Kevään levottomuudet

Virallista

Ilion ilmaisee syvän huolensa Kalnin tapahtumista, ja kehottaa kaikkia osapuolia rauhallisuuteen.

Ilion ilmoittaa sulkeneensa Ilionin ja Kalnin välisen rajan muilta kuin Kalnista mahdollisesti palaavilta Ilionin kansalaisilta, jotka pyritään evakuoimaan mahdollisimman nopeasti. Rajajoukot Kalnin vastaisella rajalla on asetettu hälytystilaan.

Salaista Kansallisen yhtenäisyyden neuvostolle

Ilion ilmoittaa, että ei tunnusta Kansallisen yhtenäisyyden neuvostoa Kalnin viralliseksi hallitukseksi. Koska KYN on kuitenkin ottanut sotilaallisesti haltuunsa Ilionin rajan läheisyydessä olevat alueet, Ilion on valmis käymään matalan tason paikallisia keskusteluja asioiden käytännön järjestelyistä - ensisijaisesti Ilionin kansalaisten evakuoinnista rajan kautta, sekä rajavyöhykkeellä mahdollisesti tapahtuvien sotilaallisten välikohtausten välttämisestä. Ilionin joukot ovat joka tapauksessa valmiit puolustamaan Ilionin rajavyöhykettä ja alueellista koskemattomuutta, joten ehdotamme, että vetäisitte turvallisuusjoukkojanne rajan välittömästä läheisyydestä esimerkiksi 10 kilometrin etäisyydelle, jotta mikään paikallinen välikohtaus ei johtaisi turhaan sotilaalliseen konfliktiin Ilionin kanssa.

Onko KYN valmis toimimaan Ilionin ehdottomalla tavalla?

Salaista

Ilionin pyynnöt ovat neuvoston mielestä kohtuullisia, ja olemme valmiita pitämään joukkomme ehdottamanne välimatkan päässä rajalta, kuitenkin säilyttäen oikeuden tarvittaessa myös siirtää niitä lähemmäs. Lisäksi olemme valmiita keskustelemaan kansalaistenne evakuoinnista tarvittaessa.

Kansallisen yhtenäisyyden neuvosto

Virallista, Kansallisen yhtenäisyyden neuvosto

Kansallisen yhtenäisyyden neuvosto kiittää Elymoa ja Suomea heidän antamastaan tunnustuksesta ja poliittisesta tuesta, sekä luottamuksesta neuvoston kykyyn hallinnoida ja vapauttaa Kalni.

Kansallisen yhtenäisyyden neuvoston puheenjohtaja Kajno Nohrmehs

Hotelli Uelvas, Maensikkon keskusta

Hotelli Uelvas, joka oli nimensä mukaisesti ylväs ja korkea valkoinen rakennus keskellä Maensikkon keskustaa, oli ollut pitkän aikaa tyhjillään. Turismi Kalnissa oli kärsinyt jo vuodenvaihteen levottomuuksista, ja Kalnin saama negatiivinen julkisuus esimerkiksi Aurlandin asioihin sekaantumisesta, ydinaseprojektista ja Luabalan selkkauksesta saivat hotellin laittamaan lapun luukulle jo ennen vallankaappausta. Uelvas oli sopivasti lähellä pääsihteeristöä, ja tyhjillään ollut hotelli osoittautui hyväksi paikaksi säilyttää armeijan pidättämiä henkilöitä.

Kuultuaan, että armeija oli saanut pidätettyä sen päällikön Artur Ravtapelton, Nohrmehs meni näkemään ystäväänsä, jonka hän pidätytti, varmuuden vuoksi. Hän meni henkivartijoidensa kanssa hotellin ylimpään kerrokseen, jossa kaikkein arvokkaimpia vankeja pidettiin kattohuoneistoissa, ml. kenraali Ravtapelto. Kun Nohrmehs saatettiin oikean huoneen ovelle, ja ovi avattiin, Nohrmehs näki sängyllä istuvan Ravtapelton. Ravtapelto katsahti kohti Nohrmehsia, mutta ei sanonut mitään. Nohrmehs astui sisään ja yritti tervehtiä Ravtapeltoa ystävällisesti:

"No mutta Artur, miten menee?"

Ravtapelto katsahti taas Nohrmehsia hetken, ennen kuin sain vastattua:

"Ihan hyvin kai - ottaen huomioon, että Kalni on nyt vallankaappauksen kohteena ja pian varmaan alkaa sisällissota, ja olen pidätettynä ystäväni toimesta."

