Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123 
|
Post by Arvid on Feb 24, 2020 16:36:50 GMT 2
SED:n 12. puoluekokous ja sosialististen valtioiden rauhankonferenssi
Maailman edistykselliset voimat kokoontuvat
Helmikuun kahdeskymmenesneljäs, Daksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen 12. puoluekokouksen avajaispäivä, valkeni aurinkoisena lähes kaikkialla Daksassa. Vaikka lämpötilat jäivätkin hienoisesti pakkasen puolelle, olivat nämä harvinaislaatuiset auringonsäteet kuin lempeä lupaus pian koittavasta keväästä kuukausia jatkuneen harmauden, märän räntäsateen ja loskan päätteeksi. DDR:n pääkaupunki Wiesel oli maata johtavan puolueen suurtapahtuman kunniaksi siivottu ja koristettu juhlavaksi: punaliput ja DDR:n harppiliput, viirit, aatteenpunaiset kankaat, propagandaplakaatit, banderollit ja muut asiaankuuluvat somisteet riippuivat katujen yllä ja rakennusten seinillä. Eikä työn raskaan raatajiakaan ollut unohdettu: muistinvirkistyksenä sosialistisesta hyvinvointivaltiosta Konsum-elintarvikemyymälöiden hyllyt olivat poikkeuksellisen täynnä ja hedelmäosastojen laareihin olivat kuin taikaiskusta ilmestyneet banaanit, ananakset ja appelsiinit, joita tavanomaisesti ei näillä leveysasteilla talvisaikaan näkynyt. Lisäksi useilla pääkaupunkiseudun työpaikoilla puoluekokouksen avajaispäivä oli vapaapäivä. Tosin lähinnä siksi, että rakkaalle puolueelleen kiitolliset työläiset voisivat näin osallistua puoluekokousta seuraamaan saapuvien kansainvälisten arvovieraiden vastaanottoseremonioihin. ***
Wieselin laitamilla sijaitseva Lindowin kansainvälinen lentoasema oli puoluekokouksen avajaispäivän aamuna suljettu kokonaan muulta liikenteeltä. Vilinää ja vilskettä siellä kuitenkin riitti, sillä DDR:n tärkeimpien liittolaismaiden valtionpäämiesten, Neuvostoliiton presidentti Vasili Popovin ja Kalnin kommunistisen työväenpuolueen pääsihteeri Emile Kuelmesolan seurueineen oli määrä saapua piakkoin. Näitä kunnianarvoisia tovereita vastassa olisivat pääsihteeri Ernst Heideckerin, tämän puolison Ilse Heideckerin ja DDR:n hallituksen lisäksi melkoinen määrä kotimaan ja kansainvälisten tiedotusvälineiden uteliaita edustajia. Puoluekokouksen ja sen kanssa rinnakkain pidettävän sosialististen valtioiden rauhankonferenssin rauhaa ja ystävyyttä uhkuvan imagon korostamiseksi sotilaallisia vastaanottoseremonioita kunniakomppanioineen ja orkestereineen ei tältä erää nähtäisi, mutta vastaanottojuhlallisuuksien puitteet olivat yhtä kaikki suureelliset ja peridaksalaiseen tyyliin viimeistellyt. Punaiset matot olivat valmiina, kolmen sosialistisen valtion liput liehuivat ylväästi tuulessa ja kymmenien tuhansien ihmisten joukko seisoi vastaanottoalueen laidalla liput, punaiset muovikukat ja banderollit käsissään. Kaikki oli valmista. Pääsihteeri Ernst Heidecker patsasteli hyväntuulisena ja hymyileväisenä televisiokameroiden edessä yhdessä hallituksen harmaahapsisten ministereiden ja puoluejohdon kanssa. Alkuvuonna maata riivannut opposition hulinointi oli pistetty kovin ottein kuriin, taloustilanteeseen oli saatu väliaikaista helpotusta ja tulevan puoluekokouksen rivit oikaistu tukemaan hänen yksimielistä uudelleenvalintaansa pääsihteeriksi. Kaiken lisäksi vielä aurinkokin oli noussut tervehtämään tätä suurenmoista päivää, jona DDR saisi paistatella myönteisen kansainvälisen huomion keskipisteessä sosialististen valtioiden päämiesten kokoontumispaikkana. Ei hassumpaa, ei ollenkaan hassumpaa, Heidecker tuumi tyytyväisenä.
”Herr Heidecker, mistä aiheista aiotte keskustella Popovin ja Kuelmesolan kanssa?” joku länsimainen toimittaja huikkasi kysymyksen.
”Mistä ystävykset nyt yleensä keskustelevat?” Heidecker naurahti niin rennon vitsikkäästi kun osasi. ”Kunhan päivitämme kuulumiset ja parannamme maailmaa votkaryypyn äärellä.”
Muutamat länsimaiset toimittajat kohottelivat kulmiaan, mutta Heideckerin seurueeseen kuuluvat puoluejohtajat ja daksalaiset toimittajat hörähtivät velvollisuudentuntoisesti pääsihteerin kuivakalle huumorille.
”Joidenkin länsimaisten talous- ja yhteiskuntatieteilijöiden mukaan DDR:n talous on romahduksen partaalla ja että hallintoonne kohdistuu tällä hetkellä merkittäviä uudistuspaineita. Miten te kommentoisitte näitä väittämiä?” kysyi joku ilionilainen toimittaja vuorostaan.
”Kyllähän maailmaan aina puhetta ja sensaatiohakuisia tuomiopäivän ennustuksia mahtuu,” Heidecker vastasi rikkumattoman hyväntuulisesti, ”Meilläpäin on tapana sanoa, että kuolemaantuomitut elävät pisimpään.”
"Entä miten DDR suhtautuu Arpasdsa... Arapsdszag... Arpadzsagin viimeisimpiin tapahtumiin?"
