ilmeet Heidecker huitaisi kädellään vaikenemista pyytävän eleen.
”Kiitän yksityiskohtaisesta raportistanne, toveri Brenn. Ovatko projektinne jo tuottaneet mainittavaa rahallista hyötyä rakkaalle tasavallallemme?” ”Ehdottomasti ovat, toveri pääsihteeri. Erityiskomiteamme toimien ansiosta Daksan demokraattisen tasavallan valtiontalous pysyy pystyssä jo kesäkuuhun 2020 asti.” ”No niin,” Heidecker naurahti hyväntuulisesti, ”Siinäs näette. Meillä ei ole syytä huoleen sen enempää opposition kuin talousasioidenkaan suhteen."
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Feb 6, 2020 17:32:57 GMT 2
Post by Arvid on Feb 6, 2020 17:32:57 GMT 2
DDR:ssä tapahtuu
Kansanpoliisin mellakkayksikkö valmistautuu pysäyttämään Tasavallanpalatsia kohti etenevät mielenosoittajat.
Kenraali Rudolf Kerstenin johtama valtion turvallisuusministeriö, tovereiden kesken Stasi, on viimeisten kahden viikon aikana käynyt laajamittaiseen vastaiskuun tiistaimielenosoituksia järjestänyttä DDR:n oppositiota vastaan. Virallisia lukuja ei ole annettu, mutta epävirallisten, maasta tihkuneiden tietojen mukaan jopa 3000 opposition johtohenkilöä tai aktivistia on joko pidätetty, määrätty pakkohoitoon tai kadonnut Stasin vankiloihin. Huhujen mukaan joitain nimekkäämpiä oppositiojohtajia, mm. runoilija Karl-Hermann Krause ja Wieselin yliopiston professori Christine Wittkowski aiotaan lähiaikoina karkottaa maasta. Tiistaina 4. helmikuuta hajalle lyödyksi luultu protestiliike onnistuu kuitenkin järjestämään mielenosoitukset maan suurimmissa kaupungeissa Wieselissä, Friedrich-Engels-Stadtissa ja Dornburgissa. Niiden osanottajamäärät ovat kuitenkin pienempiä kuin tammikuussa pidetyissä mielenilmauksissa. Aiempaa huonommin organisoidut mielenosoitukset ajautuvat myös yhteenottoihin kansanpoliisin kanssa: Wieselissä n. 5000 ihmisen väkijoukko yrittää edetä Unter den Lindeniä pitkin Tasavallanpalatsille, mutta kansanpoliisin kyynelkaasukranaatit, vesitykit ja anteliaasti jaellut pampuniskut tekevät aikeen tyhjäksi. Väkivaltaisessa yhteenotossa loukkaantuu satoja ihmisiä ja mielenosoitus hajotetaan. Yhteenottojen jälkeen joukko oppositioaktivisteja hakee turvapaikkaa Wieselin keskustan tuntumassa sijaitsevasta Pyhän Annan tuomiokirkosta. Kirkkoa hallinnoiva Wieselin luterilainen seurakunta myöntää aktivistijoukolle turvapaikan, vedoten kirkon yleismaailmalliseen tehtävään suojella ja auttaa vainottuja ihmisiä. Aktivistit ilmoittavat perustavansa kirkkoon pysyvän tukikohtansa ja jatkavansa siellä rauhanomaista mielenosoitustaan, kunnes DDR:n hallitus suostuu heidän vaatimuksiinsa oppositiojohtajien välittömästä vapauttamisesta ja maan demokratisointiin tähtäävästä avoimesta yhteiskunnallisesta dialogista. Viranomaiset eivät toistaiseksi ole yrittäneet häätää mielenosoittajien leiriä Pyhän Annan tuomiokirkosta, mutta kirkon ympäristöön on sijoitettu vartiointia pitämään uteliaat ulkomaiset mediat loitolla. Myös DDR:n valtiollinen media huomioi mielenosoitukset ensimmäistä kertaa. Keskiviikon numerossaan puoluelehti Neues Dachsenland mainitsee pienessä sisäsivujen artikkelissaan Wieselissä tapahtuneesta sosialistisen yhteiskuntajärjestyksen vastaisesta provokaatiosta ja huliganismista sekä kiittelee kansanpoliisia ja muita viranomaistahoja näiden nopeasta toiminnasta järjestyksen palauttamiseksi. Television uutisohjelma Ajankohtainen Kamera puolestaan kertoo muutamien satojen häiriköiden ja ilkivallantekijöiden kokoontumisesta pääkaupungissa ja keskittää suurimman huomion lähestyvään 12. puoluekokoukseen.
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Feb 11, 2020 9:22:11 GMT 2
Post by Arvid on Feb 11, 2020 9:22:11 GMT 2
NEUES DACHSENLAND ORGAN DES ZENTRALKOMITEES DER SOZIALISTISCHEN EINHEITSPARTEI DACHSENLANDS
Ernst Heidecker: ”Árkhian tulee säilyä rauhan keskuksena!”
Gaulin ja DDR:n valtionpäämiehet yhteiskuvassa.
Daksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen poliittinen toimikunta ja DDR:n ministerineuvosto ovat ilmaisseet yksimielisen tukensa pääsihteeri Ernst Heideckerin Gaulin valtiovierailun yhteydessä antamalle lausunnolle, jossa hän vaati Árkhian alueen säilyttämistä rauhan keskuksena.
Pääsihteeri Ernst Heideckerin Gauliin suuntautunut valtiovierailu tapahtui ajankohtana, jolloin imperialismin hillittömästä konfrontaatio- ja asevarustelupolitiikasta on kasvamassa lisääntyvä vaara maailmanrauhalle. Tämä suuntaus on aiheuttanut suurta vahinkoa liennytykselle.
Heidecker kuitenkin totesi, että samanaikaisesti voimistuvat myös ne voimat, jotka vastustavat päättäväisesti ja tehokkaasti tätä maailmanpolitiikan kohtalokasta linjaa ja kykenevät tekemään sen tyhjäksi. Maailman edistyksellisten voimien yhtenäinen ja määrätietoinen toiminta pystyy torjumaan kaikkien kansojen elämää uhkaavan uuden suursodan.
