Kierroksen 2021 historian suppea oppimäärä

Länsi-Afrikan itsenäisyyssota - Teollinen vallankumous, suoraan jälkeen Burgundin vallankumouksen

Burgundin ollessa heikoimmillaan nähdään läntisen Afrikan rannikolla viimeinkin tilaisuuden saapuneen. Länsi-Afrikka, josta oli tullut ranskalaisen imperiumin kruununjalokivi, sen suuren väestön, pinta-alan ja resurssien takia, oli tyytymätön emämaansa tiukkaan otteeseen siitä. Burgundin kuninkaiden ja aatelisten kallis ja rietas elämäntapa oli näkynyt siirtomaassa lähinnä nousevina veroina ja kauppatulleina. Länsi-Afrikassa asui tuolloin 5 miljoonaa valkoista siirtolaista ja 20 miljoonaa mustaa afrikkalaista, näin ollen se oli jopa emämaataan väkirikkaampi. Siirtomaahallinto käytti Burgundin vallankumousta hyväkseen ja julisti Länsi-Afrikan itsenäiseksi ja suvereeniksi valtioksi. 

Burgundin siirtomaa-armeijan yllätetyt varuskunnat onnistuttiin riisumaan aseista muutamassa päivässä itsenäisyysjulistuksen antamisesta. Näin itsenäisyysarmeija sai hankittua itselleen kivääreitä, konekivääreitä ja tykkejä. Edes Burgundin uusi tasavaltalaishallitus ei suostunut luopumaan imperiuminsa tärkeimmästä siirtomaasta, vaan lähetti muista siirtomaistaan ympäri Pohjois- ja Keski-Afrikkaa sotilasosastoja valtaamaan Länsi-Afrikan takaisin itselleen. Myös lähes konkurssin partaalla olleesta emämaasta lähetettiin laivasto ja maihinnousuosasto palauttamaan kapinoiva siirtomaa takaisin ruotuun. 

Vaikka Burgundin runsaslukuinen, koulutettu ja moderni siirtomaa-armeija vaikutti olevan etulyöntiasemassa suhteessa kapinallisiin, sillä oli monia haasteita. Siinä missä Burgundin armeija kärsi korruptiosta ja yleisestä taisteluhaluttomuudesta, niin kapinallisarmeija taas puhkui innosta taistella vapaudensa puolesta. Kapinallisarmeija myös osasi käyttää Länsi-Afrikan haastavaa maastoa hyväkseen. Myös monet ulkomaat tukivat Länsi-Afrikan kapinallisia taloudellisesti, sillä kokivat sen olevan helpoin tapa heikentää Burgundin vihattua tasavaltalaishallintoa. Myös merentakana Port Richessä noustiin kapinaan. 

Vaikka Burgundin siirtomaa-armeija voitti joitakin taisteluja niin se oli jo käytännössä hävinnyt sodan. Kapinalliset eivät antautuneet ratkaisutaisteluun ja hyökkäsivät erämaan kätköistä vain silloin kun heille oli soveliasta. Siviiliväestön tuki oli täysin kapinallisten puolella ja ulkomailta kapinalliset saivat jatkuvasti lisää aseita ja ammuksia. Burgundin siirtomaa-armeijasta pakeni jatkuvasti sotilaita ja osa heistä loikkasi kapinallisen riveihin. Nizzanin taistelun murskatappion jälkeen tasavaltalaishallinto myönsi peln menetetyksi ja veti siirtomaa-armeijan takaisin jäljelle jääneisiin siirtomaihinsa. 

Marseillen rauhanneuvotteluissa se tunnustin Länsi-Afrikan itsenäiseksi valtioksi ja Port Richen osaksi sitä. Samoissa neuvotteluissa Länsi-Afrikalle perustettiin parlamentti ja valkoisen vähemmistön suojaksi luotiin rotujärjestelmä, joka pienin poikkeuksin on voimassa vielä tänäkin päivänä. Itsenäisyyssodassa kaatui 35 000 Burgundin armeijan sotilasta, 20 000 kapinallisarmeijan sotilasta ja lähes 50 000 siviiliä, pääosin Burgundin armeijan terrorissa. Sotaan osallistui myös paljon palkkasotilaita ympäri maailmaa. 

Valitsen perinnöksi Burgundinkin ahkerasti tekemän lähetystyön.

