Kalnin entisessä pääsihteeristössäNohrmehs tuijotti tapansa mukaan tyhjyyteen päätösten hyväksymisen sijaan, kun hänen työhuoneensa oveen koputettiin. Siellä oli eräs Nohrmehsin lukuisista adjutanteista, hieman hengästyneen oloisena. Nohrmehs mölisi jotain melkein edes noteeraamatta koko ääntä, jolloin adjutantti tuli ja alkoi puhutella Nohrmehsia
"Suuri juhti, tuon teille ikäviä uutisia."
Nohrmehs havahtui, ja katsahti kohti adjutanttia.
"Niin?"
Adjutantti tunsi kivuliaan selvästi hikikarpaloiden muodostuvan, kun Nohrmehs alkoi tuijottamaan häntä. Hän pienen ideaaleinta muotoilutapaa koskevan mietintätauon jälkeen alkoi puhua kenraalimajurille:
"Herra kenraali, meidän koko laivastomme on uponnut, ilmoittaa amiraali Appari. Mutta hän halusi myös korostaa, että meidän laivastomme ja lentokoneemme onnistuivat upottamaan valtaosan Neuvostoliiton laivoista, ennen kuin upposivat."
Nohrmehs siirsi katseensa adjutantti-parasta tyhjyyteen, ja mietti hetken. Silloin hän keksi kysyä adjutantilta:
"Miksei amiraali Appari itse halunnut kertoa tätä? Hänhän oli kuitenkin itse vastuussa tästä. Hänen piti varmistaa meille voitto Neuvostoliiton sortokoneista, ja vapauttaa Kalnin rannikot! Hänen pitäisi olla itse mies ja tulla kertomaan epäonnistumisensa!"
Adjutantti säikähti hieman mylvimiseksi muuttuvaa kyselyä ja pohdiskelua, ja yritti arasti sanoa juhtille jotain:
"Tuota, amiraali käski myös sanoa, että tämä on odotettava, itse asiassa normaalia parempi lopputulos, kun ottaa huomioon, miten alivoimainen Kalnin laivasto oli Neuvostoliiton laivastoon nähden. Amiraali haluaa muistuttaa, että hän sanoi jo, kaikella kunnioituksella, ennen teidän käskyänne, että näin tulisi todennäköisesti käymään."
Nohrmehs oli hämillään. Hän katsahti adjutanttia ja sitten kysyi häneltä:
"Väitättekö siis, että amiraali Appari sanoo tämän olleen minun vika?"
"Niin kai sen voisi muotoilla" vastasi adjutantti
"Ahaa, no ehkä minun sitten pitäisi ottaa vastuu tästä. Voitte poistua." totesi Nohrmehs vaikuttaen jopa siltä, että myöntää tappionsa. Adjutantti poistui, salaa ollen erittäin helpottunut siitä, että periaate "älä ammu viestintuojaa" on ainakin kirjaimellisesti myös Nohrmehsin moraalikoodistossa. Hän oli myös liian keskittynyt omaan helpotuksen tunteeseen kuulemaan, miten suuri juhti määräsi juuri amiraali Apparin ja hänen perheensä teloitettavaksi.
---
Reaktioita Kalnissa taisteluun
Kalnin yhtenäisvaltion hallitus, kaikessa inkompetenssissaan, oli päättänyt ratkaista sen ongelman, jota oli propagandassaan eniten syyttänyt Kalnin yhteiskunnallisista ongelmista, eli Neuvostoliiton kauppasaarron, kertaheitolla. Virallinen propaganda esitti asian niin, että Neuvostoliitto yritti silkkaa pahuuttaan ja kostonhaluaan näännyttää Kalnin väestön kuoliaaksi, ja että kaikki ongelmat loppuisivat heti, kun merisaarto loppuu. Kansalaisille ei tietenkään kerrottu kauppasaarron olevan vain osittainen ja kohdistuvan sotilasjuntalle hyödyllisiin tarvikkeisiin.
Toisaalta ihmiset olivat jo valmiiksi skeptisiä kaikkia Kalnin valtion propagandan premissejä kohtaan. Nohrmehsin uskottavuus vahvana johtajana, joka vie Kalnin kommunismista uuteen kukoistuksen aikakauteen, oli jo pahasti kärsinyt, ja tästä merivoitosta oli tarkoitus tulla Nohrmehsin sotilas- ja valtiomiestaitojen demonstraatio, siitä huolimatta, että kaikki hänen lähellään olivat sitä mieltä, että hyökkäys ei tulisi päättymään hyvin. Tämä kun muistutti erittäin paljon Kalnin kommunistien sotaretkeä Suomeen, paitsi että Neuvostoliitto on paljon pahempi vastustaja kuin Suomi.
Joka tapauksessa, Nohrmehsin laivasto lähti hyökkäämään itsemurhaisesti kohti Neuvostoliiton laivoja, aiheuttaen suuremmat tappiot, kuin mitä kaikki odottivat. Lopulta Kalnin laivaston oli taivuttava numeerisen ylivoimaisuuden edessä. Tieto tappiosta on jo saavuttanut Kalnin johdon, mutta sitä ei ole vielä kerrottu kansalle. Propagandasta vastaavat elimet ovat paniikissa. He eivät osaa päättää, jätetäänkö tämä kokonaan uutisoimatta, valehdellaanko kansalle taistelun lopputulemasta, silotellaanko joitain faktoja vai sepitetäänkö valheita Neuvostoliitosta. Kenties koskettava tarina siitä, miten Neuvostoliiton lentokoneet ampuivat kohti haavoittuneita kuljettaneita pelastusveneitä saisi kansan unohtamaan ongelmansa.
Usko Nohrmehsiin on murentunut vielä pahemmin tämän sisäpiirissä. Nohrmehs tuttuun tyyliinsä oli jo määrännyt asiasta "vastuussa" olleet teloitettaviksi, vaikka he toimivat vain Nohrmehsin käskyjen mukaan käskyjen ollessa oikeasti merisodankäynnistä jotain tietävien kaikkia suosituksia vastaan. Monet näistä olivat samoja maan korkea-arvoisia upseereja, joiden työkollegoita ja ystäviä juntankin jäsenet olivat, mukaan lukien myös suuri juhti itse. Nohrmehsin mahdollisuudet pysyä maan vallassa, varsinkin kun hänen pitäisi tehdä jotain muutakin kuin kiillottaa omaa kuvaansa maan pelastajana, tuntuvat hänen avustajiensa mielissä yhä pienemmiltä ja pienemmiltä. Nohrmehs ei lievästi sanottuna vaikuta täysipäiseltä, ja häviöstä tulee silti kertoa kansalle jotenkin; he tulevat kuitenkin sen huomaamaan.