”Juuri nykyisessä, kärjistyvässä kansainvälisessä tilanteessa kansojen toiveet perustuvat ennen kaikkea Neuvostoliiton ja sosialistisen valtioyhteisön valtaan ja voimaan, niiden rakentaviin rauhanehdotuksiin ja väsymättömiin aloitteisiin maailmantilanteen tervehdyttämiseksi. DDR on omalta osaltaan yhä uudelleen vahvistanut, että se tulee jatkossakin pistämään koko kansainvälisen painonsa sekä poliittiset ja taloudelliset voimavaransa rauhan vaakakuppiin.”
”Läntiset suurvallat eivät voi voittaa mitään sotaharjoituksillaan ja asevarustelullaan. Tällä toiminnallaan he panevat alttiiksi paljon siitä, mitä Árkhian viime vuosikymmenten liennytysprosessissa on ollut mahdollista saavuttaa,” Heidecker varoitti. Epäsuotuisasta kehityssuunnasta ja läntisten sodanlietsojien lukuisista provokaatioista huolimatta pääsihteeri kuitenkin korosti, ettei DDR:n rauhanpolitiikka ole muuttumassa:
”Voin vakuuttaa koko DDR:n kansan nimissä, että Daksan sosialistinen työläisten ja maanviljelijöiden valtio täyttää myös tulevaisuudessa vastuunsa ja velvollisuutensa Árkhian rauhan tukipilarina maanosamme molempien yhteiskuntajärjestelmien rajaviivalla.”
Oikeus toteutui vielä vuosikymmenten jälkeen: Keisarillisen armeijan upseeri tuomittiin elinkautiseen sotarikoksista
Keisarillisessa armeijassa alikersanttina suursodan aikana palvellut Gregor Landauer, 102 vuotta, tuomittiin 10. helmikuuta 2020 elinkautiseen vankeusrangaistukseen ja kansalaisoikeuksien menetykseen Wieselin alioikeuden todettua hänet syylliseksi moninkertaisiin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Oikeusneuvos tri. Wilhelm Hofmann, joka johti kymmenenpäiväistä oikeudenkäyntiä, perusteli tuomiota vailla epäilystä toteennäytetyllä henkilökohtaisella syyllisyydellä.
Keisarillisten asevoimien alikersantti Landauer oli osallistunut vuosina 1944-1945 neljästi teloitusryhmän jäsenenä ja kahdessa tapauksessa vartiomiehenä 23 neuvostosotilaan ja 87 neuvostoarmeijan kanssa yhteistyötä tehneen daksalaisen siviilin teloituksiin ja jäänyt sodan jälkeen elämään neuvostoarmeijan vapauttamalle Daksan maaperälle.
Syyttäjänä toiminut Heinz Kohl totesi puheenvuorossaan, että syytetty Landauer on sodan päätyttyä rakentanut elämänsä DDR:ssä valheiden ja menneisyytensä väärentämisen varaan. Hän on muunnellut henkilötietojaan ja punonut mitä monimutkaisempia valheiden verkkoja hirvittävien rikostensa peittelemiseksi. Kohl kuitenkin totesi tyytyväisenä, että DDR:ssä on pystytty kokoamaan lisääntyneessä määrin aukottomia todisteita keisarillisten sotarikollisten syyllisyydestä järjestelmällisen tutkimuksen ja myös kansainvälisen poliisiyhteistyön ansiosta.
Näiden rikosten myöhäinenkin ilmitulo on oikeudenmukaisuuden riemuvoitto ja saattaa naapurimaassamme Keisarikunnassa yhä vahvoina elävät mielikuvat sankarillisista keisarillisista sotilaista kyseenalaiseen valoon. Keisarikunnan olisi vakavan itsekriittisen tutkiskelun kautta tehtävä tiliä menneisyydestään, jotta se voisi astua nykyaikaan arvostettuna kansakuntana muiden kansakuntien joukossa.
Ernst Thälmannin testamentti elää: Daksalaisen vallankumousjohtajan patsas paljastettiin Dornburgissa
Tuhannet dornburgilaiset olivat saapuneet helmikuun 8. päivän aamupäivällä Dornburgin keskustaan seuraamaan kaupunkinsa uusimman muistomerkin paljastamista. Neuvostoliittolaisen kuvanveistäjien Pjotr Kosinskyn ja Vladimir Bogdanskin luoman Ernst Thälmannin patsaan juhlalliseen paljastustilaisuuteen osallistuivat mm. Daksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen pääsihteeri Ernst Heidecker, Neuvostoliiton DDR:n suurlähettiläs sekä unohtumattoman vallankumouksellisen tyttärentyttärentytär Elma Rosenberg-Thälmann.
”Me arvostamme Ernst Thälmannin elämää ja työtä vallankumouksen hyväksi ennen kaikkea siten, että teemme kaiken mahdollisen sosialistisen yhteiskuntamme säilyttämisen ja maailmanrauhan turvaamisen puolesta,” lausui Ernst Heidecker puheessaan juhlayleisölle. ”Nyt, kun vastakkainasettelu, sodanlietsonta ja fasismi nostavat uudelleen päätään Árkhiassa, on taistelu rauhan puolesta elintärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. DDR taistelee sen puolesta Neuvostoliiton rinnalla.”
Dornburgin Ernst Thälmann-patsaan vihkiminen on osa DDR:n 70. juhlavuoden tapahtumakavalkadia. Vallankumousjohtajan visio on mitä parhaimmalla tavalla toteutunut sosialistisessa Daksan valtiossa, joka kehittää nykypäiväänsä ja tulevaisuuttaan suurella menestyksellä.
Uutisia lyhyesti:
Kalnin maatalouskomissaari Kajvas Tammilehto on saanut surmansa Luabalan Saukkonehmissa tapahtuneessa pommiattentaatissa, kertoi Kalnin kommunistinen työväenpuolue tiedotteessaan. Tiedotteen mukaan maatalouskomissaari puolisoineen oli Saukkonehmin maakunnassa tutustumassa paikallisten yhteistilojen toimintaan, kun hänen hotellihuoneeseensa asennettu pommi räjähti, surmaten komissaari Tammilehdon välittömästi ja haavoittaen tämän puolisoa kuolettavasti. DDR:n hallitus on lähettänyt Kalnin hallitukselle surunvalittelut tapahtuneen johdosta ja ilmaissut tuomitsevansa kaikenlaisen terroristisen toiminnan. DDR:n ulkoministeriö puolestaan kehoittaa matkailijoita varovaisuuteen Luabalassa.