Lähetyskäsky, antiikin (tämänhetkinen) loppu
Nykyisen Eufraatian alueella syntyy uusi uskonto teloitetun puusepän (ja/tai jumalan) pojan (ja/tai jumalan) ympärille. Uusi uskonto ei perustu valitun kansan käsitteelle kuten kantauskontonsa juutalaisuus, vaan päinvastoin kehottaa käännyttämään kaikki kansat. Ajan myötä lähetyskäsky tekeekin kristinuskosta maailman suurimman uskonnon. Käännytys ei useinkaan tapahdu rauhanomaisesti, vaan lähetyskäskyllä perustellaan myös mitä moninaisimpia hirmutekoja.

Discordin kautta ilmohitettiin, että olisi vuoroni valita fokus, joten se olkoon Aasia

1. Siinan hajoaminen - Nationalismin synty, ennen Selenian yhdistymistä

Teollisen vallankumouksen aika ei ollut monituhatvuotiselle Siinan keisarikunnalle helppoa aikaa. Ulkopuolisina koetut mantšut hallitsivat Siinaa jakamatta valtaa maan pääkansallisuudelle han-siinalaisille, mikä johti kapinoihin erityisesti vähemmistöuskontojen ja erityisesti uusien uskonnollisten liikkeiden keskuudessa. Siina jäi myös teknologisesta kehityksestä jälkeen, mikä näkyi länsimaiden hyökkäyksinä, ryöstöretkinä ja yrityksenä perustaa siirtomaita Siinaan. Tästä huolimatta konservatiivinen yläluokka vastusti länsimaalaistumista, mikä suututti pientä länsimaissa kouluttautunutta älymystöä.

Lopulta pääkaupungissa Dongjinissa puhkesi tämän älymystön johtama vallankumous keisarin valtaa vastaan. Vallankumous meni ohi nopeasti, kun pääkaupunkia suojelleen Idän armeijan komentaja Yuan Shikai neuvotteli keisarille oikeuden asua palatsissaan Kielletyssä Kaupungissa ja hulppean eläkkeen, sekä itselleen aseman Siinan valtionpäämiehenä. Keisarikunta oli kuollut, eläköön Siinan tasavalta!

Siinan tasavallalla ei kuitenkaan mennyt hirveän hyvin, lievästi sanottuna. Tasavallan keskushallinto ei kyennyt saamaan haltuunsa entisten keisarillisen armeijan upseereiden hallussa pitämiä alueita, vaan hallitsi ainoastaan Dongjinin seutua. Tasavaltalaisten ideologiaan kuului demokratian ja länsimaalaistumisen lisäksi myös vahva mantšuvastaisuus, jonka jatkumona Siinassa alkoi herätä myös nationalistisia ja nurkkakuntapatrioottisia liikkeitä, jotka vaativat irtautumista Siinasta, mikä usein onnistui hajaannuksen ja sotaherrojen tuen ansiosta. Vallankumouksellisten liike hajaantui Yuanin nimityksen johdosta, ja he alkoivat taistella keskenään vallasta.

Tämä johti ajan myötä siihen, että Siinan paikalle tuli useita pieniä valtioita, joista merkittävämmät ovat Ala-Siina ja Jiangxi. Nämä pienet valtiot vähitellen lopettivat keskinäiset sotimisensa ja tunnustivat toisensa legitiimeiksi valtioiksi, mikä sementoi Siinan hajoamisen. Nyt maailman väkirikkain alue on toipumassa sodista ja länsimaista jälkeenjäämisestä, ja alueen talous kasvaa hitaasti, mutta varmasti.

2. - Annamin sota - dekolonisaation aika, holokaustin jälkeen

Annam-niminen siirtokunta onnistui vapautumaan pitkässä ja raa'assa sisällissodassa kansallissosialistisen Burgundin vallan alta kansainvälisen painostuksen myötä ja Murkkilan tuen myötä. Ennen Siinaan kuuluneessa naapurivaltiossa, lähinnä etnisten annamilaisten asuttamassa Yuenanissa osoitettiin mielenkiintoa Annamin ja Yuenanin yhdistymiseen, ja uutta Annamin tasavaltaa alettiin suunnittelemaan yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa.

