Elymon laivasto
Marina di Elymo
Elymon vanhimmat vakiintuneet palvelushaarat ovat sen laivasto ja sen alaisuudessa toimiva merijalkaväki. Merenkäynnin taitoja Elymossa on vaalittu jo antiikin ajoista saakka. Itse laivasto instituutiona tavoittelee liki tuhannen vuoden pituista jatkumoa, ja se on peruja 1100-luvun Elymoin saarten yhdistymisestä ja sen aloittamasta aggressiivisesta ulkopolitiikasta entisiin alusmaihin Maailmanmeren rannikoilla.
Laivaston alaisuuteen perustettu merijalkaväki omaa myös monisataisen perinteen, ja kyseisen aselajin historia voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: 1700-lukua edeltäneet aseistetut seilorit joiden tehtävät käsittivät laivojen valtauksen ja niiltä puolustautumisen, vuosien 1741-1882 välisen merijalkaväen joka operoi komppanian kokoisina osastoina laivoilta käsin ja teki maihinnousuja, ja vuoden 1882 reformien jälkeisen modernin merijalkaväen joka toimii prikaateina ja divisioonina armeijoiden veroisena sotavoimana.
Kolmas merellinen aselajinsa on laivaston lentojoukot, jotka aloittivat laivaston tiedustelulentoveneinä 1920-luvulla, ja kehittyivät Keisarikunnan ja Neuvostoliiton suursodassa lentokannella varustetuila tukialuksilta toimiviksi lentolaivueiksi.
Laivaston, laivaston lentojoukkojen ja merijalkaväen jäsenet kaikki ovat usean vuoden sopimuksella palvelevia ammattilaisia.
Vahvuus:1 merijalkaväen eliittidivisioona
8 merijalkaväen divisioonaa
2 lentotukialusryhmää (ja tukialuslentolaivueet)
9 hävittäjälaivuetta
7 sukellusvenelaivuetta
DoktriiniLaivaston tärkeimmät velvollisuudet ovat puolustaa Elymoin saaria, ja turvata valtion ulkopoliittisia intressejä maailmalla, olivatpa ne humanitääristä apua, yhteistyötä toisten maiden kanssa tai vähemmän hienovaraisesti sotavoiman käyttöä.
Rauhan aikana laivaston joukko-osastoja voidaan levittää käynnissä olevien operaatioiden tarpeiden mukaan, mikä käytännössä voi tarkoittaa hävittäjälaivueiden ja yhden lentotukialuslaivueen kiertoa merillä, samalla kun kaikki sukellusveneet ja toinen lentotukialusryhmä pysyvät kotisatamissaan.
Sodan aikana laivaston joukko-osastot jakautuvat kahteen operatiiviseen laivueeseen, jotka rakentuvat maan lentotukialusryhmien ympärille. Näistä ainakin toisen laivaston on aina pysyttävä Elymon aluevesillä turvaamassa saaria.
Lentojoukkojen ensisijainen tehtävä on turvata kotialuksensa ja sen operatiivisen laivue vihollisen ilma-aseelta, ja tukea merijalkaväen operaatioita.
Merijalkaväen doktriini nojaa tulivoiman massiiviseen keskittämiseen, ja maihinnousujen tekemiseen laivaston ja laivaston lentojoukkojen tukemana. Tulivoimainen tykistö ja panssarit ovat merijalkaväen ensisijaiset työvälineet luoda oma tulivoiman keskitys.
Joukko-osastot ja aluksetElymon kansalaiskaarti että merijalkaväki käyttävät prikaatia pienimpänä yhtenäisenä kokonaisuutena, joka kykenee operoimaan itsenäisesti taistelukentällä. Elymon sotavoimien tämänhetkisessä organisaatiokaaviossa yksi divisioona käsittää kaksi prikaatia ja muutaman erillisen rykmentin joka toimii suoraan divisioonan komennon alaisuudessa. Toisin sanoen, divisioona voidaan halkaista kahdeksi prikaatiksi tarpeen vaatiessa.
Mekanisoitu prikaati
Mekanisoitu prikaati on merijalkaväen perusta. Ne ovat lukuisia, ja kansainvälisissä operaatioissa toimivat myös rauhaa turvaavissa tehtävissä. Ne koostuvat mekanisoidusta jalkaväestä, tiedustelusta, motorisoidusta tykistöstä ja logistiikasta. Divisioonan alaiset helikopteriosastot tukevat myös mekaanisoituja prikaateja. Kulkuvälineinä käytetään autoja, panssariautoja, rekkoja, amfibisia miehistönkuljetusvaunuja ja maihinnousulaivoja. Taisteluun käydään jalan, panssariautoin, miehistönkuljetusvaunuin ja kevyillä tankintuhoajilla.
Panssaroitu prikaati
Panssaroitu prikaati on merijalkaväen tulivoiman ehdoton kärki. Ne koostuvat taistelupanssarivaunuista, mekanisoidusta jalkaväestä, tiedustelusta, motorisoidusta tykistöstä ja logistiikasta. Divisioonan alaiset helikopteriosastot tukevat myös panssaroituja prikaateja. Kulkuvälineinä käytetään panssariautoja, amfibisia miehistönkuljetusvaunuja ja maihinnousulaivoja. Taisteluun käydään jalan, panssariautoin, miehistönkuljetusvaunuin ja panssarivaunuin.