Heidecker oli jo avaamassa suunsa vastatakseen tähänkin kysymykseen jotain äärimmäisen kryptistä, mutta turvallisuusministeri Rudolf Kerstenin paikalle usuttama avustaja ehti onneksi pääsihteerin ja toimittajien väliin.
"Toveri pääsihteeri vastaa lehdistön kysymyksiin vastaanottoseremonioiden jälkeen jos aikaa jää."
|
|
|
|
Post by Venetsia on Feb 25, 2020 11:26:40 GMT 2
Kolmatta kauttaan istuva Neuvostoliiton presidentti Popov on tullut tunnetuksi sosialismin vankkana puolustajana, joka on yrittänyt tehdä parhaansa puolustaakseen sosialististen maiden intressejä ja kiillottaakseen sosialismin kansainvälistä imagoa. Hänen aikanaan myös Neuvostoliiton keskiluokka on kasvanut ja elintaso parantunut. Kuitenkin hänen kaudellaan Neuvostoliitto on ottanut ihmisoikeusasioissa hieman takapakkia. Hallintoa vastaan kohdistuvia mielenosoituksia on hajoitettu yhä herkemmin, kriittiseen sävyyn kirjoittavia toimittajia on syrjäytetty tehtävistään ja ääritapauksissa äänekkäimpiä ja kovimmin kritisoivia aktivisteja on vangittu.
Neuvostoliiton presidentin käyttöön varattu Iljušin Il-96 saapui Lindowin kansainväliselle lentoasemalle aikataulustaan hieman myöhässä. Kone laskeutui tasaisesti kiitoradalle ja rullasi osoitetulle paikalle. Kun portaat oli siirretty oven eteen, ulos astui Neuvostoliiton presidentti Vladimir Popov. Hieman hänen jäljestään saapui NKP:n pääsihteeri Daniil Velikov. Vaikka virallisesti NKP ei ole enää integroitu osa Neuvostoliiton hallintoa, toimii NKP:n pääsihteeri käytännössä presidentin suorassa alaisuudessa ja siten hänen toimintansa vaikuttaa suoraan myös siihen, mihin suuntaan NKP ohjaa omaa toimintaansa.
Punaiselle matolle astunut presidentti Popov suuntasi välittömästi kättelemään pääsihteeri Heideckeriä vieno hymy huulillaan. "Toveri Heidecker. Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton puolesta toivotan teille, sekä koko Daksan kansalle mitä vilpittömimmät onnitteluni tänä merkittävänä juhlapäivänä."
|
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
Post by kurgg on Feb 25, 2020 21:40:11 GMT 2
Kalnin pääsihteeri Emile Kuelmesola ja armeijan komentaja Artur Ravtapelto matkustivat Lindowin lentokentälle omalla koneellaan. Kuelmesolaa ei toisaalta olisi hirveästi kiinnostanut kyseiset juhlallisuudet, joissa Kuelmesolan tehtävänä oli osoittaa daksalaisille, että heillä on edelleenkin liittolaisia ja ystäviä. Lisäksi Kalnin hallinto ei ollut erityisen kiinnostunut muutenkaan, mitä Sisämerellä on tapahtunut viime aikoina, koska Kalnihan ei ole kyseisen lammen rannalla ja koska Kalni on suunnitellut Kuelmesolan valtaannoususta asti avautumista ja liennytystä. Myös Ravtapelto ajatteli näin. Kalnihan ei edes halutessaan voi hirveästi joukkoja lähettää Daksaan, jos vaikka sen ja Kaiserreichin välille tulee sota. Ja toisaalta miksi Kalni haluaisi? Kaiserreich - on selvää, että se on päämotivaattori näitten neuvottelujen pitämiseen - oli ainoa valtio Daksan lisäksi, joka lähetti surunvalittelunsa Kalnille maatalouskomissaari Tammilehton kuoleman johdosta, olkoonkin että Kaiserreichillä siirtomaavaltan... merentakaisia maakuntia omaavana valtiona on myös oma lehmä ojassa. Lieköhän myös jonkinnäköistä vaikuttamisyritystä Kalnin suuntaan, Kuelmesola mietti. Lisäksi Kaiserreich on iso maa, jossa on isot markkinat.
Toisaalta, avautuminen on vähän viivästynyt. Kalnin varsin avoin sekaantuminen Aurlandin asioihin tuskin ainakaan auttoi sitä. Kuelmesola järkeili, että jos ei saa uusia ystäviä niin kannattaa ainakin pitää vanhat. Ulkokomissaari Puhsaskoski tosi kuvaili suoraan Daksaa Kalnin kannalta hyödyttömäksi ja Neuvostoliittoa vaaralliseksi, mutta Kuelmesola ei itse uskonut näiden neuvottelujen ja siitä seuraavien sopimusten ainakan haittaavan.
Kuelmesola ja Ravtapelto kävelivät punaiselle matolle ja tervehtivät Heideckeriä asiallisesti:
"Hyvä pääsihteeri, Kalnin sosialistisen kansantasavallan ja Kalnin kommunistisen työväenpuolueen edustajina tahdomme toivottaa Daksalle onnittelut tämän merkkipäivän johdosta."
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
Post by Arvid on Mar 1, 2020 10:40:01 GMT 2
Väkijoukot puhkesivat tavanomaistakin innokkaampiin hurraa-huutoihin ja suosionosoituksiin Neuvostoliiton johtajan ilmestyessä lentokoneen matkustamon ovelle. Daksalaisten arvostus Popovia kohtaan oli aitoa, ja erityisesti puolueen uudistusmielinen siipi piti häntä esikuvanaan. Popoviin suhtauduttiin, ehkä hieman liioitellustikin, vastakohtana Ernst Heideckerin hallinnon edustamalle kalkkeutuneelle vanhoillisuudelle. Heideckeriä moinen tietysti ärsytti suunnattomasti, mutta koska Neuvostoliitto-DDR-suhteet menivät tärkeydessään kaiken henkilökohtaisen kaunan ja kateuden edelle, asteli Daksan valtionpäämies Neuvostoliittolaista kollegaansa vastaan hymyillen kuin jakoavain marraskuussa.