Maailma on hiljentynyt helmikuun viettoon. Juuri mistään ei ole kuulunut mitään.
|
|
|
DDR
Feb 12, 2020 18:22:32 GMT 2
Post by Sitoutumaton on Feb 12, 2020 18:22:32 GMT 2
Claudia yritti parhaansa mukaan hillitä päänsä sisällä vellovia pelon ja paniikin tuntemuksia... Tilanne oli eskaloitunut vaarallisesti. Liiankin! Hänen piti keksiä jotain, mitä vain, juuri nyt ja heti! Agenttikuviot hälvenivät ja jäljelle jäivät käsillä olleet välineet. Edittalla ei ollut puhelinta matkassa turvallisuussyistä. Suurlähetystö karsasti teleseurannan ja takavarikon pelossa matkapuhelimien käyttöä Daksassa. Apu oli julkisen puhelimen tai itse lähestystöön marssimisen varassa. "Kyllä, eiköhän se- kunhan pääsemme sinne!" Hätävarjeleva idea ponnahti hänen mielen syövereistä tietoisuuteen. "Termokseni!" Editta sihahti. Hän kaivoi sen laukustaan esille ja valmiiksi. "Metroa kohti! Kyllä tätä riittää Stasillekin." Editta ruuvasi termoksen korkkia auki samalla kun otti ripeitä askeleita. Claudiaa ei välttämättää lohduttaisi pidätys, eikä se Edittaakaan houkutellut, mutta hänen varasuunnitelman varasuunnitelmana oli nyt iso, näkyvä tapaus. Jos hänet pidätetään niin suurlähtetystön oli tiedettävä asiasta.
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Feb 14, 2020 18:43:22 GMT 2
Post by Arvid on Feb 14, 2020 18:43:22 GMT 2
Erich-Klinsmann-Parkin metroasemalle johtavassa tunnelissa oli meneillään rikospaikan jälkisiivous. Tunnelin ikävystyttävän kellertäville laattaseinille oli lähestyvän juhlapäivän kunniaksi liimattu DDR:n 70-vuotista taivalta ylistäviä propagandajulisteita, joissa toitotettiin kaikenlaista ylevää sanomaa sosialistisesta hyvinvointivaltiosta, daksalaisen työn ja teknologian huippusaavutuksista sekä tasavallan turvallisuudesta ja vakaudesta. Valitettavasti joku hieman eri tavalla tämän asianlaidan kokeva kansalainen oli katsonut oikeudekseen spreijata julisteiden päälle omat terveisensä sosialistiselle isänmaalle. ” Happy birthday Polizeistaat,” Daksan kuljetuspoliisin Unterwachtmeister Koller tavasi ääneen punaisella spraymaalilla tehdyn töhryn. Wieselin puhtaanapitolaitoksen pönäkän punakat työukot sekoittelivat autuaallisen keskittyneinä seinän puhdistukseen tarvittavia pesuliuoksia eivätkä reagoineet kuljetuspoliisien paikalle tuloon muutoin kuin mörähtämällä näille niukan tervehdyksen. ”Siinä on täytynyt olla joku jupisteeri tai kirjanoppinut asialla,” analysoi Wachtmeister Alzheimer. ”Ei meillä kukaan perusmusikka osaa noita hienoja ulkomaan sanontoja.” ”Olet kyllä tavattoman viisas mies,” Koller vittuili, ”Kansanpoliisin rikostutkintapuoli menettää sinussa suuren etsivän.” Alzheimer tuhahti närkästyneenä ja kääntyi valvomaan tunnelia pitkin kulkevaa työmatkalaisten ja koululaisten virtaa. Ohikulkevat ihmiset eivät olleet huomaavinaankaan poliiseja, graffitia tai viimeksimainittua pois pyyhkiviä työmiehiä, mutta Alzheimer saattoi erottaa muutamien kasvoilla huvittuneita ja vahingoniloisia virneitä. Ikävä kyllä ne eivät ainakaan vielä riittäneet perusteeksi pidättää ketään. Maan pinnalta asematunneliin vievien liukuportaiden suunnalta kuuluvat huudot kiinnittivät kuljetuspoliisien huomion. ”Mitähän tuolla tapahtuu?” Stasin agentteja pakenevat Claudia Reider ja Editta Calzolai joutuivat tönimään liukuportaissa seisovia ihmisiä tieltään pyrkiessään kohti metroasemaa. Naiset saivat osakseen karkeita kirouksia tai vähintäänkin paheksuvia katseita, mutta ainakin he onnistuivat säilyttämään pienen etumatkan takaa-ajajiinsa. Vaikka Stasin agentit olivatkin heitä nopeampia juoksijoita, hidastivat liukuportaat ja niissä syntynyt hämminki heidän etenemistään. Yksi agenteista vieläpä kompastui eräältä Claudian töytäisemältä mummolta tipahtaneeseen kauppakassiin ja kieri äärimmäisen kivuliaan näköisesti liukuportaat alas. Muutaman siviilin jäädessä auttamaan loukkaantunutta agenttia tämän kollegat jatkoivat takaa-ajoa. ”Täällä MfS!” Yksi agenteista huusi tunnelin toisessa päässä hölmistyneen näköisinä tuijottaville Kollerille ja Alzheimerille, ”Pysäyttäkää nuo naiset!” Claudia ja Editta tajusivat olevansa umpikujassa. Asemalaituri oli jo niin lähellä, että he saattoivat haistaa ratapölkkyjen kreosoottikyllästeen tuoksun, mutta kaksi tummansinipukuista kuljetuspoliisia sulki heidän tiensä. Samaan aikaan takaa-ajajien juoksuaskeleet lähestyivät takaapäin.
|
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
DDR
Feb 14, 2020 22:57:21 GMT 2
Post by kurgg on Feb 14, 2020 22:57:21 GMT 2
Virallista
Kalnin ulkokomissariaatti kiittää Daksan surunvalitteluista, mutta tahtoo samalla huomauttaa, että tämä välikohtaus ei vaikuta matkailijoiden turvallisuuteen ja Kalnin merentakaiset maakunnat ovat täysin turvallisia vierailla.