Uuden valtion valtiomuodosta ei kuitenkaan päästy sopuun. Yuenan oli kapitalistinen valtio, kun taas Annamissa hallitsi sosialistit Murkkilan vaikutuksen myötä. Kansa molemmissa maissa kannatti kapitalistista järjestelmää yrittäessä kopioida Siinan markkinataloutta harjoittavien teollistuvien maiden kasvua. Niinpä Yuenan, joka nimesi itsensä Annamin valtioksi ja julisti itsensä molempien valtioiden legitiimiksi hallitukseksi, hyökkäsi Annamin kansantasavaltaan, tukenaan Etelä-Annamissa piileskelleet oikeistosissit. Murkkilan poliittinen eliitti ei voinut katsoa sivusta, kun sosialistiseen maahan hyökätään, vaan painosti hallitusta järjestämään intervention sinne, ja pian Etelä-Annamiin ruvettiin rahtaamaan laivakaupalla aseita, tarvikkeita ja asevelvollisia.

Interventio käänsi pohjoisen onnistuneen hyökkäykseen pattitilanteeseen jääneeksi sisällissodaksi. Sota pitkittyi ja tuli yhä kalliimmaksi ja kalliimmaksi Murkkilalle, mutta sosialismia oli puolustettava. Annamin sota oli myös ensimmäinen sota, jonka tapahtumista uutisoitiin säännöllisesti television välityksellä, ja sodan kauhut oli nyt koettavissa olohuoneissa. Asiaa ei auttanut se, että maailman kapitalistiset tai muuten kommunismia vastustaneet valtiot tukivat avokätisesti Pohjois-Annamia rahallisesti ja materiaalisesti.

Sota oli Murkkilassa lopulta epäsuosittu, varsinkin asevelvollisten lähettämisen takia. Mielenosoituksia puhkesi ja nuoret ryhtyivät kansalaistottelemattomuuteen esimerkiksi polttamalla sotilaspassinsa. Lopulta hallituksen oli taivuttava ja vähitellen vähentää miehitystään Annamissa, sysäten vastuun taistelusta paikallisille. Lopulta, kun murkkilaiset joukot vetäytyivät kokonaan, sota palasi samaan tilanteeseen kuin ennen interventiota, ja Pohjois-Annam onnistui valloittamaan etelän nopeasti.

Annamin sota on erittäin nolo, mutta vaikutusvaltainen osa Murkkilan historiaa. Se osoitti muulle maailmalle, että Murkkila oli valmis puolustamaan aatetta ja etujaan rajojensa ulkopuolella, mutta myös, että suurvallatkin pystyy voittamaan sissisodankäynnillä. Murkkilan välit muun maailman kanssa heikkenivät. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu, vaan aloitettiin monivuosikymmeninen prosessi, jossa asevelvollisuuteen perustuneet kansanmilitiat korvattiin nykyaikaisella ja tehokkaalla ammattiarmeijalla, joka pystyy paremmin puuttumaan muun maailman asioihin.

Sodalla oli myös suuri vaikutus kulttuuriin: sodan aikana ja sen jälkeen siitä tehdyt elokuvat ovat edelleenkin suosittuja klassikoita, ja nämä elokuvat myös lisäsivät isänmaallisuutta Murkkilassa lihaksikkaiden sankarien taistellessa kieroja suuryrittäjien kätyreitä vastaan lippujen liehuessa. Toisaalta sota myös lisäsi isolationistia ja pragmaattisia taipumuksia yhteiskunnassa, jotka auttoivat myöhemmin Demokraattista puoluetta korvaamaan Kommunistisen puolueen Murkkilan hallitsevana puolueena.

Oma tapahtumani sijoittuu feodalismin ajalle, ennen Pyrenneiden sotia.

Sulttaanin valtameri

Niemi-Aasiassa syntynyt uusi uskonto, tuorein jatke abrahamilaisten uskojen jatkumoon, islam oli vakiintunut vallitsevan yläluokan uskoksi ja elämäntavaksi. Rauha oli vallinnut jo sukupolven ajan sitten islamin ankaran synnyinkamppailun, ja suuren miekkalähetyksen uudelleenjakamat rikkaudet alkoivat ehtyä niitä keränneiden aatelissukujen parissa. Profeetan kalifaattia uhkasi uusi sisällissota, suurempi kuin kiista siitä kuka perisi profeetta Muhammadin ja hänen seuraajiensa uskollisuuden.