” Tovarish Popov, tervetuloa Daksan demokraattiseen tasavaltaan!” Kättelyn jälkeen pääsihteeri nappasi Popovin syleilyynsä ja muiskautti kuivanmurakan sosialistisen veljessuudelman ensin tämän molemmille poskille ja sitten suulle. Miehensä rinnalla seisova rouva Ilse Heidecker tyytyi sentään vain kättelemään neuvostovieraita lyhyesti ja lausumaan muutaman ystävällisen sanan, samoin vastaanottokomiteaan kuuluvat kenraalisotamarsalkka Heinrich Leitha ja ulkoministeri Wolfgang Weiz. Kun molemmat osapuolet olivat kylliksi vaihtaneet toverillisia kohteliaisuuksia, kättelyitä ja syleilyjä, asettuivat he poseeraamaan lehdistölle ja televisiokameroille. Ennen siirtymistä autoille Wieselin seudun pioneerit kävivät vielä ojentamassa kukkakimput Popoville ja Velikoville.
***
Emile Kuelmesolan nähdessään Heidecker ei voinut olla muistamatta tämän edeltäjää, joka oli päättänyt päivänsä epämääräisissä olosuhteissa teloitusryhmän edessä. Nikolas Saukkonehmi oli ollut Ernst Heideckerille vuosikymmenten ajan läheinen ystävä ja liittolainen. Kalnin nykyiset vallanpitäjät sen sijaan tuntuivat olevan uudistushenkisiä ja kiinnostuneempia länsimaisten sijoittajien kosiskelusta kuin proletariaatin internationalismista ja sosialismin rakentamisesta. Aurlandin ja Luabalan tapahtumat olivat kuitenkin iskeneet kapuloita näiden uudistuspyrkimysten nitiseviin rattaisiin, joten kenties Kalni voitaisiin vielä yrittää sitoa läheisempään yhteistyöhön Neuvostoliiton ja DDR:n kanssa.
Niinpä Heidecker karkotti ajatuksissaan lepattelevan Saukkonehmin puhkiammutun haamun ja vastasi Kuelmesolan tervehdykseen ystävällisellä hymyllä ja napakalla kädenpuristuksella.
”Kiitos, rakkaat toverit. Tervetuloa Daksan demokraattiseen tasavaltaan.”
Delegaatioiden vaihdettua tervehdykset ja pönötettyään hetkisen tiedotusvälineiden kuvattavana myös Kuelmesola ja Ravtapelto saivat pioneereilta kukkatervehdykset. Sitten he siirtyivät punaista mattoa pitkin kohti vastaanottoalueen laidalla odottavaa autosaattuetta.
***
Neuvostoliittolaisten ja kalnilaisten saapuminen oli ajoitettu siten, että molempien maiden delegaatiot pääsisivät sujuvasti ja yhtäaikaisesti siirtymään lentokentältä Wieseliin. Popov, Kuelmesola ja Heidecker taittoivat matkan aurlandilaisvalmisteisella Roto-limusiinilla, jonka suureen matkustajatilaan valtionpäämiehet tulkkeineen mahtuivat oikein mukavasti. Heidän seurakseen limusiiniin noussut Heideckerin henkilökohtainen sihteeri, Fräulein Schneider, selosti herroille näille suunnitellun päiväohjelman kulkua:
”Autosaattue tekee seuraavaksi lyhyen kierroksen tasavaltamme pääkaupungin keskustassa, jonka jälkeen teille on varattu hetki lepoon ja virkistäytymiseen ennen osallistumistanne aamupäivällä tasavallanpalatsissa pidettävään puoluekokouksen avajaisistuntoon. Sen päätyttyä on vuorossa sosialististen valtioiden rauhankonferenssi, joka pidetään niin ikään tasavallanpalatsissa. Käyttöönne on varattu yksityinen neuvottelutila asiaankuuluvine virvokkeineen."
(ooc: Anteeksi viivästely. Puolisoni valmistujaiskahvittelut ja niiden valmistelu ovat vieneet aikaani tänä viikonloppuna. Pyrin saamaan puoluekokouksen aloitusviestit pois alta mahd. pian että päästään varsinaisiin neuvotteluihin.)
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
Post by Arvid on Mar 2, 2020 12:24:33 GMT 2
Wieselin keskustassa tehdyn kierroksen jälkeen autosaattue kaarsi Tasavallanpalatsin pääovien eteen. Sosialistista modernismia edustava rakennuskolossi pronssilasisine ja marmorisine julkisivuineen loi komeat puitteet SED:n 12. puoluekokoukselle, jonka edustajat ja yleisö olivat jo hyvissä ajoin kokoontuneet palatsin suureen saliin odottamaan sosialististen maiden valtionpäämiesten ja delegaatioiden saapumista. Kun Heidecker, Popov ja Kuelmesola lopulta astuivat salin näyttämölle pystytettyyn aitioon, nousi puoluekokous yhtenä rintamana antamaan heille raikuvat aplodit. Televisiokameroiden kuvatessa ja salamavalojen välkkyessä kolmikko asettui rinnakkain oleville paikoilleen DDR:n hallituksen ja puoluejohdon aitioiden eteen.