Kalnin sosialistisen kansantasavallan ulkokomissariaatti
|
|
Jokeri
Kuvernementinsihteeri
Posts: 102
|
DDR
Feb 15, 2020 10:58:29 GMT 2
Post by Jokeri on Feb 15, 2020 10:58:29 GMT 2
ERITTÄIN SALAMYHKÄISTÄ
Stasin ulkomaantiedustelu saa kontaktiensa kautta viestejä rajan takaa, ja viestit ovat ilmeisesti Keisarillisen tiedustelupalvelun lähettämiä. Niissä annetaan ymmärtää että Kaiserreich olisi halukas vaihtamaan kiinni jääneen Stasin vakoojan vaihdossa vastikään tuomittuun sotasankari Gregor Landaueriin. Vaihto suoritettaisiin salamyhkäisesti maiden välisen Elbe-rajajoen sillalla, jossa se suoritettaisiin kontrolloidusti ja molempien osapuolien valvomana. Sen lisäksi Kaiserreich on valmis tarjoamaan samassa yhteydessä myös joitakin muita kiinni jääneitä Stasin agentteja, vastineeksi vangituista toisinajattelijoista vaihtosuhteella 1:4. Ehdot ovat nämä ja niistä ei tingitä.
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Feb 17, 2020 5:49:46 GMT 2
Post by Arvid on Feb 17, 2020 5:49:46 GMT 2
Virallista
Kalnin ulkokomissariaatti kiittää Daksan surunvalitteluista, mutta tahtoo samalla huomauttaa, että tämä välikohtaus ei vaikuta matkailijoiden turvallisuuteen ja Kalnin merentakaiset maakunnat ovat täysin turvallisia vierailla.
Kalnin sosialistisen kansantasavallan ulkokomissariaatti
VirallistaDaksan demokraattisen tasavallan ulkoministeriö pahoittelee aiempaa, harkitsematonta kehotustaan, jonka muotoilu toden totta antaa ymmärtää matkailijoiden turvallisuuden olevan jollain tapaa uhattuna Luabalan alueella matkustettaessa. Osoituksena syvästä luottamuksestamme KSRV:n turvallisuusviranomaisiin ja heidän ammattitaitoonsa perumme matkustustiedotteen.
Erittäin salamyhkäinen vastaus
DDR:n valtion turvallisuusministeriö viestii takaisin, että se on suostuvainen keisarillisen tiedustelupalvelun ehdotukseen. Sotarikollinen Gregor Landauerin lisäksi DDR on valmis tarjoamaan ehdotetulla vaihtosuhteella myös muita karkotettavaksi harkittuja tasavallan vihollisia, ml. runoilija Karl-Hermann Krausen, prof. Christine Wittkowskin ja 14 muuta heidän aatetoveriaan.
|
|
|
DDR
Feb 19, 2020 0:25:56 GMT 2
Post by Sitoutumaton on Feb 19, 2020 0:25:56 GMT 2
Erich-Klinsmann-Parkin metroasemalle johtavassa tunnelissa oli meneillään rikospaikan jälkisiivous... He olivat umpikujassa. Perässä oli Stasi, edessä oli liikennepoliisi. Vieressä oli toki metrotunneli, mutta ei elokuva-ajoituksen sallimaa juuri lähtevässä olevaa vaunua jonne puikahtaa pakoon. Näillä kengillä ei lähdettäisi juoksemaan millekään raiteille, saatika kokeilemaan onnea kulkiko Daksan junat autoritäärisen tiukasti aikataulussa vaiko sosialistisen myöhässä. Editta pinnisti huulensa tiukaksi viivaksi, etteivät ne olisivat vapisseet kauttaaltaan. Hänen silmäkulmat kostuivat. Helvetti, ei hänen uransa pitänyt mennä näin! Vankilaan kommunistimaassa odottamaan vanginvaihtoa ja ulkoministeriöstä nöyryytettynä kengittynä ulos vuosia myöhemmin. Hän nosti kätensä pystyyn murtunut ilme kasvoillaan. "Ich kapitulieren, ich kapitulieren." hän parahti liikennepoliiseille. Claudian epätoivosta Editta ei tiennyt, mutta hän ei sietänyt katsoa daksalaisnaista noiden sanojen jälkeen.
|
|
Jokeri
Kuvernementinsihteeri
Posts: 102
|
DDR
Feb 23, 2020 12:35:51 GMT 2
Post by Jokeri on Feb 23, 2020 12:35:51 GMT 2
Erittäin salamyhkäinen vastaus
Kaiserreich suostuu vaihtamaan jo nyt jääneen vangin lisäksi vielä kaksi muuta DDR:än vakoilijaiksi epäiltyä. Vastineeksi halutaan sotasankari kotiin ja 8 muuta karkoitettavaksi tarkoitettua henkilöä joista toimitetaan lista. Vaihto tullaan suorittamaan määrätyssä paikassa määrättynä aikana.
Arvidille: Kaiserreichilla ei ole sen suurempaa koiraa haudattuna kuin se että se antaa vain vakoilijat joiden ei uskota saaneen mitään kriittistä tietoa selville, lukuunottamatta nyt kiinni jäännyttä jolla muistikuvia mm. keisarillisen tiedustelupalvelun arvioista Masovian armeijan tilasta ja iskukyvystä. Vastineeksi Kaiserreich ottaa henkilöitä joilla on a, suuri propaganda-arvo ja b, joiden uskotaan olevan mahdollisimman epätodennäköisiä DDR:än valtion soluttautujia. Vaihtotilaisuutta silalla tullaan tarkkailemaan tarkka-ampujen tähtäimien läpi jotta DDR ei varmasti kusettaisi.
