VM. 2017 suppean sääntömallin täydennystyö

Sotavoimien menetysten korvaaminen



Sodassa tuhoutuvia maa- ja ilmavoimien yksiköitä voidaan korvata vastedes sotivan osapuolen ilmoituksella sotatuomarilla ja pelinjohtajalle. Tätä voi myös tehdä ennakoivasti ja ilmoittaa esim. heti sodan alussa jo kaavaillut täydennykset lasketuille tappioille.

Uusia maavoimien kevyitä ja standardeja yksiköita, sekä kaikkia lentokonetyyppejä saadaan koottua kolmessa (3) sotavuorossa osoitetulle sotatoimialueelle, tai sen puutteessa reserviin odottamaan käskyjä.

Maajoukkojen eliittiä saadaan koulutettua ja varustettua sen sijaan viidessä (5) sotavuorossa.

Uusia laivaston yksiköitä, jos niitä kerkeää rakennuttaa, saa laivaston omalla rakennusaikataululla sotavuoroihin sovellettuna.

Menetettyjen ydinaseiden korvaaminen on sotatuomarin ja pelinjohtajan harkinnan varassa.

Korvausten kustannus

Pelinjohtajan harkintaa tarvitaan arvioimaan uusien yksiköiden aiheuttamaa kustannusta niitä käyttävälle maalle. Ensimmäisistä täydennyksistä yleensä selviää ilman suuria rasitteita, mutta uusien ja taas uusien yksiköiden kustantaminen alkaa nakertaa valtion toimintakykyä sodan kaapatessa suurempia osia maan kansalaisista ja sen teollisesta tuotannosta ylläpitämään sotavoimia.

Esimerkkitapaus #1 : Suurvallat on sekaantunut sotaan kaukana omalta mantereeltaan, ja sen merijalkaväki on kärsinyt tappioita raskaiden taistelujen seurauksena.

Suurvallat ovat satamiljoonainen kansakunta laajalla ja virkeällä elinkeinoelämällä, ja se tukee naurettavan suurella budjetilla asevoimiaan.

Kahden uuden divisioonan haaliminen, kouluttaminen ja varustaminen on pieni pisara Suurvaltojen sotilaallis-teollisen kompleksin kuluissa ja onnistuu helposti ilman merkittäviä seurauksia.

Esimerkkitapaus #2 : Paragonia on diktaattorinsa johdolla ajautunut kolmen rintaman sotaan kaikkien naapureittensa kesken. Viimeisin ratkaisutaistelu on mennyt katastrofaalisesti Paragonian armeijalle, ja perikato uhkaa koko maata, jos jostain ei nyt saada lisää lihakilpeä maan pääkaupungin ja valloittajien väliin.

Paragonia on alle miljoonan kansalaisen maa, ja sen suurin elinkeino on maanviljelys.

Tässä vaiheessa uusien divisioonien nostaminen tarkoittaisi talonpoikien, seppien, kauppiaiden, teinien ja rikollisien tempaamista pois omasta siviiliarjesta aseisiin ja asepukuihin. Paragonian kotirintama vähintään lamaantuisi, ellei romahtaisi työikäisien puutteesta ja valtion varojen käytöstä aseistuksen kustantamiseen. Paragonian pelaajalle ilmoitetaan tämä selvästi, ja sen pelaaja joutuu valitsemaan koleran ja ruton välillä.

Esimerkkitapaus #3 : Severstoyon liittotasavallan osa on julistanut itsensä itsenäiseksi ja aloittanut itsenäisyyssodan. Itsenäistyneen osan läheiset varuskunnat ovat joutuneet etulinjalle ja rumiin kaupunkitaisteluihin, jotka ovat verottaneet itse yksikköjen määrää, että shokeeranneet muuta liittotasavaltaa kuvilla palaneista kerrostaloista ja kraatereita täynnä olevista valtateista.

Severstoyo on monisataamiljoonainen suurvalta joka omaa laajan elinkeinoelämän, mutta maa on luisunut taantumaan maailmanmarkkinoiden ja Severstoyon rakenteellisien jäykkyyksien takia. Sen asevoimat ovat kärsineet rahoitusleikkauksista huonona jatkuneen talouden takia, ja itsenäisyyssota on myös peruja taantuman aikana tehdyistä poliittisista päätöksistä.

Saatavilla olevien täydennysjoukkojen saanti on taattu, mutta pelaajan lähtötilanne laajentumiselle on jo valmiiksi huono. Suuria täydennyksiä ei voida tehdä horjuttamatta jo valmiiksi hallituksen asemaa. Lisäksi käytännössä sota tapahtuu Severtoyon rajojen sisällä, ja taistelut väistämättä tulevat tuhoamaan sotatoimialueen liikenneväyliä ja kiinteistöjä.

Lasku rauhan ajalle

Koska sotavoimien täydennys lankeaa maan taloudelle, se tulee näkymään myös rauhan jälkeen valtion talouspuolella menetettyinä työntekijöinä, teollisuuden uudelleenkoneistamisena takaisin rauhan ajan tuotteisiin, sotakorvauksina, vahingoittuneena infrastruktuurina ja muina asioina joita pelaajat ja pelinjohtajat keksivät asian esittää.