VR2020 Tietokirja

Saarimaa on Themélian mannermaasta itään sijaitseva saariryhmä, joka on pitkään ollut kulttuurillisesti yhtenäinen alue, jota asuttaa suomalaiset. Päiväntasaajan läheisyydestään huolimatta Saarimaa on ilmastoltaan lauhkea, sillä pohjoisesta tulevat kylmät merivirrat viilentävät ilmastoa huomattavasti.

Suomalaiset, tai fennit, tunnettiin jo antiikin aikaan kaukaisilla saarilla asuvana heimokansana. Vaikka muinaiset sivistysvaltiot tunsivat saarten malmirikkauden, ei niihin muodostettu kuin löyhiä kauppayhteyksiä toisten sivistymättömien kansojen kautta. Ensimmäinen historiallisten lähteiden tuntema suora kulttuurien kosketus sattui 500-luvulla, kun jotkut suomalaiset heimot (karjalaiset, etelä-savolaiset ja toisinaan suomalaisiksi lasketut saamelaiset) purjehtivat meren yli Theméliaan.

Seuraavien vuosisatojen aikana suomalaisten purjehdustaito saavutti yhden huippunsa, ja Themélian sekä Arkhían rannikot kokivat 600-800-luvuilla lukuisia suomalaisten heimojen ryöstöretkiä ja muutamia valloituksiakin, näin syntyi suomalaisen soturikansan maine. Pitkällä tähtäimellä samoilla laivoilla syntynyt kauppaverkosto kuitenkin osoittautui tärkeämmäksi, ja Saarimaan kuningaskunnat liittyivät sen kautta vanhan mantereen poliittiseen ja taloudelliseen järjestelmään, kääntyen samalla kristinuskoon. Joidenkin teorioiden mukaan suomalaiset retkeilijät seilasivat myös maailman muille mantereille, mutta kaukaiset siirtokunnat kuolivat pitkien viestintäetäisyyksien tappamina.

Tuhatluvulle tultaessa Saarimaan kuningaskunnat olivat vakiinnuttaneet asemansa, ja alkoivat hiljalleen avioliittojen, sotien ja avioliitoista alkaneiden sotien seurauksena yhtyä. Vuosi 1387 katsotaan yleensä Saarimaan kuningaskunnan synnyinvuodeksi, vaikka erilliset kruunut virallisesti yhdistettiinkin vasta vuoden 1877 perustuslaissa. Uusi, yhtenäinen kuningaskunta syntyi juuri löytöretkien ajan alkuun, ja suomalaiset kunnostautuivat suuresti maailman kartoittamisessa, mutta Saarimaan monet siirtomaaprojektit kaikki kuolivat varojen puutteeseen.

Valtion kirstun tyhjyyttä aiheutti Saarimaan suhteellisen köyhyyden lisäksi myös sen onnistuneet sotaretket mannermaalle, joiden seurauksena*sisämerelle johtava salmi* päätyi Saarimaan omistukseen vuonna 1454. Tästä alkoi alati laajeneva Saarimaan läsnäolo mannermaalla, jota myös Saarimaan imperiumiksi kutsutaan. Monet mannermaan valtiot muistavat suomalaiset parhaiten juuri kymmenistä sitä vastaan käydyistä sodista 1500-1700-luvuilla.

Imperiumi ja siitä käytävät jatkuvat sodat osoittautuivat kuitenkin raskaaksi kotisaariston kannettavaksi, ja 1800-luvulla imperiumi sekä kutistui ja siihen kuuluvat alueet saivat itselleen aina vain kasvavaa autonomiaa. Vuoden 1877 vallankumous oli epäonnistunut yritys luoda autokraattisen kuninkaan rinnalle parlamentti, mutta Saarimaan pääkaupungin kolmena kunnian kuukautena tunnettu itsenäisyys ja sen sosialistinen kommuuni ajoivat kuninkaan antamaan Saarimalle perustuslain kaikkien vanhojen oikeuksiensa takaamiseksi.

1900-luvun alussa Saarimaa oli yksi suuren sodan pääsotija, joka voitostaan huolimatta ajautui toiseen vallankumoukseensa, joka syrjäytti kuninkaan tasavaltaisella hallitusmuodolla. Uusi tasavalta oli kuitenkin kyvytön hallitsemaan Saarimaata ja sen imperiumia, ja pyrkien vakauttamaan heiveröistä asemaansa, ajautui mukaan 2. suureen sotaan. Toisessa suuressa sodassa Saarimaan tasavalta ei vain hävinnyt, vaan se romahti. Mannermaan menetys ja sodan aiheuttama puutostila kotisaarilla sytyttivät lukuisien päällekkäisten vallankumousten sarjan, ajaen Saarimaan sisällissotaan.


Sisällissodan aikana hetken vallassa ollut kommunistihallinto solmi rauhan luopuen mannermaan omistuksistaan, päättäen Saarimaan imperiumin. Kommunistit eivät kuitenkaan olleet sisällissodan lopullisia voittajia, vaan se kunnia kuuluu Kansanlaivastolle, kuten anarkistista armeijaa kutsuttiin. Kaikkien muiden osapuolien kulutettua toisensa loppuun, viimeisenä yli vuosikymmenen kauheuksien jälkeen pystyssä ollut Kansanlaivasto pakotti oudon vähemmistöatteensa, anarkian, Saarimaahan. Kansainvälinen yhteisö, lopun kyllästynyt Saarimaan kaaokseen, katsoi jopa anarkistisen yhteiskunnan olevan totaalista kaaosta siedettävämpi, ja *YKn kaltainen järjestö* vahvisti Saarimaan 373 itsenäisen kommuunin erityisen kansainvälisen aseman.

Viimeisen 50 vuoden ajan itsenäiset anarkokommuunit ovat kukin kulkeneet omia teitään, luoden Saarimaasta harvinaisen rikkauden ja harvinaisen jaetun köyhyyden alueen. Mutta vanhojen anarkistien kuollessa pois, on kommuunien yhteistoimintaelin hiljalleen kerännyt itselleen lisää valtaa, ja pelin alkaessa Saarimaa on sekä 373 kommuunia että jo keskushallinnon aluksi tunnustettava yhteistoimintaelin.