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Feb 25, 2020 8:46:12 GMT 2
Post by Arvid on Feb 25, 2020 8:46:12 GMT 2
Toisin kuin rauhallisesti antautunut Editta, päätti Claudia taistella epätoivon vimmalla viimeiseen asti – eihän hänellä enää ollut mitään menetettävää. Niinpä hän tempaisi liian lähelle tullutta Unterwachtmeister Kolleria käsilaukulla päin näköä. Äkkiseltään ajateltuna keinonahkainen naisten käsilaukku ei ollut kovinkaan verraton lyömäase raavasta miestä vastaan, mutta Claudia oli tuona aamuna kirjailijaliitossa mukamas työasioilla käväistessään tunkenut laukkuunsa Karl Marxin Taloudellisfilosofiset käsikirjoitukset tieteellisine kommentaareineen. Tuo teos oli sen verran painavaa asiaa, että se kolahti Kollerin naamavärkkiin kuin metrinen halko konsanaan, rusensi tältä nenän ja sai kuljetuspoliisiraukan menettämään hetkellisesti tasapainonsa. Onnistuneesti suunnattua iskua seurannut voitonriemu jäi kuitenkin lyhytikäiseksi, sillä Stasin agentit taklasivat Claudian lattialle ja taittoivat tämän kädet selän taakse. ”Nein, nein!” Claudia kiljui hysteerisesti ja yritti kaikin voimin pyristellä irti agenttien kovakouraisesta otteesta. Wachtmeister Alzheimerin ja massiivista nenäverenvuotoa potevan Kollerin avustuksella sekä Claudia että Editta pistettiin muitta mutkitta käsirautoihin ja talutettiin pois paikalta herättämästä enempää huomiota. Naiset sullottiin kadulla odottavaan pakastekombinaatin pakettiauton rahtitilaan ja heidän päähänsä laitettiin mustat huput. Pian he tunsivat auton nytkähtävän liikkeelle. Claudia ja Editta istuivat koko puolituntisen ajomatkan rahtitilan penkeillä vastakkain, mutta heidän vierellään istuvat agentit estivät kaikki yritykset kommunikointiin. Viimein he tunsivat auton pysähtyvän ja kuulivat, kuinka rahtitilan ovi kiskaistiin auki. ”Raus,” miehen ääni komensi.
Naiset retuutettiin ulos viileään ulkoilmaan ja talutettiin sitten eri suuntiin. He eivät enää näkisi toisiaan. Kun käsiraudat ja Edittan päässä ollut huppu lopulta poistettiin, hän löysi itsensä kirkkaasti valaistusta ikkunattomasta huoneesta. Hänen edessään oli tuoli, jonka päällä oli siististi viikattu, joskin monta kokoa liian suuri vanginpuku. Tuolin vieressä oli tunnukseton, tyhjä pahvilaatikko. ”Vaihtakaa vaatteenne ja asettakaa kaikki mukananne olevat henkilökohtaiset tavaranne tuolin vieressä olevaan laatikkoon” tylyltä kuulostava naisääni ohjeisti. Kun Editta yritti kääntää katsettaan kohti puhujaa, häneen tartuttiin kovakouraisesti ja hänet pakotettiin polvilleen katse kohti lattiaa. ”Älkää vilkuilko. Vaihtakaa vaatteenne.”Vaatteiden vaihdon jälkeen Editta komennettiin kasvot seinää vasten ja huoneen ovi avautui. Hän kuuli, kuinka vaatevaihtoa valvonut naisvartija marssi pois ja ilmeisesti kaksi miesvartijaa astui sisään huoneeseen. Sanaakaan sanomatta nämä tarttuivat hänen käsivarsiinsa ja niskaansa ja taluttivat hänet pitkälle käytävälle, jonka varrella oli lukuisia sellien ovia. Muita ihmisiä ei näkynyt, eikä mistään kuulunut ääntäkään. Vain ilmanvaihtojärjestelmän tasainen humina ja Edittaa saattavien vartijoiden saappaiden kopina ruskeasävyistä laattalattiaa vasten. Lyhyen kävelymatkan jälkeen Editta komennettiin taas kasvot seinää vasten. Hän kuuli, kuinka toinen vartijoista avasi yhden ovista. Sitten hänet käännettiin taas käytävälle ja sysättiin sisään ikkunattomaan sellikoppiin, jossa ei ollut muuta kalustusta kuin epämukavan näköinen laveri ja teräksinen wc-istuin. Ennen kuin hän ehti kääntyä nähdäkseen häntä saattaneet vartijat, oli sellin ovi jo paiskattu kiinni ja lukkoon. Daksalaisen byrokratian rattaiden pyöriessä Editta Calzolailla olisi aikaa nauttia MfS:n tutkintavankilan mukavuuksista.
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Mar 17, 2020 13:28:56 GMT 2
Post by Arvid on Mar 17, 2020 13:28:56 GMT 2
NEUES DACHSENLAND ORGAN DES ZENTRALKOMITEES DER SOZIALISTISCHEN EINHEITSPARTEI DACHSENLANDS
Erikoisraporttimme Daksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen 12. puoluekokouksesta Rauhan, kasvavan hyvinvoinnin ja turvatun tulevaisuuden puolesta!
Daksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen 12. puoluekokous, maamme johtavan puolueen korkein elin, kokoontuu 24.2.-24.3. välisenä aikana Wieselissä, Daksan demokraattisen tasavallan pääkaupungissa.
2981 puoluekokousvaltuutettua, jotka edustavat puolueen yli 3-miljoonaista jäsenistöä, on tähän mennessä tarkastellut menneen toimintakauden tuloksia ja uusia tehtäviä kehittyneen sosialistisen hyvinvointiyhteiskunnan rakennustyön jatkamisessa vuoteen 2025 ja sitäkin kauemmaksi tulevaisuuteen. Kokouksessa on tähän mennessä päätetty jatkaa DDR:n menestyksekästä, yleiseen kansalliseen hyvinvointiin ja rauhan turvaamiseen tähtäävää politiikkaa.
Puoluekokouksen avajaisissa merkittävä kansainvälinen kutsuvierasjoukko
Neuvostoliiton presidentti Vasili Popovin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Daniil Velikovin johtaman NKP:n keskuskomitean valtuuskunnan sekä Kalnin kommunistisen työväenpuolueen pääsihteeri Emile Kuelmesolan johtaman delegaation, samoin kuin 78 muun kommunistisen, sosialistisen, sosiaalidemokraattisen ja vallankumouksellis-demokraattisen puolueen, organisaation tai kansallisen vapautusliikkeen edustajien läsnäolo kokouksen avajaisissa korosti sen suurta kansainvälistä merkitystä.
SED:n pääsihteeri Ernst Heidecker totesi avajaispuheessaan: "Daksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen jäsenet ja jäsenkandidaatit ovat yhteisessä rintamassa kaikkien DDR:n kansalaisten kanssa työskennelleet ja taistelleet aktiivisesti SED:n 11. puoluekokouksen päätösten toteuttamiseksi. Jos jälkikäteen tarkastelemme kaikkea tehtyä työtä, kaikkia sosialistisen järjestelmämme saavutuksia ja kaikkea sitä mitä puolueemme toimesta on kehittynyt sitten edellisen puoluekokouksen, voimme ylpeinä todeta: Puolue on pitänyt sanansa. Me olemme täyttäneet kaikki tavoitteet."