Suosionosoitusten pauhun laannuttua Ernst Heidecker nousi puhujakorokkeelle ja aloitti kokouksen avauspuheenvuoron vätisevällä ja horjuvalla äänellään. ”Hyvät toverit,
Daksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen jäsenet ja jäsenkandidaatit ovat yhteisessä rintamassa kaikkien DDR:n kansalaisten kanssa työskennelleet ja taistelleet aktiivisesti SED:n 11. puoluekokouksen päätösten toteuttamiseksi. Jos jälkikäteen tarkastelemme kaikkea tehtyä työtä, kaikkia sosialistisen järjestelmämme saavutuksia ja kaikkea sitä mitä puolueemme toimesta on kehittynyt sitten edellisen puoluekokouksen, voimme ylpeinä todeta: Puolue on pitänyt sanansa. Me olemme täyttäneet kaikki tavoitteet.”Yleisö, puoluejohto ja kutsuvierasaition delegaatiot nousivat kuuliaisesti osoittamaan suosiotaan pääsihteerin rohkaiseville alustussanoille. Heidecker yritti mukamas vaatimattomana miehenä pienellä kädenheilautuksella kehottaa yleisöään hiljenemään, mutta kun aplodit vain jatkuivat ja jatkuivat, liittyi hän itsekin taputtamaan muiden mukana. Vasta usean minuutin jälkeen hän pääsi jatkamaan puheenvuoroaan: ”Puolueemme on täyttänyt velvollisuutensa kansaansa ja koko kansainvälistä taistelevaa työväenliikettä kohtaan aikana, joka asettaa meille suuria vaatimuksia ja haasteita. Olemme kuitenkin ohjanneet laivaamme turvallisesti läpi myrskytuulten ja hyökyaaltojen aikana, jolle antavat leimansa ankarat kansainväliset välienselvittelyt, vastakkainasettelut ja taantumuksellisten voimien sodanlietsonta. Suuren Leninin puolue, Neuvostoliiton kommunistinen puolue, kallis vapahtajamme neuvostokansa ja sosialistiset veljesmaat ovat antaneet tässä yhteydessä meille merkittävää solidaarista tukea.
Kun kansainvälisillä areenoilla usein kysytään, mitä daksalainen reaalisosialismi on, voimme ylpeinä viitata yhteiseen työhömme ja sosialismin rakennustyöhön Daksan demokraattisessa tasavallassa. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että yhtenä niistä kahdesta valtiosta, jotka ovat jatkaneet vanhan Keisarikunnan maaperällä suursodan jälkeisellä aikakaudella, on DDR saanut aikaan jotakin, jota sen ystävät arvostavat ja jota sen viholliset eivät voi olla huomaamatta. 70 vuoden kunniakkaan olemassaolomme aikana olemme pystyttäneet vanhan yhteiskuntajärjestelmän raunioille uuden ja ehomman. Toisin kuin Keisarikunnassa, me Daksan demokraattisessa tasavallassa olemme rakentaneet maailmalle ja kehitykselle avoimissa olosuhteissa yhteiskunnan, josta ihmisen harjoittama toisen ihmisen riisto on poistettu ja jossa kansakunnan luovat voimat ovat voineet puhjeta täyteen kukkaansa.
Tuotantovoimien ja sosialististen tuotantosuhteiden kehittymisen ansiosta kansamme on saavuttanut elintason, jollaista sillä ei ole vielä koskaan historiansa aikana ollut. Työttömyys, nälkä ja kodittomuus ovat meille vieraita käsitteitä jostain toisesta, täysin vieraasta maailmasta. Meidän maassamme taataan sosiaalinen turvallisuus ja vakaus, täystyöllisyys ja samat kouluttautumismahdollisuudet kansan jokaiselle lapselle. Pidämme työmme tärkeimpänä tavoitteena rauhan säilyttämistä ja turvattuja tulevaisuudennäkymiä myös tuleville sukupolville!”Taas aplodit, jotka eivät ottaneet loppuakseen. ”Genossen.
Daksan sosialistista yhtenäisyyspuoluetta ja kansaa yhdistää syvä luottamus, ja ne toimivat sekä työskentelevät saumattomasti koko yhteiskuntamme parhaaksi. SED, Karl Marxin, Friedrich Engelsin, Ernst Thälmannin, Rosa Luxemburgin, Erich Klinsmannin ja Karl Weibrechtin puolue, jatkaa daksan vallankumouksellisen työväenliikkeen yli vuosisatojen ulottuvia perinteitä 2020-luvun maailmassa. Järkkymätön taisteluyhteistyö yhdistää SED:n Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen ja muiden sosialististen maiden veljespuolueisiin ja koko kommunistiseen maailmanliikkeeseen. Puolueemme jäsenyys sekä toiminta sen riveissä sosialismin ja kommunismin jalojen ihanteiden hyväksi on meille kunnia ja velvoite, elämämme tarkoitus ja ylpeytemme aihe.
Nyt alkavan 12. puoluekokouksen valmisteluihin ovat osallistuneet miljoonat DDR:n kansalaiset sosialistisen yhteiskuntamme vahvistamiseen tähtäävillä työsuorituksillaan, ajatuksillaan, kokemuksillaan ja kehitysehdotuksillaan. Tähänastiset saavutuksemme vahvistavat meitä varmuudessa, että voimme tarttua luottavaisesti 12. puoluekokouksen työjärjestyksessä oleviin tehtäviin ja tavoitteisiin, jotka siivittävät DDR:n yhteiskunnallis-taloudellista ja ulkopoliittista linjaa vuoteen 2025 ja edelleen vuoteen 2030 asti.
Tasavaltamme suotuisan sisäisen kehityslinjan jatkamisen ohella on meidän suunnattava katseemme myös meitä ympäröivään maailmaan ja sen parantamiseen. Daksan demokraattisen tasavallan rauhaarakastava ulkopolitiikka pohjautuu sosialistisen yhteiskuntamme humanistiseen luonteeseen. Sen tavoitteena ovat suotuisat ulkoiset olosuhteet sosialistisen yhteiskunnan rakentamiselle DDR:ssä. Täten puolueemme ja samalla tasavaltamme kansainvälisellä politiikalla on oleva seuraavanlaisia tavoitteita ja suuntia tulevina vuosina:
Ensiksikin, tulemme jatkamaan johdonmukaista toimintaa kaikkien rauhan, järjen ja realismin voimien aktivoimiseksi, tavoitteenamme sodanuhan torjuminen, aseistariisunnalle suotuisten olosuhteiden rakentaminen ja vastakkainasettelun lopettaminen valtioiden välisen yhteistyön ja dialogin keinoin.