Helikopteriprikaati (ei käytössä)
Helikopteriprikaati on merijalkaväen tällä hetkellä käyttämätön joukko-osasto. Niistä luovuttiin 2000-luvulla reaktiona rauhanturvaamisen muuttuneeseen luonteeseen, ja helikopteriosastot jaettiin divisioonien kesken uusiin tehtäviin. Helikopteriprikaati käytti kulkuvälineinään autoja, rekkoja, amfibisia miehistönkuljetusvaunuja ja kuljetushelikoptereita. Tehtäviin, mikä ei välttämättä tarkoittanut taistelua, käytiin jalan, miehistönkuljetusvaunuin ja helikopterein.
Etrusca-luokan lentotukialus
1970- ja 1980-luvuilla rakennetun Etrusca-luokan alukset korvasivat Elymon vanhemmat, Keisarikunta-Neuvostoliitto-suursodan aikaiset lentotukialukset. Niiden kyytiin mahtuu kaksi täyttä lentolaivuetta ja vähän päälle lentokoneita, ja useita helikoptereita. Lisäksi alus itse kantaa ilmatorjunta-ohjuksia ja konetykkejä vihollisen lentokoneiden ja merimaaliohjuksien torjumiseen.
Hävittäjälentue, Dettori-Aiello-Ingrao Tempesta Navale
Vuosituhannen vaihteessa käyttöön otettu Tempesta on Elymon laivaston ja myös ilmavoimien iskunyrkki. Tämä monitoimikone kykenee kantamaan monen moista ohjusta ja pommia maa-, meri- ja ilmakohteita vastaan, ja silla on teoreettinen kyky myös iskemään ydinaseilla jos Elymo sattuu kehittämään sellaisen.
Maataistelukonelentue, Noe Industrie Aeronautiche Weihe/Saccheggiatore II (lisenssi)
Merijalkaväen maataistelutehtäviin suunniteltu Weihe/Sacchegiatore II on koottu ja osittain rakennettu lisensillä Elymossa. Tämä kone kykenee ohjatun moottorityönnön avulla nousemaan ja laskeutumaan pystysuoraan, ja kykenee toimimaan myös pienemmiltä lentotukialuksilta. Erittäin houkuttelevaksi ja tehtäväänsä sopivaksi sen kuitenkin tekee koneen kyky pysyä taistelualueella pitkään ennen tankkauksen tarvetta. Huonona puolena Weihe/Saccheggiatore II ei pysty ylittämään äänen nopeutta, joka tekee siitä haavoittuvaisen.
Boi-luokan telakka-alus
1980- ja 1990-luvuilla rakennetun Boi-luokan alukset edustivat uutta taktista ulottuvuutta merijalkaväen operaatioissa. Helikoptereille tarkoitettu lentokansi tarjosi uuden kuljetuskeinon maihinnousualusten rinnalla, ja nyttemmin Boi-telakka-alukset voivat myös kuljettaa ja operoida tarpeen vaatiessa Weihe/Saccheggiatore II-lentokoneita. Kolmen maihinnousualuksen ja useiden helikoptereiden kapasiteetti takaavat kyvyn kuljettaa pienen pataljoonan edestä merijalkaväkeä ja noin 30 taisteluajoneuvoa. Omana aseistuksenaan Boi-luokalla on vain kaksi 80mm tykkiä.
Thunnini-luokan ohjushävittäjä
1980- ja 1990-lukujen vaihteessa rakennetut Thunninit ovat omassa kokoluokassaan suuremmasta päästä olevia hävittäjäaluksia. Kuten niiden luokkanimi vihjaa, ne kantavat lukuisaa merimaali- ja risteilyohjuksien arsenaalia ruumassaan. Tämän alusluokan tehtävänä on toimia lippulaivoina hävittäjälaivueille, jotka koostuvat pienemmistä fregateista.
Cavedano-luokan monitoimifregatti
2000-luvulla rakennetut Cavedanot edustavat laivaston uusinta aluskantaa, häiveominaisuuksineen ja perinteisen kannen poistamisella. Cavedano-fregatit ovat myös suunniteltu tulevaisuudessa tehtävien laajennus- ja muokkaustöiden varalle alusluokan käyttöiän pidentämiseksi. Tämän fregatin aseistus käsittää konetykkejä, ohjuksia, torpedoja ja syvyyspommeja.
Trota-luokan fregatti
Etrusca-lentotukialusten saattoaluksiksi tarkoitetut Trotat ovat laivaston vanhinta ja myös pienintä alusmallia tällä haavaa. Ne kuitenkin pystyvät huolehtimaan tehtävänsä kiitettävästi, olipa se sukellusveneiden metsästystä, ilmatorjuntaa tai merirosvojen pysäyttämistä humanitäärisen avun turvaamisen varjolla.