Hän jatkoi:
"Daksan sosialistista yhtenäisyyspuoluetta ja kansaa yhdistää syvä luottamus, ja ne toimivat sekä työskentelevät saumattomasti koko yhteiskuntamme parhaaksi. SED, Karl Marxin, Friedrich Engelsin, Ernst Thälmannin, Rosa Luxemburgin, Erich Klinsmannin ja Karl Weibrechtin puolue, jatkaa daksan vallankumouksellisen työväenliikkeen yli vuosisatojen ulottuvia perinteitä 2020-luvun maailmassa. Järkkymätön taisteluyhteistyö yhdistää SED:n Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen ja muiden sosialististen maiden veljespuolueisiin ja koko kommunistiseen maailmanliikkeeseen. Puolueemme jäsenyys sekä toiminta sen riveissä sosialismin ja kommunismin jalojen ihanteiden hyväksi on meille kunnia ja velvoite, elämämme tarkoitus ja ylpeytemme aihe."
Puoluekokousyleisö tervehti pääsihteeri Heideckerin innostavaa avajaispuhetta useaan otteeseen pitkäkestoisin ja katkeamattomin suosionosoituksin.
DDR on vakaalla kurssilla kohti kommunismin lopullista voittoa
Puolueen ja kansanjoukkojen läheinen luottamussuhde ilmeni vakuuttavalla tavalla jo puoluekokousvalmistelujen yhteydessä. Työpaikoilta käännyttiin puoluekokouksen puolueen yli 1,9 miljoonan velvoitteen, puheenvuoron tai kehitysehdotuksen muodossa. Myös kokouksen ensimmäisen viikon aikana saapui yli 42 000 kirjettä, tervehdystä ja sähkettä, joissa yhteiskunnallisen elämämme eri alojen edustajat ilmaisivat täyden hyväksyntänsä ja tukensa DDR:n voittoisan talous- ja sosiaalipolitiikan jatkamiselle nykyisellä kurssillaan. Samalla he vannoivat panostavansa kaikki voimavaransa niiden suurten tavoitteiden täyttämiseksi, joita DDR:n kansantalouden suuntaa vuosina 2018-2023 määrittävässä viisivuotissuunnitelmassa asetetaan.
Useilta kansantalouden aloilta saapuneet raportit loivat laajan kuvan siitä, miten yhä useammat työpaikkakollektiivit kunnostautuvat nykyaikaisen tieteen ja tekniikan alalla avainteknologioiden ja erityisesti mikroelektroniikan soveltamisessa viisivuotissuunnitelman tavoitteiden toteuttamiseksi. Erityisesti daksalainen nuoriso etenee tällä uudismaalla innokkaasti ja asiantuntevasti: FDJ:n rakennusprikaatien toimesta on menneiden kahden vuoden aikana asennettu robotiikkaa hyödyntäviä kokoonpanolinjoja mm. IFA-ajoneuvokombinaatin tuotantolaitoksille Liebenwaldessa ja Zweickaussa.
Aktiivista toimintaa rauhan puolesta sodanuhkaa vastaan
Viikonloppuna päättyneessä kansainvälisten suhteiden osaston kokouksessa 12. puoluekokous ilmaisi solidaarisuusvetoomuksessaan murtumattoman solidaarisuutensa kommunistisia, vallankumouksellisia ja demokraattisia voimia ja maailman kaikkia rauhantahtoisia ihmisiä kohtaan heidän taistelussaan ihmiskunnan vapauttamiseksi ydintuhon uhasta ja kaikkinaisesta yhteiskunnallisesta ja kansallisesta sorrosta.
Tasavaltamme ulkopolitiikkaa tulee jatkossa määräämään vakaa pyrkimys kaikkien rauhan, järjen ja realismin voimien aktivoimiseen ja yhteistoimintaan siinä tarkoituksessa, että uuden suursodan ja ydinsodan uhka karkotetaan rauhanomaisen rinnakkainelon, aseistariisunnan ja kansainvälisen dialogin keinoin. Näiden tavoitteiden saavuttamista ja sosialistista rauhantyötämme siivittää globaalissa mittakaavassa myös puoluekokouksen avajaisten yhteydessä pidetyssä sosialististen valtioiden rauhankonferenssissa solmittu Wieselin turvallisuussopimus.
Ministerineuvoston puheenjohtaja Wilhelm Schinkel siirtyy eläkkeelleTakana 70 vuoden vaiheikas ura kansanturvallisuuselimissä, puoluejohdossa ja ministerineuvostossa
DDR:n ministerineuvoston pitkäaikainen puheenjohtaja Wilhelm Schinkel, 89, on ilmoittanut jättävänsä tehtävänsä ja siirtyvänsä eläkkeelle. Wilhelm Schinkel, työläisperheen poika ja vakaumuksellinen kommunisti, on palvellut tasavaltaamme 40 vuoden ajan ministerineuvoston puheenjohtajan tehtävässä. Hänen elämäntyönsä sosialismin puolustamisessa ja rakentamisessa alkoi kuitenkin jo kauan ennen tätä vaihetta.
Vuonna 1949 Wilhelm Schinkel värväytyi Neuvostoarmeijan organisaatioon kuuluneeseen Daksan kansanmiliisiin. Hän liittyi samana vuonna vasta perustettuun Daksan sosialistiseen yhtenäisyyspuolueeseen ja jatkoi aktiivisen puoluetoiminnan ohella palvelustaan Daksan kansanarmeijassa vuodesta 1952 lähtien. Vuosina 1959-1963 Schinkel toimi upseerinvirassa kansanarmeijan poliittisen valistuksen osastolla ja siirtyi vuonna 1965 täysipäiväiseen työhön SED:n organisaatioon. Hän palveli puoluetta ja kansaa puoluehallinnon tehtävissä Karl Weibrechtin, Gerhardt Wernerin ja Ernst Heideckerin pääsihteerikausilla. Hänet valittiin SED:n keskuskomiteaan vuonna 1969 ja politbyroohon 1976. Ennen nimitystään ministerineuvoston puheenjohtajaksi hän ehti toimia viestintäministerinä vuosina 1970-1976 ja kansankamarin puhemiehenä 1976-1979.