Toiseksi, veljellisen yhteistyön laaja-alainen kehittäminen Neuvostoliiton ja muiden sosialististen valtioiden kanssa, sosialismin voimien ja kansainvälisen vaikutusvallan vahvistaminen ja korottaminen kehittämällä reaalisosialismin etuja.
Kolmanneksi, aktiivisen imperialisminvastaisen solidaarisuuden osoittaminen kaikkia kansallisen ja sosiaalisen vapautuksensa puolesta taistelevia kansoja kohtaan, tasa-arvoisten ja ystävällismielisten suhteiden luominen vapautettujen valtioiden kanssa ja niiden taistelun tukeminen.
Neljänneksi, johdonmukainen pyrkimys kehittää rauhanomaiseen rinnakkaiseloon perustuvia suhteita kaikkiin kapitalistisiin maihin sekä asiallisen vuoropuhelun ja kaikkia osapuolia hyödyttävän yhteistyön ylläpitäminen ja kehittäminen.
Rauhanturvaaminen ja rauhanomaisen rinnakkaiselon mahdollistaminen on ja pysyy ratkaisevana kysymyksenä myös Daksan demokraattisen tasavallan ja Keisarikunnan välisissä suhteissa. Yksikään vakavasti otettava keisarillinen poliitikko ei voi olla ottamatta huomioon niitä realiteetteja, jotka ovat syntyneet suursodan ja sodanjälkeisen kehityksen seurauksena. Niihin kuuluu kahden Árkhian sydämessä sijaitsevan, suvereenin ja toisistaan riippumattoman saksalaisvaltion, DDR:n ja Keisarikunnan olemassaolo. Revansistiset haaveet näiden valtioiden yhdistymisestä on korkea aika haudata!” Heideckerin pontevan luokkatietoinen julistus sai puoluekokousväen osoittamaan suosiotaan seisten. Nuorisoliiton aktiivit alkoivat huutaa aplodien tahdissa iskulausetta, johon koko yleisö pikkuhiljaa yhtyi:
”DDR – Unser Vaterland! DDR – Unser Vaterland! DDR – Unser Vaterland!”Ernst Heidecker jatkoi erinomaisen mielenkiintoista avajaispuhettaan vielä tunnin ajan. Tai sen verran aikaa kului varsinaiseen puheeseen. Mutta koska puoluekokousyleisö puhkesi toistuvasti katkeamattomiin suosionosoituksiin, innokkaisiin aplodeihin tai spontaaneihin hurraa- ynnä muihin ennalta harjoiteltuihin iskulausehuutoihin, venyi puoluekokouksen avaus lähes kaksituntiseksi sosialistiseksi liturgiaksi. Ja kun Heidecker oli lopultakin saanut palopuheensa pidettyä, halusivat muutamat puolikuolleet puolueveteraanit ja nuorisojärjestö FDJ:n keskuskomitean puheenjohtaja, Wieselin kaupungin puoluekomitean puheenjohtaja, kansanarmeijan ja kansanlaivaston edustajat sekä DDR:n rauhankomitean puheenjohtaja vielä pitää omat kiitos- ja tervehdyspuheenvuoronsa puoluekokoukselle ja sitä kunnioittamaan saapuneille kansainvälisille vieraille. Kun viimeinenkin puhuja oli saanut puheensa pidettyä, päättyi avajaisistunto perinteiseen tapaan Kansainväliseen.
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
Post by Arvid on Mar 2, 2020 18:14:49 GMT 2
Sosialististen valtioiden rauhankonferenssi, eli DDR:n, Neuvostoliiton ja Kalnin korkeimman valtion- ja sotilasjohdon tapaaminen pidettiin sensaatiohakuiselta medialta näkymättömissä Tasavallanpalatsin ylimmän kerroksen kokoussalissa, jonka pronssilasisen päätyseinän läpi avautui näkymä Wieselin iltapäiväruuhkaiseen keskustaan. Salin keskellä olevalla pyöreällä neuvottelupöydällä komeilivat kolmen osanottajavaltion viirit hienovaraisena ohjeistuksena istumajärjestyksestä, ja salin seinustalle oli katettu kahvitarjoilu pikkuleipineen, leivonnaisineen ja muine tilpehööreineen. Mikäli joku tovereista sattuisi kaipaamaan kurkkunsa kostukkeeksi ja mielensä selvikkeeksi jotain miestä väkevämpää, löytyi kahvipöydän viereisestä tarjoiluvaunusta kunnioitusta herättävä kokoelma hienoimpia gaulilaisia konjakkeja, neuvostoliittolaista Elit-votkaa, daksalaisia snapseja ja jopa kalnilaista perunaviinaa.
DDR:n edustajat, pääsihteeri Ernst Heidecker, puolustusministeri ja kansanarmeijan komentaja Heinrich Leitha sekä ulkoministeri Wolfgang Weiz asettuivat neuvottelupöytään. Kun kaikki olivat valmiit aloittamaan, otti Heidecker isännän ominaisuudessa ensimmäisen puheenvuoron.
”Toverit, olemme kokoontuneet tänne muodostaaksemme yhteistä tilannekuvaa maailmanpolitiikan ja lähialueidemme viimeaikaisista tapahtumista sekä visioimaan sosialististen valtioidemme välisen poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen yhteistyön tulevaisuutta - kykyämme vastata yhteiskuntajärjestelmämme vakautta ja olemassaoloa uhkaaviin haasteisiin yhteisenä rintamana.