"Valitettavasti en voinut ottaa riskiä. Eihän sinua ole kohdeltu kaltoin?"

"No jos sitä ei lasketa, että minua ei päästetä pois täältä ja kuolen tylsyyteen täällä katsoen sinun kansallisen yhtenäisyyden neuvostosi propagandaa, niin ei, minua ei ole kohdeltu kaltoin."

Nohrmehs ei vastannut mitään, ja hetken päästä Ravtapelto jatkoi:

"Sinä sitten todella teit sen?"

"Tein mitä?" vastasi Nohrmehs, tietäen mistä Ravtapelto puhui, mutta hän halusi silti, että Ravtapelto sanoi sen ääneen

"Sinun pikku sotaretkesi." tuhahti Ravtapelto, ennen kuin jatkoi pienen tauon jälkeen:

"Tiedäthän, olisit voinut valita vihollisesi paremmin. Ajattelitko ollenkaan, että Kalni oli solminut Daksan ja Neuvostoliiton kanssa puolustussopimuksen, joka velvoittaa heitä auttamaan Kalnia esimerkiksi tälläisissä tilanteissa?"

"Eivät he aio auttaa." vastasi Nohrmehs puolustuskannalla, koittaen peittää, että tämä puolustussopimus ei todellakaan käynyt hänen mielessään

"Ai miten niin ei? Neuvostoliitolla on 200 000 sotilasta, joista 50 000 on eliittisotilaita. Lisäksi heillä on pommikoneita aika reilusti. Tämä on siis vain heidän rauhan ajan vahvuutensa, tarvittaessa he saavat vielä miljoona sotilasta reservistä. Lisäksi Neuvostoliitto - toisin kuin Kalni varsinkin näin sinun tempauksesi myötä - on vakaa yhteiskunta, joten heille on triviaalia lähettää halutessaan vaikka koko rauhanajan armeijansa Kalniin."

"Kuule, tein mitä piti. Olin tässä ennen tätä järjestyksen palautusta käymässä pääsihteeristössä ja kuulin sattumalta varapääsihteerin vehkeilevän jotakin, ja kuulit varmaan jo, miten hän oli viestitellyt Stasin kanssa."

"Kyllä, kaukonäkö ei muusta pauhaakaan. Ja missähän toveri Sohraselga on nyt? Onko hän tässä hotellissa, kuolleena jossain ojassa, vai paennut?"

"Paennut, mutta vain väliaikaisesti, hänet..."

"Niinpä niin, se, kenet piti tappaa, ei olekaan tapettuna. Hienoa. Entäs sitten nämä sinun liittolaisesi? Telkkarista kuului, miten olit saanut tukea Elymolta ja Suomelta. Eli siis puolifasistiselta valtiolta, joka ei saa joukkojaan Ilionin läpi ja avoimesti fasistiselta valtiolta, joka on suurmantereen toisella puolella. Mitenkäs ajattelit heiltä saada apua? Oletko edes saamassa apua?"

"En, mutta..."

"Ajattelitko ollenkaan, että tuletko saamaan mitään tukea, kun veljeilet avoimesti fasistisen valtion kanssa? Mitä veikkaat, tykkääkö esimerkiksi Ilion tai Saarimaa, kun naapuriin nousee fasistinen valtio? Ilionilaisiakin on täällä miljoonia, he varmasti pitävät tästä hallinnosta myös."

"Kuules nyt, minulla ei ole..."

"Niin, Saarimaasta puhuen, hekin olisivat olleet parempi liittolainen. He ovat sentään lähellä ja..."

"Hiljaa!"

"Olisit nyt edes perkele ruvennut anarkistiksi, niin ehkä me eletään hieman kauemmin nyt..."

"HILJAA!"

Nohrmehsin huutamisen jälkeen molemmat havahtuivat käytävältä kuuluvaan huutamiseen ja koputtamiseen. Hetken aikaa kuunneltuaan sitä Ravtapelto kysyi:

"Kerrohan, jos olen väärässä, mutta eihän tuo vain ole toveri Kuelmesola huutamassa?"

"Entä sitten vaikka olisikin?"