Tämä eläköityvä ja ansioitunut valtiomies antoi Neues Dachsenlandille lyhyen haastattelun kotonaan Wieselin Eichenseen idyllisissä maisemissa.
Toveri ministerineuvoston puheenjohtaja, mitkä ovat tunnelmanne ja tuntemuksenne näin eläkkeelle jäämisen kynnyksellä? ”Tietysti tuntuu haikealta jättää mielekäs ja mielenkiintoinen työ, mutta mielestäni on viisautta kyetä myös tunnustamaan oman iän ja jaksamisen asettamat rajat. Kaltaisteni vanhojen kahmujen on korkea aika väistyä nuorempien ja energisempien tovereiden tieltä.”
Mikä on jäänyt erityisellä tavalla mieleen pitkän poliittisen uranne aikana? ”Olen saanut etuoikeuden palvella tasavaltaamme ja sen kansaa koko 70 vuotta jatkuneen urani ajan ja päässyt näkemään ja kokemaan yhteiskuntamme muutokset aitiopaikalta. Toimessani kansanmiliisissä, kansanarmeijassa, puolueessa ja ministerineuvostossa olen todistanut Daksan demokraattisen tasavallan valtiollisen olemassaolon kaikki aikakaudet ja kehitysvaiheet aina sodanjälkeiseltä jälleenrakennuskaudelta siksi moderniksi hyvinvointivaltioksi, jonka hedelmistä pääsemme nyt nauttimaan. Tämä kansakuntamme kulkema matka on kokonaisuutena jotain ainutlaatuista.”
Millaisen tervehdyksen haluaisit lähettää daksalaisille näin DDR:n 70-vuotisjuhlavuotena? ”Haluaisin lähettää heille kaikille lämpimät kiitokset heidän tekemästään työstä yhteiskuntamme kaikilla aloilla. DDR:n 70-vuotinen taival on ollut vailla vertaansa oleva menestystarina - kansakunnan nousu menneisyyden raunioista ja taantumuksesta nykypäivän hyvinvointiin ja edistykseen. Emme kuitenkaan ole vielä perillä. Tiedämme, että sosialistisen rakennustyön on jatkuttava myös tulevaisuudessa ja sitä kohti kurkottaessamme on pysyttävä avoimina uusille ajatuksille ja uusille tavoille tehdä tasavallastamme vieläkin parempi paikka elää.”
Neues Dachsenlandin toimitus toivottaa toveri Wilhelm Schinkelille leppoisia ja mukavia eläkepäiviä. Kansankamari kokoontuu päättämään hänen seuraajastaan lähiaikoina.
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
DDR
Mar 23, 2020 10:05:51 GMT 2
Post by Arvid on Mar 23, 2020 10:05:51 GMT 2
TasavallanpalatsiKansankamarin maanantaisen istuntopäivän aamuna viestintäministeri Axel Fechner päätti hieman poiketa totutuista rutiineistaan. Tokihan hän osti kafeteriasta tavanomaisen mustan kahvinsa ja poimi sen kaveriksi paahtopaistitäytteisen aamiaissämpylän, muttei kassalta päästyään istahtanutkaan kantapaikalleen SED:n edustajien pöytään, vaan suuntasi kulkunsa kohti salin takaseinustaa, jonka pöydissä istuivat DDR:n kansankamarin pienpuolueiden edustajat.
Nämä pienpuolueet - Maanviljelijöiden demokraattinen kansanpuolue, Kansallisdemokraattinen puolue, Kristillisdemokraattinen puolue ja Liberaalipuolue istuivat omassa nurkassaan niin kansankamarin suuressa istuntosalissa kuin sen kafeteriassakin. DDR:n kansanedustuslaitoksen 400 edustajapaikasta pienpuolueilla oli 120, valtapuolue SED:llä 200 ja loput paikat jakautuivat sen nuorisojärjestölle, Daksan naistenliitolle ja muille vähäpätöisemmille yhteiskunnallisille organisaatioille. Kaikki nämä yhdessä muodostivat Daksan kansandemokraattisen rintaman, parlamentaarisen kumileimasimen kommunistisen puoluejohdon päätöksille.
”Terveeks, toverit edustajat!” Fechner tervehti tuttavallisesti ja tunki itsensä kristillisdemokraattien puheenjohtaja Angela Merklerin ja maanviljelijöiden puolueen Mauritz Beckerin väliin.
”Guten Morgen,” edustajat vastasivat vaisusti.
”Mikäs sinut tuo tänne tavallisten kuolevaisten joukkoon?” Angela Merkler kysäisi hieman piikikkäästi.
”Tulin tekemään ehdotuksen yhteistyöstä,” Fechner vastasi arvoituksellisesti. ”Mehän kaikki tiedämme, että tämänpäiväisessä istunnossa valitaan Wilhelm Schinkelille seuraaja ministerineuvoston puheenjohtajan tehtävään.” ”Entäs sitten?” kansallisdemokraattisen puolueen ryhmänjohtaja Birgitte Rasen-Lehrner sanoi, ”Schinkelin seuraaja on jo päätetty puolueesi johdon suljetuissa kabineteissa. Tuoltahan hän itseasiassa vaappuukin.” Rasen-Lehrner nyökkäsi kohti ovea, josta Ernst Heidecker oli juuri astunut sisään jonkun lähes identtisen puoluemuumion seurassa.
”Hans-Joachim Garbitsch,” Fechner tunnisti Heideckerin seurassa olevan miehen ja naurahti pilkallisesti. ”Mieshän on poliitikkona täysi nolla ja lähes yhtä vanha kuin Schinkel. Ei kuulkaas, toverit hyvät, tälle Wieselin ruutiukkojen tuolileikille on nyt pantava piste,” Fechner julisti, ”Maamme tarvitsee uuden sukupolven johtajia, joilla on uskallusta ja näkemystä ryhtyä uudistuksiin ja kehittää järjestelmäämme demokraattisempaan ja avoimempaan suuntaan. Ettekö olekin samaa mieltä?”
Pienpuolueiden edustajat nyökkäsivät varovaisesti.