Arkhíalla sijaitsevien DDR:n ja Neuvostoliiton turvallisuuspoliittiset lähtökohdat ovat ymmärrettävästi erilaisia kuin Themélialla sijaitsevan Kalnin, mutta emme silti saisi tuudittautua näkemään vain oman takapihamme merkityksellisyyden. Kommunisteina meidän on suunnattava katseemme kaikkialle maailmaan ja tarpeen vaatiessa ojennettava auttava kätemme siellä missä kansainvälisen taistelevan työväenliikkeen etu sitä vaatii.
Mutta nyt, hyvät toverit, haluaisin kuulla myös teidän näkemyksiänne turvallisuuskysymyksistä ja maidemme yhteistyömahdollisuuksista.”
|
|
|
|
Post by Venetsia on Mar 6, 2020 11:27:46 GMT 2
Presidentti Popov nojasi tuolinsa selkänojaa vasten, hieroen peukulla ja etusormella leukaansa varsin mietteliäästi. Hän pyysi eteensä konjakkia, jota hän haistoi syvään ja maistoi suullisen, antaen maun viipyä pitkään kielellään. Lopulta liki piinaavalta tuntuneen tauon jälkeen hän laski lasin alas ja aloitti puheenvuoronsa.
"Neuvostoliiton näkemys on ollut, ja tulee myös vastineessa olemaan, että meidän ei tule heittää ensimmäistä kiveä. Sosialistinen maailmankatsomus on uhattuna, ja meidän tulee tehdä kaikkemme osoittaaksemme olevamme rauhan asialla. Varsinkin Kaiserreichin viimeaikaiset, selkeästi maailmanrauhaa ja voimatasapainoa uhkaavat toimet ovat selkeä merkki siitä, että imperialistit pyrkivät kaikin keinoin luomaan sekasortoa ja asettamaan rauhanomaiset pyrkimykset itseämme vastaan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että meidän tulisi vain istua toimeettomina. Neuvostoliitto on Ilionin lisäksi ainoa valtio, jolla on merellinen toimintakyky Maailmankataraktin molemmilla puolilla. Meillä on siis täydet mahdollisuudet vastata uhkiin kaikkialla maailmassa. Ja se on selvää, että emme voi katsoa vain sivusta toimeettomina, vaan meidän on tehtävä kaikkemme, jotta rauha tulisi myös vastaisuudessa säilymään.
Mitä tulee taloudelliseen yhteistyöhön, Neuvostoliitto on valmis tekemään investointeja, jotta taloudelliset toimintaedellytyksemme paranisivat verrattuna kapitalistisiin talouksiin. Ja kuten Neuvostoliiton näkemys on ollut jo vuosikymmenten ajan, paras tapa kilpailla kapitalistisia talouksia vastaan on toimia markkinamekanismien puitteissa. Niin kauan, kun maailmantalous pyörii kapitalismin ja voitontavoittelun ympärillä, meillä ei ole varaa pelata omilla pelisäännöillämme. Mutta toisin kuin rahanahneet miljardöörit, yhteiskuntajärjestyksemme mahdollistaa vaurauden jakamisen huomattavasti kapitalistia maita tehokkaammin. Se tekee maistamme entistä vahvempia taistelemaan imperialistia vaikutusyrityksiä vastaan."
|
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
Post by kurgg on Mar 6, 2020 16:48:15 GMT 2
"Toveri Popov aika lailla sanoikin sen, mitä mekin ajattelemme: meidän tulee varmistaa, että sotaa Arkhiaan tai Themeliaan ei tule eikä meidän varsinkaan pidä iskeä sotilaallisesti minnekään tai muuten provosoida ketään. Lisäksi olemme samaa mieltä siitä, että meidän pitää kehittää talouttamme markkinamekanismien mukaan sosialismin ylivertaisuuden todistamiseksi ja itsenäisyytemme ja valtiojärjestelmämme suojelemiseksi." Kuelmesola totesi lyhyesti.
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
Post by Arvid on Mar 7, 2020 14:50:26 GMT 2
Kaksi sosialistista valtiojohtajaa mainostamassa markkinasosialismin siunauksia ja kapitalististen luokkavihollisten laatimien sääntöjen mukaan pelaamista kuulosti Heideckerin korviin niin puistattavalta, että hänen oli pakko kaataa itselleen tuhti annos votkaa, jotta kestäisi tämän keskustelun loppuun saakka. Totisesti, kauas oli tultu niistä ajoista kun maailman edistyksellisten valtioiden päämiehillä oli vielä ideologista selkärankaa ja tinkimättömiä ihanteita. ”DDR:n osalta markkinavetoiseen sosialismiin siirtyminen merkitsisi väkisinkin luopumista liian monesta yhteiskunnallemme tärkeästä sosiaalisen turvallisuuden ja vakauden edusta, joita vakiintunut suunnitelmatalousjärjestelmämme kykenee tarjoamaan,” hän muotoili lyhyen ytimekkäästi ja kulautti juomansa alas. Onneksi Daksan kansanarmeijan komentaja, kenraalisotamarsalkka Heinrich Leitha siirsi puheenaiheen nopeasti takaisin turvallisempiin ulkopoliittisiin ja sotilaallisiin asioihin. ”Kaikella kunnioituksella hyvät toverit,” Leitha aloitti, ”Elymo ja Keisarikunta ovat tähän mennessä heittäneet pari ämpärillistä kiviä sosialististen valtioiden niskaan saamatta meiltä juuri muuta vastausta kuin puolivillaista paheksuntaa. He järjestävät sotaharjoituksia meri- ja maarajojemme tuntumassa ja pyrkivät sitomaan puolueettomat naapurimaamme omaan vaikutuspiiriinsä röyhkeän sosialisminvastaisen propagandan ja pelottelun keinoin. Tämän kokoluokan haasteeseen ei voida vastata enää pelkin pehmein keinoin ja rauhasta puhumalla, sillä se viesti ei selvästikään mene perille.” Ulkoministeri Weiz jatkoi diplomaattisemmin: ”Toveri Heinrich tietysti tarkoittaa, että sosialististen maiden tulee johdonmukaisesti pitää kiinni rauhanomaisesta ja rakentavasta lähestymistavastaan maailman asioihin, mutta kuitenkin tehdä selväksi, että niiltä löytyy