Anatolian käskynhaltija, sulttaani Erem keksi eräänä päivänä varoventtiilin tälle valtakunnan yhtenäisyyttä uhkaavalle paineelle. Tämä päivä oli se, jolloin sulttaani oli lähtenyt tarkastamaan oman valtakuntansa mahtavinta satamaa Mermeristä. Sulttaani Erem keskusteli ahkerasti tulkin välityksellä satamaan tulleilta laivoilta heidän lähtösatamiansa ja niiden oloja. Häntä kiinnosti tietää, miten kaukaa kauppiaat purjehtivat Mermerikseen saakka.

Seleenien ja iirien kertomukset omista pienistä kuningaskunnista, ja kauempaa Afrikassa saakka purjehtineiden seiloreiden kuvaukset ihmeiden rikkaasta mantereesta istuttivat ajatuksen Eremin mieleen. Kahden päivän päästä kesken iltapäivän ruokalevon tämä ajatus sai lopullisen muotonsa, ja sulttaani Erem ponnahti divaaniltaan ylös riemuiten.

Anatolian sulttaanikunta kantaisi profeetan sanoman merille, ja siinä sivussa ohjaisi levottoman aatelin voimavarat Euroopan ja Koillis-Afrikan valtakuntia kohtaan. Kolmiomerta alkoivat piinata merirosvot, jotka toimivat kalifaatin erityisellä siunauksella.

Läntinen reitti Aasiaan - Maailmankaupan synty, kylmän vastaanoton jälkeen

Burgundin kuninkaan uskollisen alamaisen Emmanuel Richen ansiolista oli vertaansa vailla. Hän oli oppinut ja yliopistossa itseään sivistänyt henkilö, ja vielä sen lisäksi hän oli parhaimassa mieskunnossa oleva kuninkaan sotilas, jonka miekkailutaidot olivat vertaansa vailla. Mutta pelkkä rivisotilas hän ei myöskään ollut, vaan peräti Burgundin armeijan korkeimpia komentajia, ja hänellä oli takanaan monta voitokasta taistelua ja sotaa. Näiden lisäksi vielä hän oli taitava merenkulkija ja navigaattori. Historia tuntee hyvin hänen parhaat puolensa, sen sijaan hänen naisseikkailuistaan ja alkoholiongelmistaan on syystäkin vaiettu, niin hänen aikanaan ja jopa hieman tänä päivänäkin. 

Eipä ollut siis ihme että kuningas sijoitti tämän "jumalasta seuraavan" palvelijan erikoistehtävään. Tärkeä mauste-, silkki- ja muu kauppa Aasiaan oli retuperällä. Pelkästään jo matka sinne oli uuvuttavan pitkä. Sen lisäksi kauppalaivoja vainosivat reitillä merirosvojen ja kiukkuisten arabien lisäksi ajoittainen kehno merisää. Luotettavampi maareitti, eli silkkitie, Aasiaan oli taas aivan liian pitkäkestoinen. Burgundin akatemioissa oltiin jo pitkään spekuloitu vaihtoehtoista reittiä Aasiaan, joka kulkisi lännen kautta. Pohjoisessa asuvien kansojen tiedettiin purjehtineen kauas länteen ja löytäneen maata... eli siis Aasian!

Richen otti tehtävän vastaan ja lähti viiden laivan iskuosastonsa kanssa etsimään reittiä. He purjehtivat Burgundista ensin läntisen Afrikan rannikolle Burgundin kauppaasemille, josta lähtivät valtameren ylitykseen. Matka oli odotettua pitempi ja sitä vaivasi huono merisää, pari kapinaa ja keripukki. Tästä huolimatta, juuri kun Richen oli menettämässä toivonsa, he löysivät maata. Manner se ei ollut vaan iso trooppinen saari alkuasukkaineen. Retkikunta huomasi pian että lännessä olisi lisää saaristoa tutkittavaksi. Löydetty saari nimenttiin Port Richeksi ja sinne perustettiin Amerikan ensimmäinen eurooppalainen siirtokunta. 

Helle lienee vienyt luovuuteni rippeetkin, kun tapahtumaa ei tahdo syntyä. Minut voi tällä fokuksella skipata, ettei tule loputonta odotusta.