”Siksi ehdotankin, että puolueidenne kansanedustajat yhdessä SED:n uudistusmielisen siiven ja eräiden kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa asettuisivat tämänpäiväisessä äänestyksessä tukemaan valintaani ministerineuvoston puheenjohtajan tehtävään. Vastineeksi tuestanne lupaan ottaa teidät mukaan yhteiskunnalliseen uudistustyöhön ja kenties tulevaisuudessa myös uuteen hallitukseen.”
Kahvipöydässä vaihdettiin muutama kysyvä ja hämmentynyt katse, jota seurasi hiljaisen supinan muodossa käyty keskustelu, josta Fechnerin korva kykeni erottamaan vain sanan sieltä ja toisen täältä. Muutaman minuutin kuluttua kuiske vaikeni ja kristillisdemokraattien Angela Merkler ilmoitti pienpuolueiden suostuvan ehdotukseen.
Kansankamarin istuntosaliMyöhemmin iltapäivällä
Kansankamarin puhenaisen, Birgitte Rasen-Lehrnerin ääni kaikui täpötäydessä istuntosalissa. ”Siirrytään asialistalla viimeiseen istunnossa käsiteltävään kohtaan, Daksan demokraattisen tasavallan ministerineuvoston puheenjohtajan valintaan. Ehdolle tehtävään ovat asialistan vahvistamiseen mennessä asettuneet edustaja Hans-Joachim Garbitsch…”
Ministeriaitiossa istuva Ernst Heidecker vilkaisi kohti SED:n aition eturivissä istuvaa Garbitschia ja hymyili. Itsenäistä ajatteluaan hyvin säästäväisesti käyttävän ja-ja-miehen valinta ministerineuvoston puheenjohtajan pallille takaisi daksalaisen reaalisosialismin pitkän linjan jatkuvuuden vuosiksi eteenpäin. ”…sekä ministeri Axel Fechner.”
Heideckerin itsevarma hymy vaihtui kauhistuneeseen säpsähdykseen hänen kuullessaan vastaehdokkaan nimen.
”Mitä helvettiä tämä merkitsee?” hän kuiskasi vieressään istuvalle turvallisuusministeri Rudolf Kerstenille, ”Eihän Garbitschille pitänyt olla vastaehdokasta!”
Kersten kohautti olkapäitään yhtä yllättyneenä tästä käänteestä. He molemmat nojautuivat eteenpäin nähdäkseen ministeri Fechnerin, joka istui aition toisessa laidassa kertakaikkisen viattoman näköisenä selailemassa joitain papereita.
”Pahuksen nykynuori ja lättähattu,” Heidecker jupisi puoliääneen ja nojautui taaksepäin tuolillaan, ”Sietäisi ampua moiset…” Kersten rauhoitteli pääsihteeriä: ”Ei syytä huoleen toveri Ernst. Edustajille ja pienpuolueille on annettu selkeät ohjeet äänestää Garbitschia. Fechnerillä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa.”
”Siirrytään äänestykseen,” puhenainen ilmoitti. Seuraavan puolen tunnin aikana kukin kansanedustaja kävi pudottamassa äänestyslipukkeensa puheenjohtajan aition edessä olevaan uurnaan. Kun kaikki olivat äänestäneet, suoritettiin ääntenlasku, jonka tuloksen varapuhemies kävi luovuttamassa Rasen-Lehrnerille.
”Hyvät toverit,” puhenainen kuulutti, ”Kansankamari on valinnut ministerineuvoston puheenjohtajaksi ministeri Axel Fechnerin 205 äänellä.”
Suoraa lähetystä valtakunnalliseen verkkoon välittävien televisiokameroiden kuviin tallentuivat niin pääsihteeri Heideckerin epäuskoinen ilme kuin ministeri Fechnerin voitonriemuiset elkeetkin. Pienpuolueiden edustajat ja SED:n uudistusmieliset nousivat oitis osoittamaan suosiotaan tuoreelle ministerineuvoston puheenjohtajalle. Vanhoilliset ja puolueen nuorisojärjestön edustajat näyttivät epäröivän pienen hetkisen, mutta liittyivät sitten vastahakoisesti mukaan aplodeihin pääsihteeri Heideckerin esimerkin rohkaisemina. Yhtenäisyyden illuusiota oli pidettävä yllä, vaikka sen kulissit olivatkin romahtamassa.***
Yllätysvalinta kansankamarin äänestyksessä:Axel Fechner ministerineuvoston puheenjohtajaksi Wiesel, 23.3. (DNR) -- Maanantaina pidetty kansankamarin ylimääräinen istunto päättyi odottamattomaan lopputulokseen, kun nykyisessä hallituksessa viestintäministerinä toiminut Axel Fechner valittiin niukalla enemmistöllä DDR:n ministerineuvoston uudeksi puheenjohtajaksi. Valtapuolueen uudistusmielistä siipeä edustava Fechner sai äänestyksessä 205 ääntä, päihittäen 181 ääntä saaneen ja ennakkosuosikkina pidetyn vanhoillisten Hans-Joachim Garbitschin.
Valinnan jälkeisessä tervehdyspuheessaan kansankamarille Fechner julisti tämän historiallisen päivän osoittaneen DDR:n kansandemokraattisen järjestelmän toimivuuden ja kyvyn uudistua. Hän peräänkuulutti myös avointa yhteiskunnallista keskustelua sekä laaja-alaista puolueiden ja yhteiskunnallisten organisaatioiden yhteistyötä DDR:n sosialistisen järjestelmän kehittämiseksi.
”Vaikka voimmekin syystä olla ylpeitä kaikista tähänastisista saavutuksistamme, emme voi täysin tuudittautua turvallisuuden tunteeseen ja laiminlyödä valmiuttamme reagoida muuttuvaan maailmaan. Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä ratkaistavaksemme tulee monia sosialistisen yhteiskunnan rakentamiseen ja edelleen kehittämiseen liittyviä haasteita ja kysymyksiä. Tiedostaessamme tämän tosiasian meitä kuitenkin lohduttaa varmuus siitä, että jokaiseen haasteeseen on olemassa ratkaisu ja jokaiseen kysymykseen on olemassa vastaus. Ne voimme parhaiten löytää puoluerajat ylittävällä laajapohjaisella yhteistyöllä ja koko yhteiskuntaamme osallistavalla vuoropuhelulla. Toverit ja ystävät – tehkäämme DDR:n 70. juhlavuodesta käännös kohti sosialistisen valtiomme parempaa tulevaisuutta!”
|
|