Jossain Saukkonehmin kaupungin keskustassa
"Osaapas täällä olla tähän aikaan perkeleen kuuma, vielä tähänkin aikaan." tuskaili eräs kalnilainen mies hotellihuoneeseensa tultuaan, ennen kuin kääntyi pikkolonsa puoleen, "Eikö täällä ilmastointi toimi vai mitä helvettiä?"
Pikkolo vastasi hieman anteeksipyytävään sävyyn: "Herra maatalouskomissaari, ilmastoinnissamme on hieman häikkää nyt, mutta vakuutamme kyllä, että huoneessanne ei tule olemaan ihan näin tukala."
"Parempi perkele olla!" äksyili maatalouskomissaari
"Kajvas kulta, yritä rauhoittua." totesi hänen vaimonsa, "Tiedän, ettet ole iloinen, että toveri Kuelmesola passitti sinut vierailemaan ja tarkastamaan paikallisia yhteistiloja, mutta ainakin pääsemme pois Kalnin kylmyydestä."
"Vannon DDR:n johtajien mielenterveyden rapistumisen nimeen Joanne, etten enää ikinä valita Kalnin sumuista ja sateista tämän reissun jälkeen." vastasi komissaari samalla, kun kaatoi itselleen vettä kannusta ja katsahti sitten pikkoloon päin
"Kiitos laukkujemme kantamisesta, voitte nyt poistua."
Teollisuuskomissaari otti lompakkonsa taskustaan ja kaivoi sieltä muutaman lantin pikkololle, joka poistui huomattavasti iloisempana huoneestaan jättäen komissaarin vaimonsa kanssa kahdestaan. Komissaari otti sitten vesilasinsa ja meni sängyn reunalle istumaan vaimonsa viereen. Hän ei sanonut sanaakaan, vaan katsoi lasiaan hieman apeana.
"Tehran kuolema edelleenkin vaivaa sinua?" vaimo rikkoi hiljaisuuden
"Tuntuisi jotenkin sydämettömältä sanoa, että ei ." vastasi komissaari
"Minäkään en voi sanoa, ettenkö ole asiasta vielä surullinen, mutta meidän on pysyttävä vahvana. Me emme voi antaa itsemme lamaantua vaikeuksien takia loputtomasti. Ymmärrän kyllä, että asian käsittelyssä voi kestää, mutta joskus sekin pitää saada valmiiksi." rohkaisi Joanne
"Tiedän, en haluaisi, että Tehrakaan koskaan olisi vatvonut ongelmiaan loputtomasti." vastasi Kajvas ja joi hieman vettä ennen kuin jatkoi:
"En olekaan kertonut vielä yhtä syytä, miksi otan asian raskaasti."
"Mikä se sitten on?"
"Äh, no kun meidän suvussa lapset on tehty kohtuullisen aikaisin ja minunkin vanhemmat ja heidän vanhempansa ovat suhteellisen nuoria. Itse menin heihin verrattuna kohtuullisen myöhässä naimisiin ja minulla ei ole edelleenkään lapsia." selitti Kajvas
"No mutta toisaalta vanhempasi eivät olleet sinun iässäsi komissaareja. Sinä rehkit erittäin kovaa ennen kuin tapasit minut, ei siinä kiireessä kerkiä hoitamaan lapsia."
"Olet aivan oikeassa, mutta pelkään, että pian on jo liian myöhäistä, tiedäthän."
"Haha, älä viitsi", naurahti Joanne, "Meidän suvussa vaihdevuodet ovat tupanneet tulla varsin myöhään."
"Ehkä tuo oli vähän tyhmästi sanottu." vastasi Kajvas pienen viipeen jälkeen
"Jos loukkaantuisin paskasta huumoristasi, en olisi kanssasi naimisissa." heitti Joanne
Kajvas joi hieman vettä lasistaan, kun huoneen lankapuhelin yhtäkkiä soi.
"Kukahan siellä soittaa, työpuhelut kyllä tulee kännykkääni." ihmetteli Kajvas ja nousi vastaamaan.
"Huone 207, maatalouskomiss..."
KALNIN KOMMUNISTINEN TYÖVÄENPUOLUE ILMOITTAA
Meitä sattuu ja koskettaa hyvin hirveästi ilmoittaa, että toveri maatalouskomissaari Kajvas Tammilehto vaimoineen on kuollut attentaatissa. Maatalouskomissaari oli Saukkonehmin maakunnassa ja kaupungissa tutustumassa paikallisiin yhteistiloihin, kun hänen huoneeseensa piilotettu pommi laukesi, tappaen miehen välittömästi. Hänen samassa huoneessa ollut vaimo Joanne vietiin kriittisessä tilassa Saukkonehmin sairaalaan, jossa hän kuoli vammoihinsa. Lisäksi viereisen huoneen asukas haavoittui lievästi.
Pommiattentaatin tekijöistä ei ole vielä tietoa, mutta todennäköisin vaihtoehto on maassa toimivat antisosialistiset ja kalnilaisvastaiset järjestöt, jotka vastustavat hallintoamme Luabalassa sekä hengellistä liittoa kalnilaisten ja luabalalaisten kansojen välillä. Turvallisuuskomitea tutkii tapausta ja vannoo saattavansa tekijät tuomittavaksi. Pommiattentaatti ei aiheuta muutoksia normaaliin, ja Luabala sekä Kalni yleisesti ottaen ovat edelleen turvallisia vierailla.
Toveri Tammilehto oli 35-vuotiaana Kalnin sosialistisen kansantasavallan komissaarineuvoston nuorin jäsen. Hänen puoluetoverinsa ja perheenjäsenensä muistelevat häntä ahkerana ja täsmällisenä työntekijänä, joka oli iloinen voidessaan pyhittää elämänsä puolueen ja maan hyväksi työskentelyyn. Hänen ahkeruutensa ja uskollisuutensa johtikin miehen nopeaan urakehitykseen, ja toveri Tammilehton kuolema tuleekin vaikuttamaan puolueemme toimintaan väliaikaisesti negatiivisesti, sillä isänmaamme todellakin tarvitsee enemmän Tammilehton kaltaisia kansalaisia.