päättäväisyyttä ja tahtoa puolustaa alueellista rauhaa ja vakautta myös yhdessä ja asevoimin. Päivänpaisteen vastapainoksi tarvitaan välillä myös hieman ukkosta ja salamia.” ”Sitä elymolaista makkaraa? Jaa, heh,” votkasta rentoutunut Heidecker naureskeli itsekseen. ”Toveri pääsihteeri on vallan vitsikäs,” Weiz virnisti teennäisesti ja kääntyi sitten jatkamaan selostustaan Popoville ja Kuelmesolalle. ”Nykyisessä maailmantilanteessa sosialistiset maamme voisivat lähettää kyllin vahvan signaalin lännelle jo pelkästään virallistamalla sopimuksin maidemme taloudellisen, puolustuksellisen ja poliittisen yhteistyön. Jos haluamme tehostaa viestin perillemenoa, voisimme lisäksi harkita Neuvostoliiton, DDR:n ja Kalnin asevoimien välisiä alueelliseen puolustukseen painottuvia sotilasharjoituksia esimerkiksi DDR:n maaperällä. Miltä nämä ajatukset kuulostavat?” |
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
Post by kurgg on Mar 7, 2020 15:23:20 GMT 2
"Tietenkin meidän on tehtävä mahdolliset muutokset talouksiimme niitten ehtojen mukaan, joita maamme tilanteet sääntelevät." muistutti Kuelmesola, "Meidän tarkoituksena Kalnissa siis on tehdä vain kaikkein välttämättömimmät muutokset, kansallisen itsenäisyytemme vahvistamiseksi, ja saadaksemme enemmän resursseja sosialismin puolustamiseen."
"Mutta, meidän on harkittava yhteisiä aseharjoituksia. Kalnilla ei ainakaan periaattellisella tasolla ole niitä vastaan."
Kuelmesolan jälkeen kenraali Ravtapelto jatkoi: "Käytännön tasolla tosin meidän on pohdittava, miten saamme Kalnista joukkoja ja laivoja Daksaan, jos esimerkiksi Ilion rupeaa taas hankalaksi. Mikäli saamme joukot kolmansien maiden kautta Välimeren rannalle, emme voi olla varmoja heidän turvallisuudestaan sen jälkeen. Neuvostoliiton kautta taas matkasta tulisi epäkäytännöllisen pitkä."
|
|
|
|
Post by Venetsia on Mar 8, 2020 17:45:13 GMT 2
Heideckerin kiemurtelu markkinataloudesta puhuttaessa paistoi selkeästi läpi, eikä Popov voinut tässä vaiheessa muuta, kuin pyöritellä silmiään. Tämä ei sinänsä ollut yllättävää, suurin osa DDR:n ikälopuista johtohenkilöistä on suhtautunut uudistuksiin hyvin penseästi.
"Vihjaako toveri Heidecker, että Neuvostoliiton markkinasosialistinen talousjärjestelmä ei tarjoaisi vakautta ja sosiaalista turvallisuutta?" Popov kysyi virne kasvoillaan samalla siemaisten konjakkia, "Mutta mitä tulee ehdotukseenne yhteistyön virallistamisesta, niin se lienee tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa varsin järkevä ratkaisu."
Popov antoi tässä vaiheessa puheenvuoron kenraali Gagolinille. Jykeväpiirteinen, hieman harmaantuva Gagolin suoristi kunniamerkkejä täpötäynnä olevaan puheenvuoroaan ja aloitti puheenvuoronsa.
"Neuvostoliitto ei ylläpidä turhaan maailman suurimpia asevoimia. Jo maantieteellinen kokomme vaatii sen, että pystymme puolustamaan aluettamme mahdollisimman tehokkaasti. Ehkä on aika järjestää suuren mittakaavan sotaharjoitukset osoittaaksemme imperialistisille vastavoimille, että meillä on sekä voimaa, että tahtoa puolustaa sosialismia. DDR on hyvä paikka järjestää nämä sotaharjoitukset. Jo Kaiserreichin järjestämät sotaharjoitukset DDR:n välittömässä läheisyydessä ovat jo syy itsessään järjestää sotaharjoitukset DDR:n maaperällä, mutta meidän tulee myös viestiä ulkovalloille, että Neuvostoliitto on valmis tukemaan ideologisia liittolaisia kaikin voimin."
"Ja mitä tulee taas Kalnin suunnalta tuleviin logistisiin haasteisiin, niin se on selvää ettei Kalni voi saada laivojaan mukaan sotaharjoituksiin. Mutta lupaan, että kalnilaisilla joukoillaan on käytössään asevoimiemme täysi logistiikkainfrastruktuuri aina rautateistä lentokoneisiin. Matka on ehkä pitkä, mutta joukkokuljetukset pystytään kuitenkin toteuttamaan nopeasti ja tehokkaasti."
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
Post by Arvid on Mar 10, 2020 17:36:16 GMT 2
Heidecker nyökkäsi hyväksyvästi Kuelmesolan puheenvuorolle. ”Tuo on järkipuhetta, toveri hyvä.” ”Emmekä missään tapauksessa väheksy myöskään Neuvostoliiton viime vuosikymmeninä toimeenpanemia uudistuksia,” hän vastasi neutraalisti Popoville, ”Haluan kuitenkin Kuelmesolan tavoin painottaa kunkin maan omia yksilöllisiä erityispiirteitä ja olosuhteita, joiden puitteissa sosialistinen yhteiskunnallinen rakennustyö tapahtuu. Me DDR:ssä olemme jo onnistuneesti ja menestyksekkäästi toteuttaneet tarvittavat uudistukset ja tulemme ratkaisemaan vielä olemassa olevat epäkohdat sosialistisin keinoin.” Kenraalisotamarsalkka Leitha riensi jälleen Heideckerin ja Popovin toverillisen veljessanailun väliin ja palautti keskustelun sotaharjoituksiin. ”Itse pitäisin järkevimpänä ja käytännöllisimpänä ratkaisuna kalnilaisten joukkojen kulkua Neuvostoliiton alueiden läpi, vaikka välimatkat sitä kautta kulkien ovatkin hieman pidempiä. Joukkojen siirtäminen Neuvostoliiton kautta Daksaan olisi samalla mainiota logistista harjoitusta sodan varalle ja tilanteeseen, jossa Ilion pyrkisi vaikuttamaan sodankulkuun sulkemalla maailmankataraktin sosialististen valtioiden joukkojenkuljetuksilta.” Leitha kohensi ryhtiään.