Ravtapelto alkoi jälleen spekuloimaan, tällä kertaa ironisella ja lässyttävällä äänensävyllä: "Koska jos Kuelmesola on pidätettynä täällä, ja Sohraselga taas on paennut, niin on mahdollista, että taistelukumppaninasi on nimenomaan nyt toveri varapääsihteeri Matje Sohraselga, ja en tiedä, oletko koskaan keskustellut hänen kanssaan, mutta voin sanoa, että hän ei ole kovin mukava ihminen. Itseasiassa, hän on-"

Nohrmehs alkoi kävellä pois huoneesta kuuntelematta Ravtapeltoa loppuun. Ovella hän kääntyi vielä Ravtapeltoon päin ja tokaisi:

"Minun piti pyytää anteeksi pidättämistäsi ja vakuuttaa, että tämä on väliaikaista, mutta nyt olen iloinen, että pidätin sinut."

"Voj Kajno, olisit täysin eri ihminen, jos et olisi noin impulsiivinen ja helposti suuttuva."

Nohrmehs ei vastannut mitään, vaan käveli pois vartijoiden laittaessa oven jälleen kiinni.

---

Tilanne Kalnissa ei ole varsinaisesti muuttunut. Kumpikaan osapuoli ei ole liikuttanut joukkojaan tai muuten pyrkinyt laajentamaan de facto hallussaan pitämäänsä aluetta vielä. Kansallisen yhtenäisyyden neuvoston kohdalla kyse on siitä, että ylipäätään pitäisi ensin saada hallinto kuntoon jo valmiiksi hallussa pidetyissä alueissa. Toisaalta Nohrmehs luottaa myös siihen, että pitäessään hallussaan enemmistöä armeijasta ja pääkaupunkia hänellä on tarpeeksi auktoriteettia saadakseen täyden vallan Kalnissa ja että tilanne loppuu pian. Puolue taas tiedostaa olevansa nyt altavastaaja ja se on päättänyt pysyä asemissaan Kurjalassa, kunnes se saa tukea muilta sosialistisilta mailta.

Kalnin kansanarmeijan meri- ja ilmavoimat ovat olleet hieman hitaita reagoimaan tapahtumiin, ja maavoimien läsnäolosta johtuen laivasto ja ilmavoimat ovat yleisesti ottaen siirtyneet sille puolelle, jonka hallussapitämillä alueilla he sattuivat pitämään laivojaan ja lentokoneitaan, eli vallankaappaajat saavat käyttöönsä yhden risteilijälaivueen, yhden hävittäjälaivueen ja yhden sukellusvenelaivueen, kun taas puolueella on nyt kolme hävittäjälaivuetta ja kaksi sukellusvenelaivuetta. Lisäksi vallankaappaajat saavat kolme modernia hävittäjälentuetta, ja puolue saa kolme modernia ja kaksi kevyttä hävittäjälentuetta.

Kumpikaan osapuoli ei ole vielä aloittanut asevelvollisten värväämistä. Molempien osapuolten tueksi kuitenkin nousee enemmän tai vähemmän spontaanisti vapaaehtoisia, molemmille osapuolille kahden divisioonan verran. Koska nämä vapaaehtoiset ovat suureksi osaksi yli reservi-iän, osa reilustikin, ja koska molemmat osapuolet pitävät vielä yllä mahdollisuutta asevelvollisten kutsumisesta palvelukseen, eikä siksi näille anneta kaikkia asevelvollisille kuuluvia varusteita ja aseita, joukot ovat kevyttä tasoa.

Kalnin kansallisen yhtenäisyyden neuvoston kansallismielinen retoriikka ja vapaaehtoisten ilmoittautuminen ja aseistus ovat aiheuttaneet hyvin ikävän ja neuvoston kannalta kiusallisen ilmiön, nimittäin Kalnin suuret ilionilaisperäiset vähemmistöt, troijalaiset ja traakialaiset, ovat kohdanneet väkivaltaa, erityisesti Ilionin rajaa vasten sijaitsevassa Puhjarantan maakunnassa. Kansallismielisten väkijoukot ovat käyneet polttamassa ilionilaisten taloja ja yrityksiä sekä ajaneet heitä pois kotoaan. Muutamia on jopa lynkattu tai muuten tapettu heidän osoittaessa vastarintaa. Väkivaltaa on esiintynyt sekä vallankaappaajien pitämillä alueilla että neutraalimmilla alueilla. Armeija on hallussa pitämillään alueillaan kannustanut ja auttanut väkijoukkoja pahanteossaan, ja muualla poliisi ja turvallisuuskomitea ovat joutuneet hiljaisesti hyväksymään etnisen väkivallan pitääkseen edes jonkinlaisen kontrollin.