”Ehdotan, että maavoimien harjoitusten aiheina tulee olemaan paitsi ulkovaltojen hyökkäystä vastaan puolustautuminen, myös hyökkäys ja maihinnousutoiminta yhteistyössä merivoimien kanssa. Lisäksi voidaan järjestää ilmapuolustusharjoitus, ilmavoimien harjoitukset ja DDR:n kansanlaivaston sekä Neuvostoliiton merivoimien yhteistoimintaharjoitus. Kalnin merivoimien osallistuminen ei valitettavasti ole tältä erää mahdollista, mutta maavoimienne soveltuvat osastot voivat olla mukana DDR:n kansanlaivaston aluksin toteutettavassa maihinnousutoiminnassa, mikäli näin haluatte.” Leitha painoi pöydänkulmassa olevaa nappia ja neuvotteluhuoneen seinälle heijastui DDR:n puolustuspiirejä kuvaava kartta.
”Mielestäni läntisessä puolustuspiirissä sijaitseva Grossenhainista Löwitziin ulottuva alue on paras paikka maavoimien harjoituksille. Se sijaitsee sopivan lähellä Kaiserreichin rajaa ja samaan aikaan hienovaraisen uhkaavalla etäisyydellä Masoviasta ja Gaulista. Näille savipelloillaan rämpiville polakeille ja gallialaisille patonginpurijoille on muutenkin korkea aika muistuttaa heidän ulkopoliittisen ja puolustuspoliittisen liikkumavaransa vähäisyydestä. Merivoimain harjoituksien tukeutumispaikkoina käytössämme ovat kansanlaivaston sotasatamat Stralsundissa ja Stettinissä. Niillä on kapasiteetti ottaa vastaan suuriakin taistelulaivoja ja järjestää majoitusta maihinnousuharjoituksiin osallistuville neuvostoliittolaisille ja kalnilaisille joukoille.” |
|
|
|
Post by Venetsia on Mar 10, 2020 18:30:52 GMT 2
"Erinomaista!" myhäili kenraali Gagolin tyytyväisenä. "Minun on vielä keskusteltava pääesikunnan kanssa, mitä kaikkea Neuvostoliitto voi lähettää sotaharjoituksiin ja kuinka paljon. Mutta näen ehdottoman tärkeänä, että osoitamme täyden voimamme. Siksi näen tärkeänä, että Neuvostoliiton tulisi lähettää sotaharjoituksiin maavoimiemme parhaimmistoa, eli operatiiviset joukkomme sekä merijalkaväen nopean toiminnan joukot. Merivoimien osalta harjoituksiin osallistuu lentotukialus V. I. Lenin, joka toki myös tarvittaviin ilmapuolustusharjoituksiin. Toki myös ilmavoimien osallisuus on tärkeää, minkä vuoksi lähetämme hävittäjien lisäksi pommikoneita. Mahdollisen hyökkäyssodan harjoittelun vuoksi on tärkeää harjoitella pommikoneidemme kykyä iskeä nopeasti strategisiin kohteisiin."
|
|
kurgg
Kollegisihteeri
Posts: 264
|
Post by kurgg on Mar 10, 2020 18:37:16 GMT 2
"Uskoisin, että Kalnin joukkojen kulkeminen Neuvostoliiton lävitse on mahdollista. Toveri Leitha on oikeassa siinä, että joukkojen siirtäminen Neuvostoliiton halki olisi hyvää harjoittelua kansanarmeijallemme." tokaisi Kuelmesola ja katsahti Ravtapeltoon, joka nyökkäsi hänelle, ja sitten jatkoi:
"Armeijan edustajana olen samaa mieltä toveri Kuelmesolan kanssa. Mielestämme myös teidän ideanne maihinnousun ja hyökkäysten harjoittelu on vallan mainio idea. Niinikään myös Kalni on valmis osallistamaan ilmavoimansa näihin harjoituksiin."
|
|
Arvid
Kuvernementinsihteeri
Posts: 123
|
Post by Arvid on Mar 11, 2020 17:53:28 GMT 2
Sillä välin, kun valtionpäämiehet olivat naukkailleet alkoholia ja keskustelleet syväluotaavasti sosialismin oikeaoppisesta toteutuksesta ja kenraalit kaavailleet tulevia suursotaharjoituksia silmät innostuksesta kiiluen, olivat kokoustilan viereisessä toimistossa päivystäneet DDR:n ulkoministeriön virkamiehet laatineet kolmen sosialistisen valtion välisen sotilaallisen, poliittisen ja taloudellisen yhteistyösopimuksen ehdotelman. Kokousavustajat kävivät asettamassa kopion kunkin kokousvieraan eteen pöydälle.
”Kas niin hyvät herrat ja toverit,” DDR:n delegaatiosta selväpäisimpänä pysytellyt ulkoministeri Weiz lausui, ”Nyt kun olemme saavuttaneet yhteisen sävelen maidemme välisen yhteistyön tarpeellisuudesta ja sen kehityslinjasta, rohkenen esittää teille käymiimme keskusteluihin perustuvan ehdotelman Wieselin turvallissuussopimuksesta.”
|
|