Luabalassa vireillä ollut matalan tason konflikti itsenäisyyden puolesta on saanut ponnetta emämaassa tapahtuvista levottomuuksista. Jo aikaisemmin alkanut yleislakko on levinnyt jo Saukkonehmin kaupunkiin, ja armeijan ulottumattomissa on pieniä levottomuuksia ja mielenosoituksia itsenäisyyden puolesta. Luabalan kansan vapautusrintama ei ole vielä aktivoitunut tai saanut taistelijoitaan liikkeelle, ja toisaalta yleinen mielipide on, että Kalnin selkkausten voittaja tulee valtaamaan Luabalan takaisin itselleen. Tämä toisaalta heijastuu myös paikalliseen armeijaan, jonka lojaalius puoluetta kohtaan komentajien ilmoituksesta huolimatta ei ole kuitenkaan varma. Paikallista syntyperää olevat sotilaat eivät ole lievästi sanottuna kovin motivoituneita taistelemaan kummankaan osapuolen puolella, ja tämä onkin johtanut joukkokarkuruuteen, joka syö peräti yhden divisioonan verran joukkoja Luabalan armeijakunnasta.

Neutraalimmilla alueilla voi myös huomata kolmannen osapuolen syntymän, nimittäin demokratiasta ja vapaudesta kiinnostuneet kansalaiset, jotka vuodenvaihteen levottomuuksien jälkeen pakotettiin maan alle, ovat nousseet. Vuodenvaihteen levottomuuksien jälkeiset puhdistukset ovat kuitenkin sekä konkreettisesti vähentäneet mahdollisia mielenosoittajia että myöskin pelotelleet puhdistuksista selvinneitä lopettamaan toimintansa. Silti, pientä toimintaa vapauden ja demokratian puolesta on käynnissä. Mielenkiintoista on, että näiden demokraattisten toimijoiden retoriikassa painotetaan kaikkien hallitusten ja kaiken valtiovallan pahuutta. Kenties kyse on vain sen korostamisesta, että sekä työväenpuolue että neuvosto ovat huonoja vaihtoehtoja, mutta kenties kyse voi olla myös ideologisista vaikutteista Saarimaalta päin. Toisaalta ulkomaalaista apua nämä toimijat eivät ole saaneet.

Kalnin sosialistisen kansantasavallan ulkoministerin Ellittug Puhsaskoskin kerrotaan hakeutuneen omaehtoisesti kansallisen yhtenäisyyden neuvoston luo tarjoamaan tukeaan. Puhsaskoski vaati ulkoministerin paikkaa neuvostossa, mihin neuvosto suostui, tunnustaen hänen tiukan kansallismielisen linjansa. Lisäksi neuvosto yrittää saada legitimiteettiä itselleen ottamalla mukaan vanhan hallinnon johtohenkilöitä.

Osapuolten hallussapitämistä tiedoituskanavista voi saada vinkkiä, miten valmiita osapuolet ovat kompromissiin. Osapuolten vallassa olevissa tuomioistuimet ovat nimittäin tuominneet toisen osapuolen johtajat poissaolevina kuolemaan maanpetoksesta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Armeijan pidättäminä olevien Kuelmesolan ja Ravtapelton kohtalosta ei ole vielä julkisuudessa mitään tietoa ja heidän uskotaan olevan vieläkin elossa. Mahdollisuus Kuelmesolan elossaolemisesta ei ole kuitenkaan estänyt varapääsihteeri Sohraselgaa julistamasta itseään pääsihteeriksi, ja hakee nyt muista maista tunnustusta uudelle viralleen.

EDIT: OOC: Lisäsin nyt aloitusviestiin myös kalnilaisten joukkojen sijainnit maakuntakartalla

Salaista

Kansallisen yhtenäisyyden neuvosto pitää maassamme asuviin vähemmistöihin kohdistettua väkivaltaa hyvin valitettavana, mutta valitettavasti meidän vapautustyömme on heikentänyt valtiovallan valtaa maassamme, mikä on johtanut tälläiseen ikävään ilmiöön. Valitettavasti joudumme toteamaan, että emme välttämättä pysty suojelemaan ilionilaisperäisiä henkilöitä väkivallalta, vaikka yritämme tietenkin, ja olemme täten valmiita päästämään heidät halutessaan rajan yli.

Kansallisen yhtenäisyyden neuvoston ulkoministeri Ellittug Puhsaskoski